Desinfiointia

Ensi viikolla meidän olisi tarkoitus mennä vihdoinkin kotiin (lasitusfirmasta tosin ei ole kuulunut nyt mitään, toivottavasti parvekelasien asennus on edelleenkin toteutumassa ensi viikon aikana). Tämä aiheuttaa jännitystä ja pientä pelkoa siitä, miten Felix sopeutuu kotiin. Pienenä kertauksena, mehän muutimme alunperin Felixin takia, poika oli kotona jatkuvasti kipeänä. Koska vähintäänkin kylpyhuoneessa oli hometta, on sitä huoneilmassakin ollut jonkin verran. Kangaspäällysteisiä huonekaluja meillä oli kaksi sohvaa, nojatuoli, minun sänkyni ja keittiön ruokapöydän tuoleissakin on kangaspehmusteet. Voin vain kuvitella, miten runsaasti ne ovat ehtineet imeä homeitiöitä itseensä. On siis olemassa mahdollisuus, ettei Felix voi asua kotona vielä pitkiin aikoihin. Yhdestä sohvasta luovuin, mutta toisen sohvan ja sängyn ostin 2010, joten en raaski aivan heti uusia niitä. Myös kirjat ovat imeneet varmasti jonkin verran hometta itseensä, ovathan nekin huokoista materiaalia.

Nyt meillä on siis desinfiointi-urakka käynnissä. Suurin osa noista kangashuonekaluista on sellaisia, ettei niitä voi pestä kovinkaan tehokkaasti. Imuroiminen ja tuulettaminen ovat yksi keino tässä taistelussa. Sain kuitenkin tässä syksyllä vinkin, jota huonekaluentisöijät käyttävät. Hiilien siis pitäisi imeä homeitiöitä pois ilmasta ja huonekaluista. Tuumasta toimeen, tältä meidän kodissa näyttää juuri nyt:


Hiiliä on myös lautasilla ja kupeissa pitkin asuntoa, esimerkiksi kirjahyllyissä ja pöydillä.

Toivottavasti tästä on apua, sillä Felixillä on ollut todella rankka syksy. Mennyt viikko on ollut hyvin vaikea, sillä poika on mitä luultavimmin saanut joko mahahaavan tai muun haavauman ruokatorveensa oksentelun seurauksena. Neljään päivään Felix ei suostunut syömään itse laisinkaan, joten ruiskun kanssa syötiin, juotiin ja otettiin lääkkeet kolmesti päivässä. Nyt poika syö välillä itse, välillä tuettuna. Surullista, miten kovilla asia ottaakaan... Jos oireet ovat hyvin rankat kotona, poika jää asustelemaan äitini luokse ainakin ensi kesään saakka. Onneksi äitini asuu samalla paikkakunnalla ja näkeminen olisi helppoa. Olisi vain niin sääli erottaa kolmoset toisistaan, etsivät hirmuisesti toisiaan jos ovat yhdenkin päivän erillään.

Mutta on minulla myös iloistakin mainittavaa! Tuon entisöijien vinkin saadessani en olisi edes osannut kuvitella, että minusta tulee alan opiskelija tammikuusta 2012 alkaen. Palaan siis opiskelemaan usean vuoden tauon jälkeen.

Jännitystä on siis ilmassa, monin tavoin!