lauantai 29. syyskuuta 2012

Keskeneräisyyksiä ja lahjoitus

Pitkästä aikaa ajattelin näyttää teille, että mitä puuhailen tällä hetkellä koulussa.



Kaikista akuuteimpana työnä minulla on juuri tällä hetkellä kuusi valkoista, koivupuista ruokapöydän tuolia. Vanha maali oli rapistunut jo melkoisesti, joten tuoleista poistetaan vanhat maalit, ne hiotaan ja vahataan Osmo Colorin peittävällä valkoisella vahalla.


Jotta tulos on varmasti peittävä, vahaa levitetään useampi kerros. Viimeiseksi levitetään vielä kirkas vaha.



Muita, ei aivan niin kiireisiä töitä minulla on jokunen. Kuviin saakka pääsivät pieni k-tuoli ja pikkupöydän runko. Pikkupöytään olen tehnyt uuden kansilevyn ja väliin täytyisi tehdä myöskin taso. Hommaa hankaloittaa hieman se, ettei pöytä ole täysin symmetrinen eikä välitasoakaan saa paikoilleen rikkomatta entistä rakennetta (kokeiltu on). Koskapa uusia osasia tulee jo nytkin melkoisesti, olen päätynyt tekemään välitason puolikuun muotoisista osista. Niin saadaan säästettyä edes osa vanhoista rakenteista.

Kuvista puuttuvat kummitätini k-tuoli ja vanha arkku, jonka sain lahjoituksena. Puusepäntunneilla (joita valitettavasti on jo huomattavasti vähemmän kuin viime talvena) opetellaan tällä hetkellä sorvaamaan.

Sitten toiseen ja viimeisimpään saamaani lahjoitukseen:


Kyseessä on kaunis uusrokokoo-tuoli. Osastomme sai lahjoituksena suuren erän huonekaluja ja laitoimme pystyyn arpajaiset. Valitettavasti onni ei suosinut minua laisinkaan, mutta koska olin ehtinyt huokailla tämän kyseisen yksilön perään, antoi kyseisen tuolin voittaja tämän minulle!

Uskomatonta, en voi sanoa muuta kuin kiitoksia kiitoksien perään!


Koska minulla on jo toinenkin uusrokokoo-huonekalu, viime keväänä esittelemäni sohva, ajattelin tehdä näistä hivenen mätsäävät. Samanlainen kangas siis molempiin, josko ne joskus pääsevät samaan tilaan. Ei meillä toisaalta olisi oikein tilaa näille huonekaluille, mutta minkäs teet... Tämä tulee ainakin makuuhuoneeseen, jossa on tällä hetkellä talonpoikaisantiikkia, pieni kaappi 1900-luvun alkupuolelta ja chippendalea (unohtamatta toki nykyaikaakaan..). Chippendalelle mietitään ehkä sitten toinen paikka. Kaikki on iloisessa sekamelskassa keskenään.

Mukavaa lauantaipäivää kaikille!

torstai 27. syyskuuta 2012

Isojen poikien synttärikakku

... Ei perheen pienimmille!

Tässä on parhaillaan käynnissä syntymäpäiväjuhlien järjestelyt. Juhlat ovat kylläkin hyvin pienimuotoiset ja niitä vietetään jo tänään, vaikka oikea syntymäpäivä olisi vasta huomenna.




Kyseessä on 65-vuotisjuhlat (eli eivät siis minun juhlani!) ja sankarille tarjoillaan viski-suklaatäytteistä tissikakkua. Täytteessä on Jack Danielsia, Fazerin Omar-suklaata, maustamatonta tuorejuustoa ja kermavaahtoa.


Lisänä tarjoillaan kylmäsavulohileipiä ja bruschettoja, lisäksi ostin juomiksi muutamaa erikoisempaa olutta. Ainakin yhden oluen nimi taisi olla "Onnenpekka", tai jotain sinnepäin.

Tänään onkin mukava juhlia, kun huomenna on vapaapäivä.

Hilpeää torstai-iltaa!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Rakas romu

Kiitokset Kartanonrouva Eliselle joku aika sitten saamastani haasteesta!

Kyseessä on siis Rakas romu-haaste, jossa kuuluu esitellä itselle rakkain romu.

Minulla ei mennyt kovinkaan kauaa miettiä, että minkä romun ottaisin tähän haasteeseen mukaan. Se on nimittäin tietenkin tämä kaappi:


Ja muodonmuutoksen jälkeen romu muuttui kaunottareksi:





Poloinen on kotona vieläkin hieman keskeneräinen, sillä en ole saanut päätettyä sitä, millaiset vetimet kaappiin valitsisin. Käyttäminen on siis hieman hankalaa toistaiseksi, mutta luonnistuu kyllä. Poloinen kaappi oli elänyt ulkotiloissa viimeiset parikymmentä vuotta ennen pääsyään takaisin sisätiloihin. Kaappi on alunperin 1800-luvulta ja sen kunnostaminen vei reilusti yli sata työtuntia, oli se sen verran huonossa kunnossa. Väri on sama kuin kaapin alkuperäinenkin väri, leiskuva italianpunainen.

