Britakakku

Britakakku

Pohjaan:

150 g margariinia

1 1/2 dl sokeria

4 kpl keltuaista

2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 1/2 dl maitoa

Marenkiin:

4 kpl valkuaista

2 dl sokeria

3/4 dl mantelilastuja

Täytteeseen:

2 dl kuohukermaa

250 g maitorahkaa

1/2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

10 dl vadelmia

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin.

Tee ensin pohja:

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen joukkoon.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe, siivilöi vuorotellen maidon kanssa taikinaan.

Levitä ohueksi kerrokseksi pellille, jätä odottamaan.

Marenki:

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeria vähitellen.

Seos on valmista, kun se kiiltää kauniisti ja pysyy kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.

Levitä marenki kerrokseksi paistamattoman taikinan päälle ja paista noin 30 minuuttia.

Pohja on valmis, kun marenki ja mantelit ovat ruskistuneet kauniisti.

Jäähdytä pohja.

Täyte:
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta ja sekoita maitorahka kevyesti joukkoon.

Leikkaa pohja puoliksi, jolloin saat kaksi yhtä suurta levyä.

Levitä täyte ja suurin osa vadelmista pohjan päälle ja nosta toinen pohjalevy kakun kanneksi.

Koristele lopuilla vadelmilla.

Tämä britakakku matkusti syntymäpäivälahjaksi kummitädilleni.

Ei enää niin pieniä vauvoja

Eilen oli taas yksi vuoden kohokohdista, sillä kolmoset täyttivät neljä vuotta! Aivan uskomatonta, miten kohta neljä vuotta sitten luokseni saapui kolmeviikkoisia orpoja palleroisia...

Vaikka varsinainen merkkipäivä olikin jo eilen, niin juhlistimme vuosien kertymistä vasta tänään.

Paketeista paljastui tänä vuonna pieniä ratisevia ja ilmeisesti kissanminttuisia lintuja.

Myös Daniel sai oman paketin, ettei paha mieli yllättäisi! Ja tämä olikin pojan ensimmäinen syntymäpäivälahja, vaikka omat pienet juhlat pidämmekin sitten joulun alla, löytöajankohtana.

Jaksaa se vähän vanhempikin vielä leikkiä!

Linnut aiheuttivat paljon iloista mieltä, potkuttelua ja syljen eritystä!

Kissoillle tarjoiltiin possunsydäntä ja nappuloita, ihmiset saivat muuta kahvin kera!

Juhliminen voi väsyttää tottuneemmankin juhlijan.

Hiphiphurraa ja onnea vielä kerran!

Juhannuksen huijauskakku

Niinhän siinä sitten kävi, että ainoana vapaapäivänäni olen sairaana! Seuraava odotettavissa oleva loma onkin sitten joulukuussa, joten pikkuisen harmittaa. Varsinaiselta kesäflunssalta tämä ei ainakaan vielä tunnu, mutta kuumetta pitelee. Siinäkin on kuitenkin ihan riittämiin, varsinkin kun olin ajatellut esimerkiksi leikata nurmikon ja siivota kunnolla. Arkena ei aina oikein jaksa ja kolmen päivän vapaaputkessa olisi kyllä riittänyt aikaa kodinhoidollekin. Toki sohva, kissat, kirja ja elokuvat eivät ole huono vaihtoehto, puhumattakaan kunnollisista torkuista, mutta muutakin olisi tietysti voinut tehdä! Eniten kuitenkin harmittaa, etten pääse edes juhannussaunaan.

Mutta itse otsikkoon, huijauskakkuun. Minulla kävi päivällä kahvivieraita ja onnekseni jaksoin tehdä osan valmisteluista jo eilen. Ei sillä, että huijauskakkuun kovin suuria valmisteluita edes tarvitsisi, mutta jaksoin sentään käydä kaupassa ja tehdä suolaisen tarjottavan valmiiksi. Tarjolla oli siis perinteisiä sillileipiä ja sitruuna-marenkitorttua, jonka ristin surkuhupaisasti huijauskakuksi. 

