Muistojen arkistoa: Felixin surkea kesä

Kesä 2011 oli Felixille melkein yhtä surkea kuin kevätkin. Oksentelu oli käytännössä katsoen jatkuvaa kotona ollessa, muualla olo oli kohtuullinen. Loppukesästä vyyhti alkoi onneksi selviämään ja siltä istumalta alettiin etsimään uutta kotia, kun selvisi ettei Felix voi asua entisessä kodissa.

 Allergiatesteissä selvisi silloin yhteensä 31 eri allergiaa, joista home oli selkeästi se pahin.

Sitten oltiin evakossa mummolassa, kunnes päästiin muuttamaan uuteen kotiin.

Kuinka moni voikaan sanoa, että on ostanut asunnon "ihan vain kissan takia"?

 Jostain kumman syystä kameran muistikortilta ladatut kuvat hyppäävät heinäkuusta 2011 huhtikuuhun 2012, enkä ole vielä onnistunut löytämään niitä ladatuista kuvista.

Yritän jollain toisella kertaa, mihinköhän (ja miksiköhän) kuvat ovat oikein hypänneet erilleen muista?

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 

Yritteliästä

Huomasinpa juuri, että en ole liikkunut blogistaniassa melkein ollenkaan koko viikolla! Syy tähän on ihan selvästi se, että aloitin maanantaina yrittäjyysopinnot ja aika on kulunut lähestulkoon vain niiden parissa. Opinnot kestävät kolmisen kuukautta ja viikossa koulupäiviä on tällä hetkellä kolmesta neljään. Alunperin olin siinä uskossa, että opintoja saattaisi olla jopa kuusikin päivää viikossa, muttei onneksi sentään (ainakaan koko aikaa -huh!). Näissäkin on jo riittämiin sulattelemista.

Odottavan aika on muuten toooodella pitkä, mutta toivottavasti odottajan tunnelin päässä näkyisi kirkasta valoa tämän kuukauden aikana. Kissat jaksavat silti ilostuttaa puuhillaan, ihan aina.

Katselen tässä nyt parhaillaan vuoroin vaihtuvaa maisemaa; välillä sataa vettä, välillä suuren suuria lumihiutaleita. Kevät vyöryy päälle mitä suurimmalla voimallaan ja kunnollisesta talvesta on turha enää edes haaveilla. Uskottava se on, eikä auta itku markkinoilla. Onneksi keväässä ja kesässä on sentään hyviäkin puolia, paljon valoa ja tuleva kasvukausi, niistä kannattaa toki olla iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille karvoihin katsomatta!

Ajan olemuksesta

Viime yönä valvoin vaihteeksi, minulla on nyt jostakin syystä unirytmi muotoutunut niin, että valvon joka toisen yön ja nukun joka toisen, noin kärjistettynä. Viime yönä nukuin viitisen tuntia, toissayönä peräti neljätoista tuntia ja sitä edeltävänä nelisen tuntia kolmessa pätkässä. Täytyisi nyt keskittyä unirytmin korjaamiseen, mutta koetan olla stressaamatta enää siitä asiasta enempää. Tällä viikolla menen vihdoinkin uusyrityskeskukseen juttelemaan yritysasioista, jotta se asia saadaan lopultakin kunnolla liikkeelle. Monta muutakin asiaa on paraikaa käynnissä, kuten aikaisemminkin olen täällä maininnut. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka varmasti vaikuttavat omalta osaltaan unen määrään ja laatuun.

