Pikkujakkarat mökille

Lisää pieniä töitä esittelyssä; tällä kertaa jakkarat itselleni. Tai oikeastaan ne ovat kylläkin perheemme mökille laitetut, mutta kuitenkin. Kyseessä ovat jo hieman kellastuneet pikkujakkarat, jotka toimivat ihan vain yleisistuimina mökin tuvassa. Viime keväänä aloitin mökin "valkaisuprojektin" ja nämä olivat seuraava osa siinä suunnitelmassa. Nyt tuvassa on kaksi valkoista asiaa, pieni sohvapöytä ja nämä jakkarat:

Jakkarat saivat samanlaisen vahakäsittelyn Osmon peittävällä valkoisella sekä kirkkaalla (3101) vahalla kuin pikkupöytäkin. Seuraavana laittovuorossa olisi tuvan pirttikalusto, siitäkin olisi tarkoitus tehdä valkoinen. Nämä ovat taas näitä entisöijän perisyntejä, mutta toisaalta kyseessä ei ole yksikään oikeasti vanha huonekalu ja sikäli on sama mitä niille tekee. Kellastuneesta lakasta en varsinaisesti pidä, joten valkoinen on ihan sopiva vaihtoehto. Tuvan apteekkarinlipasto jäänee entiselle värisävylleen, samoin levitettävä sohva. Tuo nurkan pieni lastulevyhyllykkö saanee jossain vaiheessa lähtöpassit, kunhan löydän jonkun siihen sopivamman hyllykön.

Porontaljat ovat sisäsäilytyksessä talven, mutta siitäkin huolimatta ne ovat alkaneet varistaa karvaa kovasti. Niinpä taitaakin olla, että ne eivät enää ensi kesänä pääse käyttöön. Mikäli jollakin on keino saada kuivuneet eläimentaljat takaisin elinvoimaisiksi, otan vinkkejä vastaan! Ostin kuitenkin jo palosuojattua kangasta, joten taidan suosiolla ommella grillikotaan penkinlevyiset istuintyynyt... Ei ole nimittäin laisinkaan mukavaa, kun takapuoli karvaantuu hetkenkin istumisesta!!

Mökkimaisemissa

Heinäkuun viimeistä viedään! Ehdin sentään käymään mökillä, vaikka pelkäsin etten ennätä laisinkaan. Viime viikolla siis muiden askareiden lomassa vietin ruhtinaallisesti yhden päivän mökillä. Jos ensi kesänä ei ole remonttia (ei pitäisi olla...), niin toivottavasti sitten ehtisi olemaan reilusti enemmän siellä.

Siinä se takka nyt nököttää ja on vaan edelleenkin ihan pakko hehkuttaa, miten paljon enemmän tilaa meillä nyt on! Tuntuu että koko tupa on uudistunut kertaheitolla. Vielä kun ensi kesään mennessä ehtisi ompelemaan nuo uudet tuolinpäälliset ja laittamaan ruokapöydän kuntoon, niin ai ai...

90-luvulla täällä vietettiin vielä talvilomiakin, mutta isän kuoltua en muista kenenkään olleen täällä talvisin. Nyt kelpaisi toteuttaa sekin suunnitelma ihan eri tavalla. Mökillä on aina peruslämpö päällä, mutta ei se alle kymmenen asteen lämpö kovin paljolta tunnu jos tuonne tulee talvipakkasilla yöpymään! Nyt on ihan eri meininki, kun on varaava takka.

Keittokomerolle ei olla tehty toistaiseksi yhtikäs mitään, mutta ehkä aikaisemmin mainitsinkin jo siitä, että ovet olisi tarkoitus vaihtaa uusiin. Sekin piristää jo kummasti, sillä rungot ovat edelleenkin todella hyvässä kunnossa eikä tuossa pienessä kömmäkössä ole tilaakaan hurjille remonteille. Ruokapöytä nököttää tuvassa ja sen olen ajatellut vahata valkoiseksi. Puusohva ja apteekkarinlipasto saavat jäädä mäntyisiksi. Television alle etsin jossain vaiheessa toisenlaisen hyllykön, ehkä ovellisen.