Mikä tekee kakusta huijarin? Reilusti yli puolet siitä on hankittu valmiina. Pohja on kaupan valmis torttupohja, jonka kostutin sokerivedellä. Sen päälle on levitetty purkillinen valmista lemon curdia (3/4 olisi riittänyt!) ja kaiken huippuna on marenkipäällinen. Marenki on sentään itse tehty (4 kananmunanvalkuaista ja 2 ½ dl sokeria)! Koko komeus lymyili uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ja hyvää oli, kaikesta huijarimaisuudestaan huolimatta!

Sillileipien täytteessä on keitettyä kananmunaa silputtuna, majoneesia, creme fraichea, punasipulia, ruohosipulia, suolaa, pippuria ja jonkin verran valmissillien maustelientä (sinappi). Täyte ja silli lepäilevät Maalahden limpun päällä, joihin sipaisin vielä hivenen voita.

Aina ei tarvitse jaksaa tai ehtiä tehdä itse, eikä puolivalmiiden tai valmiiden ainesten käyttö ole mikään häpeä. Ilman valmiita osasia olisin tarjonnut varmaan hätävarastona olevia sokerikorppuja kahvilla... 

Niinpä tämän juhannuksen sanoma voisikin olla, että kannattaa olla itselleen armollinen, myös keittiössä.

Oikein mukavaa ja nautinnollista juhannusta kaikille!

Entisöinti-verhoomo Historian havinan tarina alkaa

Kuten jo edellisessä postissa kerroinkin, olen nykyisellään yrittäjä 

ja Entisöinti-verhoomo Historian havinan ylpeä omistaja!

Valmistelut kestivät pitkään ja onkin tunnustettava, että välillä tuntui tuleeko koko hommasta mitään.

Kuitenkin oli uskallettava tehdä melko suuri hyppy tuntemattomaan...

Mutta mitään ei voi saavuttaa, jollei uskalla edes yrittää!

 Ja tässä sitä nyt ollaan. Kolme viikkoa yrittäjyyttä takana ja ainakin vielä olen liikenteessä hyvillä mielin. Töitä on riittänyt jonkin verran, mistä saan näin aloittavana yrittäjänä olla todella kiitollinen. Toivottavasti töitä riittää myös jatkossa!

Entisöin ja verhoilen huonekaluja laidasta laitaan. Jokainen huonekalu arvioidaan yksilönä ennen entisöintiä. Valitettavasti ihan kaikenlaisia töitä en kuitenkaan pysty tekemään, esimerkiksi suurien nahkahuonekalujen uudelleenverhoilu voisi olla hankalaa näissä tiloissa ja näillä laitteilla (puhumattakaan toki siitä, että prosessi on melko kallis).

Nämä ylläolevat maalaukset ovat alkuperäisen tekijän käsialaa enkä kajonnut niihin millään tavalla.

 Haaveissani olisi vielä kouluttautua lisää, mutta katsotaan missä vaiheessa se on ajankohtaista.

Ainakin teollisen verhoilun ja yrittäjän ammattitutkinto kiinnostaisivat kovasti.

Entisöinnin ohella teen myös pieniä käsitöitä myyntiin. Joku saattaa muistaakin aikaisemmin tekemäni ajoneuvotossut? Niitä voi tilata minulta mittatilaustyönä. Kaikenlaisia ajoneuvoja voi toivoa, mutta mallista ja koosta riippuen tilauksen valmistamisessa saattaa kestää hyväkin tovi. Mikäli toivot tossuja johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä, kannattaa tilata hyvissä ajoin (pari kuukautta etukäteen)!

Käsityöt ovat kuitenkin enemmän harrastukseni kuin leipätyöni, joten hirmuisen suurta määrää tilauksia en kykene vuodessa tekemään.

