On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten!

Kaikkien kolmen pennun tarina alkoi kunnolla 28.06.2010. Kolme viikkoa ja kolme päivää myöhemmin Porkkana-emo oli kadonnut, eikä enää palannut. Paikallislehdessäkin varoiteltiin erityisen rohkeasta ilveksestä seudulla, joten tästä kyseisestä "isommasta kissasta" on varmaankin ollut kyse tässäkin tapauksessa. Pentujen kotipaikka ei aikonut alunperinkään pitää pentuja itsellään, ainakaan kaikkia, joten lapsille piti löytää uusi koti mitä pikimmiten. Olin ajatellut ottaa kaksi kissaa, joten miksei sitten tällaisia äidittömiä orpoja? Ensimmäisenä saapui Magnus, "ukkinsa" kyydillä, myöhemmin kävin hakemassa Felixin. Esterin omistajat aikoivat pitää itsellään, kun minä en kerran kolmea pentua ottanut.


Magnus oli heti reipas ja omaksui isonveljen roolinsa mutkattomasti. Felix sensijaan oli ollut ravinnotta kolme päivää, joten edessä oli muutaman päivän erikoisjakso, jolloin syötin Felixiä ruiskulla kahden tunnin välein. Raukka kun ei osannut itse heti juoda kupista... Ja toisaalta oli hyväkin, näin ei tullut vatsavaivojakaan.

Sitten tulivat yllättäen kauhistuttavan rajut allergiaoireeni. Mitä!? Allergiaoireet, mistä ihmeestä? Minullahan oli ollut kissa lukuunottamatta viimeistä kuukautta, enhän minä nyt voinut allerginen olla. Lääkäri kuitenkin antoi erilaisia lääkkeitä ja pojat asuivat evakossa äitini luona, mummolassa, ja minä kotona. Onneksi lääkkeet kuitenkin purivat, ja pääsin muuttamaan itsekin lasten luo. Tein jo tuolloin päätöksen, etten siirrä lapsia enää kotiin, välttääkseni liikaa pentuajan stressiä. Orvoiksi jäämisessä ja kahdessa muutossa oli jo varmasti tarpeeksi, en halunnut riskeerata mahdollisten sairausten puhkeamisen kanssa (ja minä kun pelkään niin kovasti kaikkia kissojen virussairauksia). Tällä tavoin aika meni vallan rattoisasti, lasten leikkejä ihastellessa!

Vaan sitten aloin ajattelemaan poikien siskoa; mitenköhän se pärjäisi tyhjässä ja kylmässä navetassa talven? Omistaja olisi muutoin tietenkin ottanut pennun ihan kunnolla itselleen, mutta tietenkin hänkin oli vakavasti allerginen kissoille. Kukaan muukaan ei ollut pennusta kiinnostunut, jolloin sen kohtalo näytti hieman synkältä. Ruokaahan se olisi saanut, mutta entä sosiaalistuminen, turva ja lämpö? Päivän asiaa surkuteltuani tulin siihen tulokseen, että jos kaksi, niin miksei myös kolme. Ester muutti samana iltana veljien tykö :)


Pari ensimmäistä päivää oli lähinnä sellaista "posakehtelua" ja kyyräilyä, mutta sitten viimeistään vierastaminen loppui ja kolmipäinen lauma alkoi touhuta yhtä köyttä vetäen. Minun allergiaoireeni kuitenkin palasivat Esterin saapumisen myötä, jolloin jouduin muuttamaan jälleen kerran yksinäni kotiin, ja lapset jäivät mummolaan. Onnekseni kyse oli kuitenkin varmasti siitä, että Esterin turkki oli niin täynnä pehkun ja navetan pölyä että sain oireita niistä. Oleskelin noin viikon kotosalla ja palasin takaisin, oireet olivat yhden päivän päällä. Sen jälkeen ollaan touhuttu melko normaalisti yhdessä, ja samassa huoneessakin ollaan jo jokunen yö nukuttu! Omaan kotiimme muutamme viimeistään lokakuun alussa.