Niinpä sitten on aikaa monenmoiselle ajatukselle. Eilen, tai oikeastaan tänään pohdin ajan merkillistä olemusta. Isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 13 vuotta. Toisaalta tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, toisaalta taas aikaa voisi olla kulunut vain hetki. Merkillistä! Miten aika voikaan olla niin erilainen eri tilanteissa. Ajankulun muuttuminen lienee tuttu ilmiö jokaiselle; kuinka usein odottaessa aika tuntuu hidastuvan, mutta onnellinen hetki katoaa historiaan ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes rekisteröidä? Luen juuri Esko Valtaojan kirjaa Kaiken käsikirja, ehkä sekin availee polkuja ajatuksille. Alku on ollut perin filosofinen; onko mitään tai ketään olemassa ja jos on, niin missä ja milloin. Kaikki totuttu voikin olla olematta, mitään ei voi todistaa. Ajattelin jatkaa tänä iltana, mutta jo nyt olen todella väsynyt. Luulenpa, että teekupposen jälkeen höyhensaaret kutsuvat. Jos seuraan nyt totuttua rytmiä, huomisiltana on taas lukemisen -ja kenties ajattelemisen- aika...



Ps. Jouduin nyt vihdoinkin päivittämään itselleni Google+:n, kun en saanut tuota kuvaa ladattua kunnolla. Kuva oli kuin maalattu, täysin erilainen kuin koneella. Nyt on kummat oletusasetukset poistettu, vaikken ymmärräkään miksi ne toimivat silti, vaikkei edes käytä palvelua.

Jännitystä ja turhautumista ilmassa

Täällä on eletty kovin jännittyneessä ilmapiirissä koko tammikuu, mistä johtuen tuntuu siltä, etten osaa tarttua oikein mihinkään ja vaellan vain ympyrää kotona. Tässä välissä oli hilkulla, ettei tullut muuttoa jo ensi viikolla. Potentiaalinen ostajaehdokas kuitenkin perääntyi ja täällä ollaan edelleenkin. Pelottaa että tuo itse katselemani talo ehtii mennä kaupaksi ennen kuin saan tämän oman kodin myytyä... Sekin on ollut myynnissä melkein saman aikaa kuin meidänkin koti, joten ei olisi mikään ihme. Tässä täytynee alkaa miettimään omia vaihtoehtoja ihan urakalla!

Huomenna on muutakin jännittävää tiedossa, menemme nimittäin vihdoinkin eläinlääkäriin kaikki neljä! Tai no, viisi, jos minutkin lasketaan mukaan. Kaikki neljä saavat rokotukset, Felixillä on myös korvatarkastus tiedossa ja Daniel sirutetaan. Sitten onkin tiedossa retki mummolaan, missä ajattelin totuttaa kissat yhteiseloon. Meillä on kotona oikeastaan vain yhteistä tilaa, ainoastaan makuuhuoneeseen voisi sulkea jonkun tarvittaessa. Lisäksi ajattelin, että Danielilla on ehkä turvallisempi olo mummolassa kuin täällä meillä, ettei tule taas muuttoa vieraaseen ympäristöön ja samaan syssyyn vielä kolme uutta kissakaveria. Sitäkin vielä ajattelin, että Danielille olisi varmaan helpompaa muuttaa suoraan uuteen kotiin eikä tämän nykyisen kodin kautta uuteen. Sisäkissaksi opettelu, uusi koti vaelluksien jälkeen ja uudet kaverit ovat varmasti suuria muutoksia kissalle ja en tahtoisi stressata poikaa enää enempää kuin on tarvis. Siinäpä se pulma vain onkin, että milloin tästä oikein päästään muuttamaan!

Olen nukkunut järjettömän huonosti joululta saakka, en saa oikein öisin nukuttua kunnolla ja se kostautuu sitten päivisin joko nukkumalla tai järjettömällä väsymyksellä. En osaa oikein tehdä mitään, elän ikään kuin välitilassa. Hampaitakin olen alkanut puremaan öisin ja siitä seuraa useimmiten järjetön niska-hartiaseudun särky ja päänsärky. Suunnitelmia olisi enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei niitä ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista vielä toteuttaa. Taidan olla nykyään huono odottamaan, mutta toisaalta olemme odottaneet muuttoa ja melkein vuoden, ettei nyt sentään ihan lyhyestä ajasta ole enää kyse.

Äh!

Katsaus kuluneeseen jouluun ja vuoteen

Alkuunsa ISO KIITOS teille kaikille onnittelijoille ja tsemppaajille! 