Tilaa koko mökissä ei ole kuin n. 50 neliötä, sisältäen tuvan, yhden makuukamarin, keittokomeron ja saunatilat. Pumppu nostaa saunaan veden järvestä, muutoin ei ole juoksevaa vettä. Uusi sisävessa on sähkökäymälä, joten sekään ei tarvitse vettä eikä viemäröintiä. Sähköt meillä sentään siis on! Eikä mökin mielestäni mikään luksusmökki tarvitsekaan olla, tai sittenhän se olisi vain kakkoskoti. Tiskitkin tiskataan käsin vedellä, jonka puukiuas lämmittää. Pyykinpesu hoituu sitten kotona, jollei nyrkkipyykkiin tahdo ruveta. Syystä tai toisesta tuollaisia arkiaskareita tekee ihan erilaisella innolla mökkimaisemissa kuin kotona. Mistäköhän se johtuu?

Hauskaa heinäkuun viimeistä kaikille, otetaan ilo irti elämästä!

Takka-projektin kolmas osa: Esimakua

Tässäpä muutama kuva tämän kesän valmistuneesta mökkiremontista. Ulkorakennusten maalausprojekti siirtyi jälleen yhdellä kesällä tämän takka-projektin takia, mutta kyllä oli kannattava siirto! Ainakin minun mielestäni.

Tuntuu ettei tuo remontti lopu milloinkaan, mutta seuraavat projektit ovat lähinnä sisustuksellisia. Keittokomeroon olisi tarkoitus vaihtaa uudet kaapinovet, muutama huonekalu maalata valkoiseksi ja noihin nojatuoleihin olisi tarkoitus ommella uudet tummansiniset päälliset.

Tupa on nyt mahdottoman avara. Isän vanha nahkainen televisiotuoli sai uuden kodin äidin luota ja nyt tuvassa mahtuu melkein tanssahtelemaan. Salama vääristää illansuussa jonkin verran värejä, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule ajan saatossa!

Tässä vielä muistutuksena kuva lähtökohdasta!

Mitäs pidätte lopputuloksesta?

Lepoa

Heinäkuun alun kunniaksi saimme tänne meidänkin korkeuksille huikeat ukkoset. Liekö siitä, vaihtelevasta kuumuudesta vai muuten vain kiireestä johtuvaa, että tunnen itseni hirmuisen väsyneeksi. Eilenkin nukuin melkein kolmen tunnin päiväunet! Jos ennätän, lähden kyllä mökille joksikin aikaa lopummalla kuuta.

Kasvimaalla elo näyttää melko hyvältä. Vaihtelevat sadesäät ja helteet lienevät melkoisen hyvä yhdistelmä kasveille. Salaattia, yrttejä ja herneenversoja pääsee jo hyvinkin korjaamaan. Jännittyneenä odotan, millainen sato valkosipuleista saadaan ja miten ensimmäistä kertaa viljelemäni kasvit menestyvät. Toivottavasti tulisi hyvä sato! Sitten seuraakin kasvi- ja ruoka-aiheinen kysymys:

Onko jotain hyvää keinoa säilöä oman sadon tomaatteja?

Monta muuta kasvia voi säilöä esimerkiksi ryöppäämällä ja pakastamalla, mutta mitenköhän tomaatit mahtaisivat säilyä... Tiedän kyllä että tuoreita tomaatteja saa nykyään ympäri vuoden kaupoista, mutta olisi mukava kokeilla omien (toivottavasti kasvavien!!) tomaattien säilömistä. Voisiko niistä kuvitella tekevänsä esimerkiksi jonkinlaisen kastikepohjan, jonka pakastaisi? Ehdotuksia, vinkkejä ja hyviä ajatuksia otetaan vastaan!