Tämän postin kuvituksena on kuvia ensimmäisestä asiakastyöstäni, vuonna 1946 valmistetusta kapioarkusta. Arkkua oli säilytetty vaihtelevissa olosuhteissa ja esimerkiksi kannen koristemaalaus oli todella kulunut, kuten alta voi huomata:

Tein arkun kanteen uuden pinnan vanhan mallin mukaan, tosin värisävyeroja maalauksissa on jonkin verran. Mikä tosin on ihan ymmärrettävääkin, kun käsipelillä maaleja sekoittaessa ei pääse välttämättä juuri täsmälleen entiseen sävyyn.

Kannen lisäksi arkun muitakin pintoja on elvytetty ja siitä on puhdistettu kaikki irrotettavissa ollut lika. Lisäksi olen paikannut pahimmat lohjenneet osat mm. viiluttamalla. Vanhat saranat olivat irronneet ajan saatossa ja nyt tilalla on uudet, samanväriset saranat.

Toivottavasti omistajansa on tyytyväinen!

Yrityksen yhteystiedot löydät esimerkiksi Facebookista.

Kotisivut ovat edelleen pahasti vaiheessa, mutta tulossa kuitenkin!

Nyt onkin tiedossa ensimmäinen varsinainen lomapäiväni yrittäjänä, sillä Historian havina on suljettuna huomenna. Palaan kuitenkin takaisin sorvin ääreen normaalisti tiistaina 24.6. klo 9.

Teen toki töitä maanantaisinkin, mutta verstas on avoinna asiakkaille tiistaista perjantaihin klo 9-15.

Maanantaipäivän olen varannut hiljaiselle työnteolle ja tarpeen tullen asiointi- ja asiakaskäynneille, niin ei tarvitse sulkea verstasta erikseen muina päivinä. Tarpeen tullen olen paikalla toki muinakin aikoina, joten jos haluat tulla paikalle muuhun aikaan, soittele hyvissä ajoin!

Oikein kaunista torstai-iltaa kaikille!

Muistoissa

Pienestä hengähdyksestä kasvoikin huomaamatta parin kuukauden mittainen kirjoitustauko! Pisimmillään talolla taisi kulua 16 tuntia päivästä, ja siihen kun lisätään iltakoulutus ja muut kiireet, niin jostain oli vain pakko karsia. Minun tapauksessani se oli bloggaaminen ja lukeminen, mutta nyt kun olen lukenut jo yhden kirjan, voinen palata taas tänne koneenkin äärelle?

Paljon on ehtinyt tapahtumaan; talon remontti alkaa olemaan tältä erää päätöksessään, olen asunut täällä jo muutaman viikon ja kissatkin jo kaksi viikkoa. Kissat tottuivat uuteen kotiin ihmeen helposti, myös Dansku. Ehkä tutut omat tavarat ja hajut auttoivat? Alunperin suunnittelin, että olisin käyttänyt Feliway-haihdutinta, mutta ilman sitäkin kissat kotiutuivat paremmin kuin olisin osannut toivoakaan.

Muutakin suurta on ehtinyt tapahtumaan, olen nimittäin ollut nyt kaksi viikkoa yrittäjä. Kerron toiste firmasta enemmän.

Omenapuu kukki kauniisti toukokuun lopussa. Sain talon mukana paljon hyötykasveja, esimerkiksi marjapensaita ja raparperiä. Pihan varsinainen laittaminen jäänee kuitenkin ihan suosiolla ensi vuoden hommaksi.

Tänään tulee muuten kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Fabu-kissa nukkui pois.
Hän on aina muistoissa! ♥

Anteeksipyyntö Magnukselle

Nythän on käynyt pahemman laatuinen erhe, sillä olen unohtanut kokonaan Magnus-pojan nimipäivät! Vasta sunnuntaina mieleeni hiippaili ajatus, että milloinkas ne pojan nimipäivät olivatkaan. Magnus löytyy tällä hetkellä ainoastaan ruotsalaisesta nimipäiväkalenterista, joten päivä unohtuu minulta turhankin helposti. Juhlapäivä on siis 19.8.

