10. Hampaaton sankari

Tänään olin Magnuksen kanssa eläinlääkärissä, kuten eilen kirjoitinkin.

Reipas poika on nyt yhtä hammasta köyhempi! Hampaasta löytyi semmoinen vika kuin FORL (Feline odontoclastic resorptive lesions) eli resorptioleesiot. Se tulehtuneen näköinen kohta peitti syöpyneen hammasjuuren ja siitä sitten poistettiin hammas. Kuulemma hyvin yleinen kissojen hammasvaiva ja noinkin alkuvaiheessa kivuton (minkä uskon hyvin, koska ruoka maistui erinomaisesti ennen operaatiota). Muuten hampaissa oli vain vähän hammaskiveä ja kaikki muut hampaat olivat hyvässä kunnossa. Ruoka maistui erittäin hyvin heti kotiin päästyä ja korkeat paikat piti heti "nuohota" mm. uuninpankko. Magnusta on hankala pitää kiinni vaikka pitäisikin, joten olipa hyvä että jalat kantoivat 98% normaalisti...

Pidettiin sitten uunissa tulet potilaan lämmittämiseksi ja hyvin siinä kaikkia nukuttikin, terkuin heräsin puoli tuntia sitten...

Nyt on taas mennyt kissojen hoitoon lähemmäs tonni rahaa (sekä Danskuun että Magnukseen), onneksi suurin osa jouluruuista on sentään jo valmiina, jos tili raapaisee ilmoja. Ainahan nämä tulevat silloin kun on muutakin, lämmitysöljylasku vilkuttelee tuolta laatikosta... ;) Pääasia tietysti on, että pojat on hoidettu kuntoon! ♥ 

Tämä on Magnuksen "hammastonttu", ostin sen poikaa odotellessani. Nyt se valvoo hampaatonta sankaria kaapin päältä.

Huomiseen!

Elina 

9. Jännitystä ilmassa

Huomenna menen tämän poitsun kanssa hammaslääkäriin. Ikeneen on ilmestynyt tulehtuneen näköinen kohta ja Magnus pureskelee tyhjää ilmaa aina välillä. Muuten syöminen sujuu hyvin ja ei se ien näytä aristavankaan, mutta katsotaan nyt että mikä siellä on vikana.

Hammaskivet ainakin poistetaan varmaan samalla reissulla, jos muutenkin nukutetaan. Jos ei tarvitse nukuttaa, niin sitten poikanen pääsee vähemmällä.

Hyvää yötä!

Elina 

Vesihäntä

Kävimme eilen eläinlääkärissä, kuten aikaisemmin kirjoitinkin. Olin pojan seurana siihen saakka, kunnes nukutusaine vaikutti. Sitten Dansku jäi lääkäriin ja minä menin asioille. Häntä aristi vielä nukutuksenkin läpi, joten kyllä se on oikeasti tosi kipeä. Ensin otettiin röntgenkuvat ja sitten putsattiin vielä hammaskivet, ettei tarvitse heti nukuttaa uudestaan. Lopuksi tuli mieleeni vielä verikokeiden ottaminen, kun niistä oli ollut puhetta edellisellä rokotusreissulla.

Röntgenkuvissa ei näkynyt murtumia eikä mitään muitakaan luumuutoksia. Niinpä saimme sellaisen diagnoosin kuin ns. vesihäntä, hännänjuuren hermotulehdus. Koirilla kuulemma melko yleinen vaiva, mutta kissoilla ei ihan niinkään. Lääkkeenä kortisonipiikki ja viikon tulehduskipulääkekuuri. Sitten katsotaan uudestaan, palaako vaiva.

Verikokeissa näkyi kuitenkin jotain vähän säikähdyttävää, kohonnut verensokeri. Toki kissalla verensokerit nousevat esimerkiksi stressin takia, mutta tämä arvo oli enemmän kuin normaali "stressi-sokeri", joten otettiin sitten pitkä sokeri ja sen tulokset tulivat tänään. Kaikeksi onneksi pitkä sokeri oli normaali!! Menemme puolen vuoden päästä kontrollikokeisiin, mutta ei siis diabetesta ainakaan toistaiseksi! :)

Kyllä säikäytti kovasti, mutta onneksi ei todettu diabetesta ja toivottavasti tulehduskin laantuisi mahdollisimman pian!