Aurinkoista heinäkuun alkua!

Osku

Meillä on aika oiva remonttimies, vai mitä sanotte?

Nimesin oravan Oskuksi. Lapsena minulla oli satukirja, jossa seikkaili Osku-orava. Sitä kirjaa luettiin paljon. Kyseessä on tämän kevään poikanen, tosin nimestään huolimatta en kyllä osaa sanoa kumpaa sukupuolta kurre on. Jos se on tyttö, niin sitten se on tyttö nimeltä Osku. Ei nimi oravaa pahenna.

Osku on melkoisen kesy ja tänään Osku löytyi mökin keittiöstä, katon rajasta hyllyn päältä. Emo-orava tuli oikein hakemaan poikastaan pois remontin keskeltä. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun pikkuinen oli takaisin terassilla ja jälleen sisälle tulossa. En tiedä, miksi remonttihommat kiinnostivatkin niin kauheasti pientä oravaa. Utelias poikanen onkin kyseessä, joten saamme kyllä olla hieman varuillamme ettei kurre karkaa yksinään sisätiloihin. Nyt keittiössä ollessaan Osku oli tutustunut läheisemmin jääkaapin ovessa oleviin magneetteihin ja koristekirnuun.

Jo lapsena pääsin tutustumaan melkoisen kesyyn oravaan, kun naapurin setä kesytti oravan. Hänen (siis oravan!) nimensä oli Holkkonen ja minäkin sain käydä syöttämässä sitä pähkinöillä. Kävi oikein kädestä hakemassa ruokaa! Holkkosen loppu oli kuitenkin surullinen, sillä se ujutti itsensä matkan ajaksi autotalliin eikä se enää päässyt sieltä pois. Toivottavasti Osku on varovaisempi eikä jää nalkkiin sisätiloihin, sillä mitään oravalle sopivaa syömistä mökillä ei juurikaan ole...

Kuva on otettu parinkymmenen sentin etäisyydeltä, ei lähtenyt karkuun. Hurjan kesy.
Ja ah, niin suloinen ja söpönen pieni!

Yäääk... Punkki!

Terveisiä vaan täältä mökkimaisemista!

Yllä oleva kuva on parin vuoden takaa, mutta samoissa maisemissa olen nytkin sukulointi- ja mökkireissulla. Tänään huomasin inhan yllätyksen käsivarrestani - mikäs muukaan siinä rönötti kuin punkki. Yäk! Ensimmäinen laatuaan minun elämänpolullani.

Juhannus meni punkkia lukuunottamatta oikein mainiosti. Mökillä nautittiin grilliherkuista, saunomisesta ja uimisesta täysin siemauksin. Voiko parempaa pyytääkään, kuin mukavaa ajanvietettä mukavassa seurassa?

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Takka-projektin toinen osa

Takka-projekti on edennyt purkuvaiheeseen ja tänään kävimme katselemassa uusia lattialaattoja. Lopulta päädyimme yhteistuumin valitsemaan (lähes) mustat laatat lattiaan. Tuleva takka on tulikiveä ja nuo laatat tummanharmaan ja mustan välimaastossa, joten eivätköhän ne käy yksiin.

Suunnitelmat vaihtuivat melkeinpä lennossa, sillä vaikka osa seinälaatoista jäikin ehjäksi, ei riittävän lähelle olevia laattoja löytynyt enää mistään (ja ihmekös tuo, kun entiset laatat on laitettu 90-luvun puolivälissä). Fasetti-laatat näyttävät olevan nyt suuressa huudossa ainakin täällä meillä päin. Jokaisessa liikkeessä kun tuntui olevan melkein pelkästään sellaisia tarjolla. Niinpä pähkäilyn tuloksena on se, että laatat irrotetaan kokonaan ja laitetaan tilalle pelkkä rappaus ja maali. Entiset laatat oli alun perin tarkoitus maalata kaakelimaalilla, mutta tämä ratkaisu lienee tällä hetkellä kaikkein kätevin vaikka ehjää laattaseinää olisikin ollut jonkin verran jäljellä.