Jokainen vauva on oma luonteensa, tietenkin. Tällaisia huomioita olen Kilmuista toistaiseksi tehnyt;

Magnus (alias Magnus-makkara, Magnusti, Elohopea, Pitempi pätkä, Linja-auto, Diesel-kone, Puheenjohtaja)

Magnus on tomera isoveli, rakenteeltaan ja kooltaan kaikkein isoin. Iso, mutta hyvin jäntevä, pitkät sääret. Toimii edelläkävijänä lähes kaikessa, kokonsa puolesta on päässyt esimerkiksi kiipeilemään ensimmäisenä uusiin paikkoihin. Alkoi myös ensimmäisenä hahmottaa tilaa, viime päivinä on ymmärtänyt vihdoinkin sen, minne lelu menee, jos se lentää pään yli!

Felix (alias Eeniski, Feelix-veli, Ketsuppi, Pallosalama, Balettitanssija, Merkki-mies, Henkilöauto, Bensa-kone, Varapuheenjohtaja )

Felix on kaikkein siroin, kuin balettitanssija. Rakenne on hyvin solakka ja sopusuhtainen, jää varmasti pienimmäksi näistä kolmesta. Taitaa olla vähän lellikin asemassa, kaikki muistavat alkutaipaleen vaikeuden. Suuret, pyöreät silmät herättävät viimeistään erityisen voimakkaan hoitovietin! On päässyt yleensä viimeisenä uusin paikkoihin, ei ole joko jaksanut hypätä, tai sitten ei ole vain kehdannut... Sisaruksensakin suhtautuvat Felixiin huolehtivasti, sekä Magnus että Ester harrastavat esimerkiksi pikkuveljen pesemistä. Felixin tarvitsee vain olla paikoillaan ja puhdasta tulee!

Ester (alias Pikku-tyttö, Ester-emäntä, Ester-eskimopuikko, Neiti, Pulloharja, Mopoauto, Sihteeri)

Ester on vieläkin ehkä hieman varautunut, yksinäinen alkutaival näyttää vielä hieman merkkejään. Ester on esimerkiksi kova tyttö puremaan varpaita yöllä, veljensä eivät tätä harrasta. Leikeissä on myös sellaista otetta, että tämä pikku-emäntä pitää kyllä jöötä! Tulee myös kaikkein hitaimmin kutsuttaessa, vaikka olisi sitten kyse ruokakipostakin. Rakenteeltaan tyttö on lyhyt ja roteva, sellaista emäntä-ainesta siis. Pikkuinen kaulin vain puuttuu tassusta!

Jos muuten ihmettelette auto-viittauksia lempinimissä, niin lasten "ukki" on linja-autonkuljettaja.
Ja Esterin lempinimi "Pulloharja" tulee siitä, että Esterin häntä pörhistyy hyvin usein, varsinkin leikin tiimellyksessä, ja se näyttää niin kovasti pulloharjalta :)

Loppuun vielä painotilanne;
ensimmäinen mitattu paino - viimeisin mitattu paino

Magnus:
1135 g. - 1680 g.

Felix:
910 g. - 1450 g.

Ester:
1135 g. - 1390 g.

Nyt olemme lasten kanssa talonvahteina tässä mummolassa, vanhassa talossa.
Pidetäänpä peukkuja, ettei mielikuvitus ala toimia liian vilkkaasti!

Ja hänen nimensä on Ester

Arvatkaapa mitä?!

Minulla on ollut pehmeä ja pörröinen syy pysytellä viime päivät poissa blogi-maailmasta. Tässä tämä ihana syy on;


Hän on pikku-Ester, uusin pienen perhelaumani tulokkaista. Tyttönen on Felixin ja Magnuksen sisko, joten nyt minulla on koko pentue itselläni. Kolmen pennun kanssa riittää tekemistä melkein enemmän kuin kaksi kättäni ja jalkaani ehtivät, ja päivässä on entistä vähemmän tunteja kuin mitä muistinkaan!

Ikävän allergia-episodini takia koko pieni laumamme on asustanut äitini luona, jotta allergiani on saanut rauhoittua. Tämän järjestelyn turvin olen voinut kuitenkin puuhailla lasten kanssa osan päivästä, ja nyt jo melko täyspäiväisesti. Ensimmäinen yhdessä nukuttu yökin on nyt takana. Edelleenkin ihmettelen sitä, miten yhden kuukauden kissattomuus on voinut tuoda noin kamalan ärhäkän allergian tullessaan? Jään kuitenkin varmaankin vastausta vaille mutta pääasiahan onkin, että saan pitää lapset itselläni tapahtui mitä tapahtui!