Rakas romu-haaste matkaa meiltä Pömpsälään.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuta syyspäiväntasauksena ja hieno kellari


Tänään meillä on juhlittu syyspäivätasausta sadonkorjuun merkeissä, eli nostin viimeinkin keväällä kylvämäni valkosipulit maasta. Sainkin ihan kelpo saaliin ottaen huomioon sen, etten ole koskaan aikaisemmin viljellyt minkäänlaista sipulia ja tämä oli lähinnä kiinnostuneen kokeilu, että olisiko tästä taas uudeksi tavaksi (pyrkien taas lähemmäksi ja lähemmäksi omavaraisuutta). Sain valmiiksi  kylmäkäsitellyt sipulit koulukaveriltani keväällä ja laitoin kasvimaan mummolaan, kerrostalossa kun ei oikein tuo viljeleminen luonnistu kovinkaan suuressa mittakaavassa.


Ei tullut hurjan suuria yksilöitä, mutta suurempia kuitenkin kuin odotin.
Makukin on varsin hyvä.



Samalla kertaa esittelen teille mielelläni mummolan kellarin. Se on yksi hienoimmista kellareista mitä tiedän, vaikkei kellarikokemukseni olekaan kyllä mitenkään erityisen laaja. Aikaisemmin en ole kuitenkaan nähnyt täälläpäin yhtään tällaista kellaria, vain sellaisia maantasalla olevia tai korkeintaan lievästi alennettuja yksilöitä. Muualla maailmassahan on vaikka kuinka paljon hienoja kellareita, mutta täällä hienoihin yksilöihin on vaikeaa törmätä.



Tämä kellari on kuitenkin rakennettu niin, että rappusia myöten laskeudutaan kalliopinnan tasalle. Ulkoapäin ei uskoisikaan, millainen kellari on kyseessä.



Kesällä kallio viilentää kellaria ja talviaikaan siitä vapautuu vastaavasti lämpöä, mikä pitää kellarin lämmön tasaisena. Kellarissa on ihan omanlaistaan satumaista tunnelmaa ja miksikäs ei olisikaan, onhan kellarikin jo melkoisen vanha, samalla tavalla kuin koko paikkakin.



Syksy on nyt virallisestikin täällä. Maisemat ovat jo rusentuneet, eikä kaunista keltaista ole liiemmin näkynytkään. Seuraavaksi aletaan matkata kohti talvea ja luonnon lepokautta. Yllä viikko sitten näpertelemiäni sammalpalloja päivänvalossa. Nyt lähden jälleen kerran lämpenemään saunan lauteille.

Kaunista syyspäiväntasauksen iltaa kaikille!




perjantai 21. syyskuuta 2012

Salaiset kansiot: Julkaisemattomat kuvat

Tiedättekö, pidän yleensä kameraa lähestulkoon aina mukanani. Pikku pokkaria onkin helppo kuljetella joko käsilaukussa tai ihan taskussakin. Otan usein kuvia vähän sieltä ja täältä, ajatuksella että ne olisi mukava laittaa blogiin esille. Syystä tai toisesta kuvia jää kuitenkin toisinaan julkaisematta. Ehkä niille ei löydykään sopivaa tilannetta tai aika juoksee niiden ohi (toisinsanoen kiireessä ei niitä ehdi julkaisemaan ja lopulta on jo liian myöhäistä tietynlaisille kuville), ja kuvat jäävät asumaan koneelle käyttämättöminä. Niinpä ajattelin antaa sellaisillekin kuville mahdollisuuden ja julkaista nyt muutamia kuvia vuosilta 2010, 2011 ja 2012.











Kissoja, luontoaiheita ja vähän reissuamista. Alunperin minun oli tarkoitus julkaista tässä yhteydessä myös julkaisematta jääneitä ruoka- ja kotikuvia, mutta ilmeisesti olen siirtänyt ne koneelta toiseen muistiin. Tästä seurannee selvästi se, että julkaisemattomia kuvia tullaan julkaisemaan joskus toisellakin kertaa. Sama liittyy myös saamaani Rakas romu-haasteeseen. Joskus ottamani kuva rakkaasta romustani ei näytäkään olevan enää koneella, joten täytynee ottaa uusi kuva tai perehtyä kuva-arkistoihin.