Seuraavaksi vielä vanhojen laattojen irrotusta ja sitten päästäänkin hiljakseltaan laittamaan uutta tilalle!

Takka-projektin ensimmäinen osa

Alku.

Puhelinkin täällä aiemmin mökkiremontista ja sen etenemisestä. Tänä kesänä ovat vuorossa niin uuden takan laittaminen kuin ulkorakennusten maalaaminenkin. Edelleenkään emme ole saaneet aikaiseksi tehdä laiturin nokkaan penkkiä, kuten olen haaveillut jo hyvin monena muunakin kesänä. Mikähän siinä onkin, että toisten projektien kohdalla toteutuminen vain kestää ja kestää?

Hanskoista huolimatta noki tunkeutui iholle...

No, ainakin saimme tämän kesän remonttikohteet aluilleen kun kävimme alkuviikosta noutamassa uuden takan osat mökille. Kyseessä on käytettynä ostettu mutta melkoisen uudehko ja hyväkuntoinen Tulikiven vuolukivinen takka. Niinpä projektiin kuului erottamattomana osana takan purkaminen osasiksi. Ja arvaattekos kuka sai kunnian kantaa takan osat purkupaikalta traileriin? No allekirjoittanut tietenkin!

500 kilometriä ja yli kellonympärys myöhemmin takka oli saatu purettua ja siirrettyä mökille.

Vanha takka on tosiaan tuollaista avomallia ja vieressä tuollainen taso esimerkiksi istumiseen. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan tasokin saa lähteä siinä missä takkakin, jotta tupaan tulee hieman enemmän tilaa. Avotakkana tämä on toki toiminut ihan hyvin, mutta avotakasta ei ole kylläkään juuri muuta iloa kuin että makkaranpaistossa se on kätevä. Talvella(kaan) siitä ei ole mitään hyötyä lämmityksen suhteen, minkä puutteen tuleva varaava takka tulee kyllä korjaamaan. Mökillä on talviaikaan peruslämpö aina päällä, mutta tulevaisuudessa talvella ei tarvitse tyytyä pelkästään sähkölämmitykseen silloin kun mökillä ollaan.

Ja mikä tietenkin parasta, kissat eivät könyä takkaan!

Joulu-ihmisellä on tonttuja jopa kesämökillä!

Seuraavana vuorossa on vanhan takan purkaminen, mutta se tapahtuu vasta kesäkuun puolella. Minne kylläkään ei ole enää kovinkaan pitkä aika! Ja nytkin luonto saa lisää kasvuvoimaa kaatosateesta...

Mökin valkoinen sohvapöytä ja äitienpäivävalmisteluita

Tänään piipahdimme mökillä ja sukuloimassa. Onnekas reissu sinänsä, että katiskoita viedessä löysimme viime vuonna ajelehtimaan karanneen laiturin osan, jes! Kevät oli todellakin edennyt pitkälle myös mökillä ja pihapiirissä kukkivatkin niin valkovuokot kuin leskenlehdetkin.

Samalla reissulla vein takaisin mökille myös vanhan pienen pöydän, joka käväisi minulla laitettavana. Jälleen kerran nyt niin muodikasta valkoista, mutta toisaalta valkoinen sopii hyvin mökille ja veden läheisyyteen. Olen muutoinkin ajatellut tehdä samaisen käsittelyn muutamalle muullekin mökin huonekalulle, jotta tupa saisi hieman lisää neliöitä (edes silmää huijaamalla).

Yllä vielä lähtötilanne, pöytä petsilakattuna.

Nyt tupa näyttää omalla tavallaan entistä hullunkurisemmalta, kun huonekaluja on jos minkäkin väristä. Ainakin tuo vasemmassa kulmauksessa vilahtava hylly muuttuu vielä valkoiseksi ja toivottavasti tuvan pirttikalustokin. Kalusto ei ole mikään vanha ja arvokas, joten sen kohdalla ehkä vielä kehtaankin tuon uudistuksen tehdä. Apteekkarin lipastoa vielä vähän harkitsen.

