Onneksi muistot jäivät - tosiaan. Fabu on komea mustavalkea kissaherra suloisella vaapeanpunaisella nenällä varustettuna. Ei ehkä vanhuuteen kuollut, näyttää kuvissa ihan vetreältä ja nuorelta.
Kuinka kaunis kissalapsi sinulla on ollutkaan. Muistot ovat rakkaita, niitä täytyy vaalia. Edesmenneitä lemmikkejään ei eläinrakas ihminen unohda ikinä.
Voi Fabu ♥ Onneksi on muistot ja kuvia! Se on kumma, miten joka vuosi samaan aikaan tulevat muistot mieleen ja kova ikävä, vaikka se taka-alalla aina kolkutteleekin. Minä menetin Viljon marraskuussa tänä vuonna neljä vuotta sitten, se on muutenkin kuukausista ankein ilmankin surua. Otan osaa, vieläkin, eihän suru lakkaa vaikka se haalistuukin.
Paula: Tutkitutin asian jälkeenpäin, ja syyksi sain äkillisen sydämen vajaatoiminnan. Tähän ainakin avauksen suorittanut lääkäri päätyi. Parisen päivää taisteli klinikkahoidossa mystiseltä tuntunutta sairautta vastaan, jota sillon kukaan kolmesta hoitaneesta eläinlääkäristä ei osannut diagnosoida.
Myrsky: Kiitos! Puhut aivan totta. Vaikka aikaa kuluu, muistot eivät unohdu.
Cheri: Niin olikin!
Saila: Onneksi nykyään kuviakin on enemmän! Lapsuuteni eläimistä kuvia on huomattavasti vähemmän, mikä on omalla tavallaan sääli. Kiitos! <3
Muistot säilyvät - kun minun Wilmani nukkui pois, oli viimeinen arvio myös sydän. Päivystyksessähän meillä meni koko edellinen päivä eikä mitään löytynyt.
8 kommenttia:
Onneksi muistot jäivät - tosiaan. Fabu on komea mustavalkea kissaherra suloisella vaapeanpunaisella nenällä varustettuna. Ei ehkä vanhuuteen kuollut, näyttää kuvissa ihan vetreältä ja nuorelta.
Kuinka kaunis kissalapsi sinulla on ollutkaan. Muistot ovat rakkaita, niitä täytyy vaalia. Edesmenneitä lemmikkejään ei eläinrakas ihminen unohda ikinä.
Suloinen Fabu. Urhea taistelija ♥
Voi Fabu ♥ Onneksi on muistot ja kuvia! Se on kumma, miten joka vuosi samaan aikaan tulevat muistot mieleen ja kova ikävä, vaikka se taka-alalla aina kolkutteleekin. Minä menetin Viljon marraskuussa tänä vuonna neljä vuotta sitten, se on muutenkin kuukausista ankein ilmankin surua. Otan osaa, vieläkin, eihän suru lakkaa vaikka se haalistuukin.
Tosi nätti Fabu <3
Paula: Tutkitutin asian jälkeenpäin, ja syyksi sain äkillisen sydämen vajaatoiminnan. Tähän ainakin avauksen suorittanut lääkäri päätyi. Parisen päivää taisteli klinikkahoidossa mystiseltä tuntunutta sairautta vastaan, jota sillon kukaan kolmesta hoitaneesta eläinlääkäristä ei osannut diagnosoida.
Myrsky: Kiitos! Puhut aivan totta. Vaikka aikaa kuluu, muistot eivät unohdu.
Cheri: Niin olikin!
Saila: Onneksi nykyään kuviakin on enemmän! Lapsuuteni eläimistä kuvia on huomattavasti vähemmän, mikä on omalla tavallaan sääli. Kiitos! <3
Zepa: Kiitos, niin olikin! <3
Muistot säilyvät - kun minun Wilmani nukkui pois, oli viimeinen arvio myös sydän. Päivystyksessähän meillä meni koko edellinen päivä eikä mitään löytynyt.
Naukulan Mamma: Olen niin pahoillani vieläkin Wilman puolesta :( Sydänvaivat ovat tainneet yleistyä kissoillakin.
Lähetä kommentti