Jännäten mitä tuleman pitää,

Kesä kuvina

Tällä kertaa vain yksinkertaisesti; kuvia ja muutama sana kesältä. Olipa sitten omalla tavallaan vaikein ja surullisin kesä moneen vuoteen, toivottavasti ensi kesä on jo parempi. Kukatkin kuolivat jo ensimmäisillä helteillä...

Alkukesästä olin hyvin innokas ja puuhailin kasvien parissa. Taiteilin muutaman pihatontunkin kesäksi;


Sitten sairastui ja kuoli pieni Fabu-parkani. Hivenen sen jälkeen piti muovittaa koti ja remontti alkoi - siinä samassa loppukoti täyttyi tavarakaaokseen ja muutin evakkoon;


Samaan aikaan tehtiin remonttia mökillä.

Sitten odotin innoissani uutta kissaa, mutta se asia meni valitettavasti mönkään. Samalla reissulla otetut kuvat kertovat kuitenkin hyvin sen, että pidän autoreissuista. Käyn yleensä katsomassa kaikki tiekirkot joita matkan varrella vain sattuu olemaan (ihan jo sen arkkitehtuurinkin takia);


Sitten saapuivat elämääni melkoisella ryminällä pienet karvapalleroni Magnus ja Felix;


Pojista sitten erikseen lisää juttua!

Oikein rentouttavaa viikonloppua toivottaen,

Kuvia mökiltä - remontti viittä vaille valmis?

Olemme rempanneet mökkiä taas kesän ajan ja nyt olenkin laskeskellut, että viiden kohteen jälkeen on valmista! Ensi kesänä maalaamme kolme ulkorakennusta (aitan, tavara-aitan ja ulkohuussin) ja uusimme saunan & pukuhuoneen sekä rakennamme viimein sen penkin sinne laiturin päähän. Olisiko sitten valmista? Toistaiseksi remontissa on mennyt kaksi kesää, toivottavasti seuraava kesä on jo viimeinen. Tosin olen jo alkanut haaveilemaan ulkoilutarhasta kissoille...

Tässä pieni kuvakavalkadi mökiltä;


Kun sisustajia on kaksi, ja molemmat aivan eri ikäisiä, menee jotkin asiat aina valitettavasti ristiin. Mökillä ei ehkä vieläkään näytä aivan siltä kuin itse haaveilen, mutta kompromisseihin on pakko päätyä ja myönnytyksiä tehtävä joskus urakallakin. Joskus tulevaisuudessa sitten, vai miten se nyt menikään? Nahkainen vanha nojatuoli on varsinainen hirvitys ulkonäöltään, mutta ai että se on tuossa näppärä! Pyörivä tuoli on aivan pakollinen tuossa kohtaa, pyöriipähän sitten takan ja television välillä.. Ja onhan tuolilla muistoarvoakin; siinä isäni aina torkkui katsoessaan kympin uutisia! Toinen nojatuoli, tuo violetti tuolla kuvissa, tulee saamaan päälleen tummansinisen päällisen jossain vaiheessa, toivottavasti jo ensi kesänä. Minua himottaisi niin kovasti maalata nuo kalusteet valkoisiksi, mutta katsoo nyt, mitä muut osalliset ovat mieltä. Tahtoisin muutenkin enemmän valkoista ja merihenkistä väritystä, oi!

Saunan suhteen olen ainakin saamassa tahtoni lävitse - siitä ideasta ovat muutkin pitäneet. Ensi kesänä melkoisen kammottava kaakelisaunamme muuttuu tummaksi, savusaunamaiseksi unelmasaunakseni! Saman käsittelyn saa melko epäkäytännöllinen pukuhuoneemmekin, sinne on tarkoituksena tehdä hieman säilytys- ja istumatilaa, sekä piilottaa veden järvestä nostava pumppu...

Näihin haaveisiin jään tällä kertaa.

Kaunista keskiviikkoa sinulle toivottaen,

Ulkovarasto

Yli kolme ja puoli vuotta sitä odotin, ja nyt sen sain, nimittäin ULKOVARASTON!

Sen oleellisuutta tulee mietittyä harvoin, mutta kun se puuttuu, on se mielessä melkein päivittäin.


Kiitos paljon kokoamisavusta kummisedälleni ja hänen vaimolleen, sekä äidille ja äidin miehelle.

Hyvästi tavaravuori kodinhoitohuoneessa!