Ennen meillä oli tuollainen yllä näkyvä sohvapöytä tuvassa mutta kuten kuvastakin näkee, on tupa ollut hyvinkin täysi. Pöydän vaihto auttoi hieman tilaongelmaan mutta suurin helpotus tapahtunee vasta sitten, kunhan saamme takan vaihdettua. Se olisikin tämän kesän remonttikohde. Tähän saakka meitä on palvellut vanha avotakka, josta on iloa tasan makkaranpaiston verran. Toiveissa olisi varaava takka, jotta siitä olisi talvivierailuillakin jotain iloa. Ja jos asia olisi täysin minun vallassani, tuo kammottava (mutta ah niin käytännöllinen) nahkainen televisiotuoli lähtisi matkoihinsa... Mutta edelleenkään asia ei riipu täysin minusta. Siinä minun isäni kuitenkin torkkui ties kuinka monen uutislähetyksen ajan, joten ainakin tuolilla on nostalgista arvoa.

Samaisella mökkireissulla kävimme myös viemässä mummon haudalle perinteisen ruukkuruusun.

Serkkukissaakin piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa.

Illan ajan väkelsin vielä äidin toiveissa olleet kakkuset huomista varten.

Sitten kävikin hieman hassusti. Vein tyhjentynyttä kulhoa tiskialtaaseen ja yhtäkkiä polveni sanoi ruksis. Mitään vääntymistä tms. ei tapahtunut, mutta karmiva ääni siinä rytäkässä lähti. Kyseessä on tuo rikkinäinen polveni, jota operoitiin 2007. Nyt polvi on hieman turvoksissa ja saankin pohtia, että mitä ihmettä tuossa nyt kävi? Merkillistä!

Mukavaa huomista äitienpäivää äideille ja mukavaa päivää toki kaikille muillekin!

 

Merihenkistä raitaa sateisessa säässä

Toukokuun alku on kyllä sujunut sellaisissa merkeissä, että on pitänyt pysähtyä ajattelemaan oikein urakalla. Sain hieman huonoja uutisia viime viikolla ja niitäkin sulatellessa meni hetkinen. Normaalisti myös rakastan tällaista sateista, ns. syksyistä säätä, mutta nyt se käynyt ehkä hieman voimien päälle. Kissat asustelevat nyt koko asunnon myyntiprosessin ajan mummolassa, toivotaan että edes siinä asiassa käy hyvin. Seuraavan kodin hankkiminenkin kun on sidoksissa nykyisen kodin myyntiin.

Käsityörintamallakin on ollut ainakin täällä blogin puolella hiljaista, mikä tietenkin johtuu siitä, että tein melkein koko huhtikuun ajan yhtä ainoaa työtä. Virkkasin mökille jättisuuren torkkupeiton, jonka alle mahtuisi varmaan kolme tai neljäkin ihmistä. Värit ovat merihenkiset, vaikka mökki onkin vain järven rannalla. Silmukat ovat kaksoispylväitä ja kiinteitä, eli melkoisen nopeatekoisia ja koko työ on virkattu niinkin suurella koukulla kuin numero yhdeksän. Lankana neljää eriväristä Seiskaveikkaa, joista tuo tummansininen on poistettu myynnistä viime vuoden puolella.

Raidat on kylläkin tarkoitettu kulkemaan vaakasuoraan, mutta peitto oli helpompi kuvata pystysuoraan!

Kissatkin taitavat hyväksyä?

Huomenna olisi tarkoitus käydä mökillä, samalla kun käymme viemässä mummon haudalle äitienpäiväkukkia. Viimeksi järvi oli vielä jäässä, mutta kyllä viimeistään nyt pitäisi olla jo sulat vedet.

Mainiota viikonlopun alkua kaikille!