Yritteliästä

Huomasinpa juuri, että en ole liikkunut blogistaniassa melkein ollenkaan koko viikolla! Syy tähän on ihan selvästi se, että aloitin maanantaina yrittäjyysopinnot ja aika on kulunut lähestulkoon vain niiden parissa. Opinnot kestävät kolmisen kuukautta ja viikossa koulupäiviä on tällä hetkellä kolmesta neljään. Alunperin olin siinä uskossa, että opintoja saattaisi olla jopa kuusikin päivää viikossa, muttei onneksi sentään (ainakaan koko aikaa -huh!). Näissäkin on jo riittämiin sulattelemista.

Odottavan aika on muuten toooodella pitkä, mutta toivottavasti odottajan tunnelin päässä näkyisi kirkasta valoa tämän kuukauden aikana. Kissat jaksavat silti ilostuttaa puuhillaan, ihan aina.

Katselen tässä nyt parhaillaan vuoroin vaihtuvaa maisemaa; välillä sataa vettä, välillä suuren suuria lumihiutaleita. Kevät vyöryy päälle mitä suurimmalla voimallaan ja kunnollisesta talvesta on turha enää edes haaveilla. Uskottava se on, eikä auta itku markkinoilla. Onneksi keväässä ja kesässä on sentään hyviäkin puolia, paljon valoa ja tuleva kasvukausi, niistä kannattaa toki olla iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille karvoihin katsomatta!

Tyttövauvan virkattu torkkupeitto

Vauva-teemalla jatketaan tätä maaliskuuta ja tällä kertaa esittelyssä on tyttövauvalle virkattu torkkupeitto. Malli on ainakin hyvin lähellä Jan Eatonin kirjan "200 virkattua ruutua" ohjetta "Paju", mutta kun minulla ei ollut kirjaa eikä ohjetta, piti virkata netistä löytyneestä kuvasta käsin. Ensimmäistä ruutua väkertäessä meni aikaa kahden ja kolmen tunnin väliltä, kun välillä piti purkaa ja yrittää uudelleen.

Lankaa tähän peittoon taisi mennä n. 500 grammaa ja lanka on jälleen kerran helposti saatavaa seiskaveikkaa. Käytin koukkua numero neljä ja sillä tuli mielestäni mukavan kokoisia neliöitä.

Neliöitä peitossa on yhteensä 5x6 eli 30 kappaletta ja reunoissa kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita.

Värit vuorottelevat niin, että harmaa ja vaaleanpunainen vaihtavat joka toisessa neliössä paikkaa. Valkoinen sisus ja reunus kuitenkin rauhoittavat ja yhtenäistävät kokonaisuuden.

Malli on kyllä todella kiva, ja olisikin mukava tehdä jotain muutakin tällä mallilla. 

Mitä, se jää nähtäväksi. Aikaa peiton tekemiseen kului reilu viikko.

Toivottavasti pieni tyttönen näkee suloisia unia tämän peiton alla!

Babyshower-cupcaket

Onpas melkoinen sanahirviö tuo otsikko näin suomalaiseen suuhun! Tänään vietettiin hyvän ystäväni babyshowereita eli suomalaisittain kai vauvajuhlia. Eivät nämä kyllä olleet mitkään sellaiset juhlat mitä jenkkileffoissa näkee, mutta hyvien ystävien ja ruoan merkeissä vietetty iltapäivä ei ole koskaan huono idea ja tällä kertaa oli vielä näinkin mukava syy kokoontua yhteen!

Tässä myös teille babyshower-cupcaket eli kuppikakut juhlan kunniaksi!

Mansikkaiset babyshower-cupcaket

5 dl pakastemansikoita

2 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

100 g voita tai margariinia

2 munaa

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2 dl kermaa

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa

80 g valkosuklaata

punaista elintarvikeväriä

koristeita

Sulata ja jäähdytä rasva sekä soseuta sulatetut pakastemansikat sauvasekoittimella. 

Sekoita mansikkasose, sokerit, rasva ja kananmunat kulhossa esim. puuhaarukalla.

Lisää vehnäjauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe, sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia, jäähdytä.

Kuorrute:

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa ja sekoita tuorejuuston kanssa.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä tuorejuusto-suklaaseoksen kanssa.

Värjää kuorrute elintarvikevärillä, pursota kuppikakkujen päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

Herkullista lauantai-iltaa ja ensimmäistä kevätpäivää!

Muistojen arkistoa: Pennut odottavat joulua

En vaan voinut vastustaa, kun marras-joulukuun kuvista löytyi vielä muutama kuva Felixistä sohvalla. Kummasti se sohva on poikia puoleensa vetänyt!

Marraskuun alussa pojat kävivät leikkauksessa ja sitten moikattiin suoraan leikkauksesta tullessa siskotyttöä. Ester oli kuitenkin aivan hurjan raju poikia kohtaan kuukauden eron jälkeen ja siitä johtuen piti tehdä sellainen ratkaisu, että Felix tuli kotiin kanssani ja Magnus jäi vielä pitämään seuraa Esterille. Ester nimittäin puri Felixiä jatkuvasti takapuolesta, en tiedä miksi tällainen reaktio poikien kastroinnin jälkeen? Ennen leikkausta ei ollut sellaista ilmassa.

Ja sitten päästiin vihdoinkin kotiin koko joukolla, marraskuun alkupuolella!

Näiden kuvien aikaan pennut olivat viiden kuukauden molemmin puolin ja nukkumakuvista huolimatta meillä oli aika menoa ja melskettä.

Vessassa ei esimerkiksi tarvinnut käydä oikeastaan koskaan yksin!

Takanpäällinen oli kiva paikka siitäkin huolimatta, ettei avotakkaa voinut lämmittää kertaakaan näiden sähläreiden kanssa...

Joulupukki tulee!

Muistojen arkistoa: Pojat "poikamiehinä"

Pojista on ihan höpönä kuvia ennen leikkausta! Koetin valita parhaita päältä, mutta silti tähän kategoriaan tuli aika paljon kuvia. Siitä johtuen jotkut ovat hyvin samanhenkisiä, mutta kun en vain osannut päättää, mitkä ottaa ja mitkä jättää! Esimerkiksi tuo seuraavissa kuvissa näkyvä viltti oli poikien suuuuuri suosikki, kunnes alkoivat lopulta syömään villaa (sama lampaantaljan kanssa).

 Ja lisää vielä samalla teemalla..!

En voinut vastustaa kiusausta! Näissä kuvissa pojat ovat vähän yli kolme kuukautta vanhoja.

Ajankohta on lokakuu 2010.

 Rakastaisin sitä, jos Felix vieläkin tahtoisi nukkua sylissä! 

Mutta onneksi nyt on edes Daniel, joka pitää sylittelystä.

Kunnollisia nujakointikuvia on vähemmän, ne ovat yleensä lähinnä vain viuhuvia tassuja ja hännänpäitä.

Toisinaan niin mahdottoman lokoisaa porukkaa...

 Mutta kyllä meillä tapahtuikin kaikenlaista!
Nimimerkillä Magnus-leipä

 Kaikenlainen kiipeily on ainakin meidän kissoille mieleistä, niinpä halusin jättää kuvat sillä aiheella vielä viimeisimpien joukkoon.

Felix piti kiipeilykerhoa missä vain, olipa kyseessä sitten tiiliseinä tai eteiseen varta vasten minkkiverkosta tehty väliovi (joka piti pienet kissat pois ovenvälistä ja esti karkaamasta luvatta).

Nyt ei kummankaan painolla tehtäisi enää moista, luulen ma.

Mauskis ja seuraavaan kertaan taas!