Elina 

Tehosterokotuksilla

Tänään Daniel kävi tehosterokotuksilla ja nyt on rokotesuoja hankittu taas vuodeksi eteenpäin. Ensi kerralla onkin sitten suurempi "remontti" edessä, kun pojalta otetaan verikokeet jne. rokotuksen lisäksi. Ehkä nämäkin pikkukissat pitäisi jo tarkastaa niiltäkin osin silloin samalla kertaa, tosin täytyy miettiä, joko tämän lauman kanssa joudutaan jakautumaan kahteen ryhmään lääkärissä käydessä. Neljän kissan kanssa käytiin viimeksi eläinlääkärissä ja välillä oli vähän hankalaakin moisen lauman kanssa...

Nyt Dansku ottaa torkkua tyytyväisenä, ehkä jo vähän nälkäkin olisi. Pojalle on muuten kehkeytynyt jo monen monta lempinimeä: Dansku, Danskuli, Dante, Tane... Yleisin kutsumanimi taitaa olla tällä hetkellä Dansku Bansku Banaani! Hassua muuten, miten Daniel reagoi kaikkein parhaiten korkeaan, vähän lässyttävään jutteluun. Normaalilla äänellä poikaa saa harvoin tulemaan luokseen, mutta noin kutsuen poika tulee yleensä jutellen luokse ja mielellään vielä syliinkin ♥

Leppoisaa illanjatkoa!

Totuttelua

Sain pakkausapua ennen mummolaan lähtöä, vaan eivätpä avustajat tainneet arvatakaan, että kuka siellä mummolassa heitä odottaakaan... Lääkärireissu sujui hyvin, kaikki neljä rokotettiin, Felix kävi korvatarkastuksessa (kuten kuvasta näkyy, puhtaat korvat tällä hetkellä) ja Daniel sai sirun. Samalla vahvistuivat omat arvailuni, eli poikahan Daniel on ja vielä leikattukin. Ikäarvio oli sen sijaan itselleni yllätys; 5-10 vuotta. Ihan niin vanhaksi en olisi poikaa itse arvellut, mutta näin lääkäri uumoili. Leikkauksen ja iän perusteella on siis pääteltävä, että Daniel on aikanaan joko hylätty tai lähtenyt kauempaa karkuteille. Oli miten oli, poika on tullut jäädäkseen meille. Sirutus sujui äärimmäisen hienosti, Daniel vierasti lääkäriä kaikkein vähiten koko nelikosta.

Tutustuminen on sujunut melko hyvissä merkeissä, alkuunsa kuljetuskopista haistelemalla ja sitten jo samassa tilassa. Yö vietettiin eri huoneissa eikä suurempaa lähikontaktia ole vielä tapahtunut, mutta pakottaakaan ei pidä. Tiedän, että toiset suosittelevat vieläkin hitaampaa tutustumista, mutta minusta tuntuu että kissojen täytyy vain saada aikaa ja rauhaa tähän prosessiin. Kun molemmat tahot huomaavat toisen olevan vaaraton, ei pitäisi enää olla suurempia ongelmia (tai jos on, ne ovat pidempilaatuisia ja muusta johtuvia). Felix tahtoisi mennä ihan liki Danielia ja varmaan leikkiäkin yhdessä, mutta Esterillä on vastaavasti kova stressi päällä. Magnus ei vielä oikein tiedä miten suhtautua siihen, että Ester murisee ja suhisee mielenkiintoiselle Danielille. Danielia puolestaan kummeksuttaa ja pelottaa vähän kaikki, eikä poika itse tarjoudu menemään toisten luokse. Iltaruokaa koko jengi odotti samassa tilassa, mitä pidän jo hyvänä merkkinä. Felix ja Daniel nukkuivat jopa jonkin aikaa samassa sängyssä, mikä on mielestäni myös hyvä merkki.

Hitaasti hyvä tulee!