Ette tiedäkään miten iloisiksi minut teitte... ♥

Istun täällä "uuden" kirjoituspöytäni ääressä näin uudenvuodenaattona ja katselen välillä hämärtyvää maisemaa. Hiljalleen leijaileva lumi peittää alleen maiseman ja olo tuntuu rauhalliselta, mutta toisaalta omalla tavallaan myös hyvin haikealta. Taustalla soi Johanna Kurkelan joululevy, josta suosikikseni on noussut ehdottomasti Lyhty. Se kuvaa jotenkin tämänhetkistä sielunmaisemaani todella hyvin; Kissa kippurassa halkolaatikolla, lämpö lohduttava puskee kaminasta...Työt on saatettu loppuun, liekin vierellä valvon. Ihan pian kaikki kohdallaan on... Lyhdyn sytytän kun tulee hämärä, sen nostan koukkuun kuistille. Ehkä valo näkyy kauas pimeään ja johdattaa sut polulle, perille...

Tämä joulu toi paljon elämänmuutoksia tullessaan ja samalla jouduin jättämään jonkinasteiset hyvästit opiskelutovereilleni, vaikka toki pidämme varmasti yhteyttä tulevaisuudessakin. Emme kuitenkään näe enää päivittäin ja se tuntuu hyvin surulliselta. Jään kaipaamaan teitä! ♥

Odottelen tässä ystävääni saapuvaksi meille uuden vuoden viettoon, tiedossa on hyvin rauhallinen aatto. Samoissa tunnelmissa meni myös joulun aika, vaikka olin ehkä turhankin väsynyt. Viime yönäkin nukuin melkein 14 tuntia ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin, jolleivat kissat olisi mieluilleet jo kovasti myöhästynyttä aamiaistaan. Tämän postauksen kuvituksena on kuitenkin kuvia menneeltä joululta, joka jää mieleen myös Danielin kautta. Väsymyksestä ja kiireisestä joulunalusajasta huolimatta mieluinen joulu siis, vaikkakin tuntui loppuvan ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan! Sama tunnelma koskee oikeastaan koko tätä vuotta - minne ihmeeseen aika oikein katosi?

Ylläolevassa kuvassa kuvastuu oikein hyvin lahjojen avaamistunnelmat kissojen kohdalta: Ensimmäinen onki (juuri tuo kuvassa näkyvä) särkyi jo aattona ja olemme onnistuneet särkemään jo kaikki Pukin paketeista paljastuneet onget. Kuviin kolmea on hyvin hankala saada yhtä aikaa, mutta tässä edes yritelmä!

Viime vuoden tavoin tarkoitukseni oli julkaista kokooma tämän vuoden käsitöistä, mutta muutama käsityö on itse asiassa vielä esittelemättä, joten palaan asiaan ensi vuoden puolella.

♥♥♥

Näissä tunnelmissa toivotamme koko sakin voimin

oikein riemukasta uutta vuotta teille jokaiselle 

ja tuokoon tuleva vuosi sen, mitä kaipaatte elämäänne!

♥♥♥

Isänpäivän kynttilä

Jälleen näitä päiviä, jolloin tulee vietyä kynttilä haudalle. Aikaa alkaa tulla kuluneeksi sen verran paljon, tammikuussa jo 13 vuotta, että tunnelma hautausmaalla on lähinnä rauhoittava. Juhlapyhien aikaan hautausmailla on aina paljon kynttilöitä ja hämärässä loistava kynttilämeri on oikeastaan melkoisen kaunis. Jokainen niistä kertoo lämpimistä ajatuksista jotakuta kohtaan.

Näissä tunnelmissa hyvää isänpäivää sinne jonnekin!

Serkulla on eri meininki

*Kuva ja teksti saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita!!*


Kävin moikkaamassa serkku-kissaa hautajaisreissulla ja miten osuvalla teemalla sain räpättyä Tapiosta kuvan:

Sinne meni puuhkahäntä, puolet oli jo syötynä. Kurre-parka. Enpä oikein tiennyt, pitäisikö kehua vaiko ei. Aika pollean näköinen poika kuitenkin oli, kehuja vailla.