Näin on tämäkin viikko vierähtänyt taas kohti loppupuoltaan. Flunssa-pöpö tuntuu vihdoinkin päästäneen minut otteestaan ja tämän viikkoa onkin ollut jo huomattavasti reippaampi olo. Ainakin olen saanut siivottua ja tehtyä töitä erityisen hyvällä tahdilla. Valkosipulit täytyisi nostaa maasta tänä viikonloppuna ja kenties leipoa lisää herkkuja tuleviin juhliin. Siinä sitä onkin jo puuhaa kerrakseen.

Mukavan rentouttavaa perjantaita jokaiselle!

torstai 20. syyskuuta 2012

Pikkuneiti pyöräilijä


Pikkuneiti pyöräilijä, polkee aina vaan.
Hymy aina huulillaan, sen sä nähdä saat.

Joskus kissat tuppaavat rötköttämään kuntopyörän satulan päällä muutenkin, mutta siitä en ole vielä onnistunut nappaamaan kuvaa. Kuntopyörä toimii kuitenkin kätevänä aputasona kirjahyllyjen päälle hypätessä.

Urheilullista torstai-iltaa!




maanantai 17. syyskuuta 2012

Siivouspäivä, vaatekaapin parhaita paloja ja tunnustus

Ajattelin, että viikon voisi aloittaa tällä kertaa reippaalla tahdilla: päätin aloittaa syys*kröhjouluköh*siivouksen ja siivota vaatekaapit. Se tarkoittaa tietysti vaatteiden tuuletusta, kaappien imurointia sekä pyyhkimistä. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin napata samalla muutaman kuvan vaatekaapin sisällöstäkin, mikä on kylläkin perin harvinaista tälle blogille. Sanotaanko näin, että näitä voisi kutsua sekä vaatekaappieni tunnustuksiksi että parhaimmiksi paloiksi. Aloitetaan tunnustuksista.

Ensiksi todistusaineistoa siitä, että vaatekaapistani löytyy todellakin jotain muutakin kuin mustaa:


Erityisesti leopardi-kuosi on jotain sellaista, jota käytän harvemmin. Mutta tänä vuonna sillekin huiville tuli käyttöä ystäväni polttareissa!

Sitten voisin kai esitellä ehkäpä kauneimmat kenkäni:


Nämä popot on ostettu Krakovasta, jostakin liikkeestä Galeria Krakowskasta. Valitettavasti näitä kenkiä tulee käytettyä aniharvoin, vaikkakin ne kauniit ovat. Kuva on napattu johonkin pieneen valokuvauskisaan jo vuosia sitten, kaiketikin loppuvuodesta 2007. Minusta noissa kengissä, historiallisessa romaanissa ja ruusussa on jotakin yhteensointuvaa ja silloin tyylinikin henki ainakin jossain määrin samaista tunnelmaa. Nykyään vaatteeni henkivätkin sitten vastaavasti lähinnä maalia tai pölyä, sillä kuljen samoissa työvaatteissa myös matkat ja kauppareissutkin. Ainoastaan viikonloppuisin tai parempiin asiakäynteihin vaihdan paremmat vaatteet.

Sitten siirrytäänkin jo johonkin hieman epätavallisempaan. Seuraavassa kuvassa voi näkyä tavallinen vaatekaappi. Mutta mitä lähikuvassa pilkistää?



Se on tietenkin toinen Krakovan löytöni, kaunis katana. Jokaisen yksinelävän naisen perus- puolustusvälineistöä, kenties niihin tilanteisiin kun kissat eivät jaksa puolustaa emäntäänsä?


Viimeiseksi vilahdus viime jouluna saamastani kauniista lahjasta:


Vielä toistaiseksi ei ole tullut tilaisuutta vastaan, missä naamiota voisi käyttää. Ehkäpä täytyy järjestää itse naamiaiset? Tämä on kuitenkin käytännöllisempi käyttää kuin Venetsialainen naamio, joka minulla on esillä olohuoneen kirjahyllyssä.

Loppuun suuri kiitos kauniista tunnustuksesta Saaripalstan Sailalle ja pojille!


Tunnustuksen saa lähettää eteenpäin blogeihin, joista on saanut tukea ja hyviä neuvoja missä tahansa asiassa.

Me lähetämme tunnustuksen Mehulle, tunnustuksena kaikesta ystävyydestä!

Tällä hetkellä kuulostaa syysmyrskyltä. Aiemmin illalla satoi jo jonkin verran, sillä kastuin reippaillessani kellarikomeroa siivoamaan. Nyt tuuli humisee vasten ikkunaruutuja ja ei olisi mikään ihme, mikäli sähkötkin välillä katkeaisivat.

Reipasta ja tsemppaavaa viikon alkua!