Kova korvatulehdus

Lokakuun loppuun taas hieman murhetta :(

Felixillä on molemmissa korvissa kova korvatulehdus päällä. Korvien iho on nyt kuoriutunut pois ja tilanne ikään kuin räjähti käsiin tässä parin päivän sisällä. Tänään lähdettiin sitten heti aamusta eläinlääkäriin ja tuloksena sitten tuo jo uumoilemani diagnoosi. Hiivoja ja bakteereja löytyi korvista useampiakin, joten kierre lienee seuraavanlainen: kutina korvissa (tulehduksen alku?) -> raapiminen -> korvien lievä haavautuminen/ihon rikkoutuminen raapimisen aiheuttamana -> allergiaa aiheuttava ihon hiiva malassezia on päässyt jylläämään haavautuneisiin korviin -> massiivisesti lisääntynyt kutina -> kova raapiminen -> pahasti rikkoutunut iho -> useat bakteerit päässeet jylläämään rikkinäisen ihon kautta.

Kotihoitona koetettiin Vetridermiä, mikä vain pahensi tilannetta. Nyt on lääkityksenä Canaural vet. korvatipat kahdesti päivässä ja kortisonipiikki laitettiin vielä takapuoleen lääkärissä. Kaksi viikkoa on päivittäistä lääkitystä tiedossa ja sitten 15. päivä kontrollikäynti.

Kokoonnuttiin taas koko konkkaronkka mummolaan kimpsuinemme ja kampsuinemme, niin onnistuu tuo lääkitseminen näin alkuunsa paremmin. Korvat ovat nimittäin todella kipeät ja arat, niin yksin on hieman hankala laitella troppia pari kertaa päivässä. Kunhan korvat vähän petraantuvat, niin voidaan alkaa myös puhdistamaan niitä.

Voi pikkuista reppanaa... ♥

Kalterikuvat vm. 2012

Otsikko kertoneekin jo sen, että tänään oli pitkään ja hartaasti jännitetty lääkäripäivä. Niinpä sullouduimme jälleen koko porukalla autoon ja kurvasimme rokotuksille, tällä kertaa naapurikuntaan. Vaihdoimme paikkaa siksi, että meidän vakkarieläinlääkärimmekin muutti toiselle paikkakunnalle. Joten oikeastaan lääkäri ei vaihtunut mihinkään, vain ja ainoastaan paikkakunta. Ja hyvä niin! Saadaan käydä tutulla lääkärillä, vaikka paikka onkin uusi. Eikä hintakaan painanut pahasti kukkaroa, päinvastoin uudessa firmassa oli vielä hitusen halvempaa kuin edellisessä. Jes!

Rokotuksista saimme kolmen vuoden tauon, sillä on epätodennäköistä että lauma kohtaisi lähikontaktissa vieraita kissoja (kissaflunssarokoteen osalta siis se). Mikäli se on sitten jossain välissä todennäköistä, otetaan rokote silloin. Muilta osinhan tosiaan rokotetta ei tarvitse uusia seuraavan kerran kuin vasta 2015. Lääkärissä tulemme kuitenkin edelleenkin käymään vuosittain, terveystarkastuksessa. Voi olla, että ensi vuonna (kissojen ollessa kolme) aloitamme verikoetilaston pitämisen. Eli perusverenkuva sekä munuais- ja maksa-arvot. Niin ollen on sitten vanhempana helpompaa huomata mahdolliset arvojen heilahtelut, kun on olemassa vertailuarvot pidemmältä ajalta. Muuten kenenkään kunnosta ei löytynyt mitään erityistä mainittavaa, kaikki oli ok. Hampaita saisimme tosin harjata aktiivisemmin, ettei tulevaisuudessakaan tulisi ongelmia. Juuri nyt purukalustot ovat tosin vielä hyvässä kunnossa, mutta ovathan kissat toki vielä nuoriakin. Sääli vain, että itse harjaus ei ole kissoista erityisen mukavaa. Ainoa kiva puoli harjauksessa on hammastahna, se maistuisi vaikka koko putkilo kerralla.

Nyt väki on hyvin sänkyvetoista ja uni tuntuu maistuvan. Tiedä vaikka, josko itsekin suuntaisi päivätorkuille...