Serkulla on ihan eri meininki kuin meidän kolmikolla, eipä taitaisi meidän muksut taitaa mitään tuollaiselle paistille... Mutta liikettä se saisi varmasti niveliin.

Viikonlopun jatkoja kaikille!

Syvä hiljaisuus

Syvä hiljaisuuteni on johtunut pitkälti siitä, että nappasin itselleni hyvin tyypillisesti flunssan juuri näyttöviikkojen yhteyteen. Yhtään päivää en ole ollut ainakaan toistaiseksi poissa koulustakaan, mutta antibioottikuurin kävin kuitenkin hakemassa tautiin tortai-iltana. Lisäksi olen saanut nauttia opiskelijatoverini seurasta, sillä hän yöpyy meillä näyttöviikkojen ajan. Siinä sitä puuhaa onkin kerrakseen! Tänään on viikon ainoa lomapäiväni. Nukuin kellonympäri, tosin heräsin aika monta kertaa yskänpuuskaan.

Syksy on saapunut ilokseni! Tästä alkaakin taas se aika vuodesta, josta nautin kaikkein eniten. Kyllä, myös niistä sateisista ja pimeistä päivistä! Kunhan tuo tämän hetkinen näyttö on saatu suoritettua, pääsen nauttimaan syyskuusta täysin rinnoin...

Kodin sisustuksessakin olen hiljakseltaan siirtymässä syksyyn. Löysin yllä olevassa kuvassa esittelemäni tyynyn joku aika sitten alesta, hintaa tyynylle taisi jäädä viisi tai kuusi euroa. Vähän aikaa mietin, että joko nuo lumihiutaleet ovat liikaa, mutta menkööt nyt kuitenkin! Pakkohan se on tunnustaa, että odotan jo ensilunta... Toinen eläinkuosinen tyyny kotonani, olenkohan nyt haksahtamassa muoti-ilmiöön (myöhään, tyylilleni uskollisena)?

Kuitenkin, oikein suloista sunnuntaita kaikille!

Varsinaista pikakelausta

Kyllä tuntuu kovasti siltä, että aika vain valuu sormien välistä, eikä sille edes mahda mitään! Tunnit kuluvat ja päivät seuraavat toinen toistaan minkä ehtivät. Tulevaa syksyä tarkastellessani huomasin, että minulla on kunnollista, oikeaa vapaata seuraavan kerran vasta lokakuussa. LOKAKUUSSA?! Sehän tarkoittaa melkein jo sitä, että yksi kokonainen kuukausi häviää jonnekin...

Kohta puoliin aloitan myös seuraavan näyttökokeeni, toiseksi viimeisen ennen valmistumista. Näyttötyöni on k-tuoli, samanlainen kuin yksi aikaisemmin laittamani - ne ovat pari.

Ulkonakin tuoksuu jo ihan syksyltä, peltoja puidaan ja ilma raikastuu koko ajan.

Voi, kunpa olisikin parempi kamera! Elämässä olisi niin paljon sellaisia hetkiä, jotka olisi mukava tallentaa parempilaatuisina. Vanha Nikonin järjestelmäkamera, digi sekin, nököttää turhan panttina kaapissa. Kuulema melko tyypillinen vika sille mallille. Särkymisestä saakka olen kuvannut tällä vanhalla Sonyn pokkarilla, mihin olen kyllä melko tyytyväinen. Taitaa olla seitsemän vuotta vanha tällä hetkellä. Uudesta järkkäristä kyllä haaveilen, mutta mikä merkki ja malli, siinäpä pulma!

Kasvimaa kasvaa edelleenkin kohisten. Maistellut porkkanat ovat jo mukavan kokoisia ja mikä tärkeintä, hyvän makuisia. Punajuuret ovat kuitenkin yllättäneet minut suuruudellaan! Miten mahtavia niistä näyttääkin tulevan, vaikka alku oli enemmän kuin epävarma.