Niinpä nyt, reilusti viikon myöhässä: Onnea MAGNUS!!!

 

Varsinaista pikakelausta

Kyllä tuntuu kovasti siltä, että aika vain valuu sormien välistä, eikä sille edes mahda mitään! Tunnit kuluvat ja päivät seuraavat toinen toistaan minkä ehtivät. Tulevaa syksyä tarkastellessani huomasin, että minulla on kunnollista, oikeaa vapaata seuraavan kerran vasta lokakuussa. LOKAKUUSSA?! Sehän tarkoittaa melkein jo sitä, että yksi kokonainen kuukausi häviää jonnekin...

Kohta puoliin aloitan myös seuraavan näyttökokeeni, toiseksi viimeisen ennen valmistumista. Näyttötyöni on k-tuoli, samanlainen kuin yksi aikaisemmin laittamani - ne ovat pari.

Ulkonakin tuoksuu jo ihan syksyltä, peltoja puidaan ja ilma raikastuu koko ajan.

Voi, kunpa olisikin parempi kamera! Elämässä olisi niin paljon sellaisia hetkiä, jotka olisi mukava tallentaa parempilaatuisina. Vanha Nikonin järjestelmäkamera, digi sekin, nököttää turhan panttina kaapissa. Kuulema melko tyypillinen vika sille mallille. Särkymisestä saakka olen kuvannut tällä vanhalla Sonyn pokkarilla, mihin olen kyllä melko tyytyväinen. Taitaa olla seitsemän vuotta vanha tällä hetkellä. Uudesta järkkäristä kyllä haaveilen, mutta mikä merkki ja malli, siinäpä pulma!

Kasvimaa kasvaa edelleenkin kohisten. Maistellut porkkanat ovat jo mukavan kokoisia ja mikä tärkeintä, hyvän makuisia. Punajuuret ovat kuitenkin yllättäneet minut suuruudellaan! Miten mahtavia niistä näyttääkin tulevan, vaikka alku oli enemmän kuin epävarma.

Nyt nautiskelemaan vielä jäätelöannoksesta ja Housen viimeisimmästä jaksosta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Väriterapiaa

Teen todella harvoin mitään kovin värikkäitä käsitöitä, tai ainakin ne menevät vähintään jollekin eteenpäin. Nyt olen kuitenkin innostunut käymään läpi lankavarastoja ja yksi meneillään oleva projekti on jämälankavarastojen käyttäminen. Niinpä minulla onkin nyt käynnissä elämäni värikkäin käsityöprojekti!

Väri-sekoitelmani näyttää kyllä sisältävän melkoisen paljon murrettuja sävyjä, mutta uskokaa kun sanon, että tämä on minulle todella värikästä! Nyt olen syystä tai toisesta oikein innostunut noista hauskoista väriyhdistelmistä ja ajattelinkin, että jättäisin tästä syntyvän työn ihan vain itselleni.

Värikästä loppuviikkoa!

Pehmoista

Pehmoisen pörröistä viikon alkua!

Ihan noin pehmoisissa merkeissä ei oma maanantaipäiväni ole sujunut, mutta särkylääkkeen voimalla kuitenkin jotenkin. Kolmen jälkeen alkoi jo tuntumaan, että on ollut liikkeellä koko päivän. Lisäksi nukuin viime yön hieman huonosti, sillä nukahdin vahingossa alkuillasta. Koko ilta tuntuikin häviävän kuin tuhka tuuleen, kun torkuimme reilusti yli kaksi tuntia "päiväunilla". Kissatkin olivat niin hipihiljaa, ettei tosikaan. Kaikki taisivat siis olla torkkujen tarpeessa?