Nyt nautiskelemaan vielä jäätelöannoksesta ja Housen viimeisimmästä jaksosta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Pehmoista

Pehmoisen pörröistä viikon alkua!

Ihan noin pehmoisissa merkeissä ei oma maanantaipäiväni ole sujunut, mutta särkylääkkeen voimalla kuitenkin jotenkin. Kolmen jälkeen alkoi jo tuntumaan, että on ollut liikkeellä koko päivän. Lisäksi nukuin viime yön hieman huonosti, sillä nukahdin vahingossa alkuillasta. Koko ilta tuntuikin häviävän kuin tuhka tuuleen, kun torkuimme reilusti yli kaksi tuntia "päiväunilla". Kissatkin olivat niin hipihiljaa, ettei tosikaan. Kaikki taisivat siis olla torkkujen tarpeessa?

Kaunis tunnustus

 

Saimme vallan kauniin tunnustuksen Häivähdys purppuraa-blogista, kiitos!

Me haluaisimme välittää tunnustuksen edelleenkin Autuaaseen oloon ja Romppalaan, olkaa hyvät!

Viime viikko meni vilahtamalla ohitse, perjantainakin tuli tehtyä hurjaakin hurjempi 12 tunnin päivä ja lauantai meni lähinnä siitä toipuessa. Tänään koittaa taas paluu opintoihin, kesä vilahtikin äkkiä ohitse. Ja mitkä helteet tulevatkin siivittämään tätä opintojen alkua, huhhuh!

Reipasta viikon aloitusta kaikille!

Syntymäpäiväkukat

Kiitos kaikille Felixistä huolehtineille! Silmä on jo paremmassa kunnossa, joten "pelkällä" allergiakohtauksella selvittiin tälläkin kertaa.

Eilen kävin viemässä ritarinkannuksia isän haudalle, tänään olisi ollut taas syntymäpäivä. Vuodet vierivät niin nopsaan, että suurimman osan ajasta hirvittää.

Ja sitten taas syksy-huomio: pihlajassa on jo punainen latva, on ollut jo jonkin aikaa. Kyllä se syksy saapuu rallatellen tänne päin... Viikon päästä opinnotkin ovat taas jatkuneet ja viimeinen puolivuotiskausi alkanut. Hirmuinen kiire edessä, ainakin siltä tuntuu!

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

Kasvimaaraportti

Kasvimaa kasvaa ihan mukavasti siihen nähden, että osa siemenistä jäi kokonaan itämättä. Pinaatti jäi esimerkiksi kokonaan itämättä, rucola ei varttunut taimenaluistaan huolimatta ja tomaatti kärsi viileistä ilmoista. Herneet, valkosipuli ja porkkanat kasvavat oikein hyvin, loput ehkä hieman huonommin. Punajuuri kasvaa osittain hyvin reippaasti, mutta osa siemenistä jäi niissäkin itämättä.

Aurinko on helottanut tänäänkin täydeltä taivaalta ja vettä saa kantaa ruohokatteesta huolimatta reilusti kasveille. Yllä olevassa kokokuvassa näkyykin juuri ja juuri se, miten toinen rivi punajuuren siemenistä iti todelle heikosti. Jaoin kylläkin taimia ja osa lähti sitten siitä kasvuaan jatkamaan.

Ihan kelpo suoritus siihen nähden, että en ole mitenkään erikoinen viherpeukalo ja kerrostaloviljely allergikkokissan kanssa on täysi mahdottomuus, kun parvekkeella ei voi pitää mitään kasveja. Kyllä minä tästä vielä opin, kunhan vaan päästäisiin muuttamaan sellaiseen paikkaan, jossa voisi jatkossa pitää kasvimaataan..! Tai kertaan, lapsena minulla oli kyllä omat rivit kasvimaallakin. Jospa ensi kesänä olisi kasvihuonekin, niin saisi ihan oikeaa tomaattisatoa...

Kivaa viikonloppua kaikille!