Elämää lintulaudalla

Lintulaudan ja lumen myötä mummolan piha on oikein pölähtänyt elämään. Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi vietimme kissojen kanssa suurimman osan päivästä ikkunan äärellä ja lasin läpi on nämäkin otokset napattu. Ulkona on pikkuinen pakkanen ja aurinkokin on paistellut koko päivän. Lumi ei ole vielä osoittanut sulamisen merkkejä eikä lämpötilakaan noussut lähellekään niin ylös kuin säätiedotteessa oli ennustettu. Saapa nähdä, miten käy ensi viikon aikana. Vanha kansakin sen jo tiesi - jolleivat lumet tule lokakuussa, eivät ne tule marraskuussakaan. Vielä olisi siis toivoa...

Tänään onkin tosiaan loman viimeinen päivä, kuten tuossa jo mainitsinkin. Viikko meni jälleen uskomattoman nopeasti ja arkeen on pakko palata. Syksy ja alkutalvi näyttäisi hyvin kiireiseltä, saapahan nähdä, ehtiikö kaiken aiotun tekemään. Loma oli kuitenkin hyvä ja kirjojakin ehdin lukemaan useamman kappaleen.

Oikein rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

 

Puutarhasunnuntai

Sukulointireissun valokuva-antia puutarhan osalta.

Kaunista sunnuntaipäivää!

 

Osku

Meillä on aika oiva remonttimies, vai mitä sanotte?

Nimesin oravan Oskuksi. Lapsena minulla oli satukirja, jossa seikkaili Osku-orava. Sitä kirjaa luettiin paljon. Kyseessä on tämän kevään poikanen, tosin nimestään huolimatta en kyllä osaa sanoa kumpaa sukupuolta kurre on. Jos se on tyttö, niin sitten se on tyttö nimeltä Osku. Ei nimi oravaa pahenna.

Osku on melkoisen kesy ja tänään Osku löytyi mökin keittiöstä, katon rajasta hyllyn päältä. Emo-orava tuli oikein hakemaan poikastaan pois remontin keskeltä. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun pikkuinen oli takaisin terassilla ja jälleen sisälle tulossa. En tiedä, miksi remonttihommat kiinnostivatkin niin kauheasti pientä oravaa. Utelias poikanen onkin kyseessä, joten saamme kyllä olla hieman varuillamme ettei kurre karkaa yksinään sisätiloihin. Nyt keittiössä ollessaan Osku oli tutustunut läheisemmin jääkaapin ovessa oleviin magneetteihin ja koristekirnuun.

Jo lapsena pääsin tutustumaan melkoisen kesyyn oravaan, kun naapurin setä kesytti oravan. Hänen (siis oravan!) nimensä oli Holkkonen ja minäkin sain käydä syöttämässä sitä pähkinöillä. Kävi oikein kädestä hakemassa ruokaa! Holkkosen loppu oli kuitenkin surullinen, sillä se ujutti itsensä matkan ajaksi autotalliin eikä se enää päässyt sieltä pois. Toivottavasti Osku on varovaisempi eikä jää nalkkiin sisätiloihin, sillä mitään oravalle sopivaa syömistä mökillä ei juurikaan ole...

Kuva on otettu parinkymmenen sentin etäisyydeltä, ei lähtenyt karkuun. Hurjan kesy.
Ja ah, niin suloinen ja söpönen pieni!

K niin kuin Kukka

Tämä tässä on Kukka, matkalla laitumelle.

 Toverit Kaunikki ja Hertta.

Terveisiä edelleenkin maaseudun rauhasta! Siirryin jokin aika sitten älymaailmaan ja joitakin kommentteja olen saanut julkaistua puhelimella, mutta muun tekstin tekeminen tuntuu toistaiseksi mahdottomalta.

Tänään onkin jo viimeinen ilta tällä reissulla ja tänään olemmekin korjanneet urakalla utareliivejä. Tiedän, ei ehkä mitenkään glamoröösiä mutta ihan mukiinmenevää käsityötä ja tulos menee taatusti hyötykäyttöön. Näiden käsitöiden lisäksi olemme nikkaroineet kutsukortteja ja kävimmepä hakemassa satamasta pitsaakin. Kissoja alkaa kyllä jo olemaan hieman ikävä, sen myönnän...

Mikäpäs täällä on ollessa, luonnon rauhassa. Ei täällä hirveästi muita kuin luonnon ääniä ole, mitä nyt ehkä paalain on pitänyt jotakin ääntä pellolla. Linnutkin pitivät äsken suurta konserttiaan!

Köhimistä, leikkiä ja puputtamista

Tohtorin pakeilla käyty ja antibioottikuuri napattu taas kahdeksaksi päiväksi...
Voihan harmistuksen huokaus!

Olen koettanut viihdyttää kissoja sängystä käsin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tässä Ester esittelee kuinka onkileikki sujuu onneksi sutjakkaasti siitäkin huolimatta, ettei onki liiku kovinkaan suurella alalla:

Lisäksi olemme keskittyneet joukolla jänisten "metsästämiseen":

Nappasin puputtajan kuvat ikkunan läpi.
Kissatkin olisivat menneet varmasti ihan mielellään ikkunan läpi...

Orava

Meidän kissataloudessa Esterin työtä olisi hankkia ruoka pöytään, ainakin jos poikien mielipidettä kysytään. Poikia ei metsästäminen kiinnosta laisinkaan niin paljon kuin Esteriä.

Magnus yrittää kyllä auttaa välillä, mutta hetki aloituksen jälkeen alkaa tylsistyttää...

Tällä kertaa metsästettiin oravaa:

Ja sitten vetovastuu siirtyi taas Esterille.

 

Ei liene epäselvää, kuka ruokkisi tarpeen tullen tämän porukan...

Mukavaa sunnuntaita!

Lankalauantain mäenlasku

Lankalauantain ilma on ollut mitä mainioin, niinpä mekin lähdimme ulos reippailemaan. Ensin kävimme kävelylenkillä ja ihastelimme vain auringonvalossa kylpevää luontoa. Muutamia jälkiäkin kuvasimme.

Mummolan mäellä asuu paljon jäniksiä ja jokunen oravakin. 

Suurempiakin petoja näillä main kulkee, ilveksiä ja karhuja. Susia ja ahmojakin vähän kauempana.

Kevään perään haikaileville todistusaineistoa, että lumi alkaa kyllä hiljalleen sulamaan!

Sitten mieleeni juohtui tuo kelkka... 

 Joten eikun tuumasta toimeen!

Äiti kelkan kyytiin ja minä jalaksille, potkaistaan vauhtia ja lasketaan alas.

Sitten taas takaisin ylös ja sama uudestaan, naurunremakan saattelemana. 

Bonuksena se, että äiti sai aina kelkkakyydin myös ylämäkeenkin!

Puuhassa tuli melkoinen hiki, joten sauna teki terää ulkoilun jälkeen.

Vaikka tiet alkavatkin sulaa, on lunta vielä todistettavasti niin paljon, ettei piippukaan tahdo näkyä.

Nyt kookoskana tulille ja yökirkkoa odottamaan!

Ystävyyttä

Oma koneeni on päättänyt heittäytyä hurjaksi eikä minua ole huvittanut käyttää koti-konetta laisinkaan viime aikoina. Koko kone ei tahdo avautua ja esimerkiksi kaikki näytön säädöt päättivät yksi kaunis päivä vain muuttua muutamassa sekunnissa päälaelleen. Niinpä meiltä jäi toivottamatta hyvää ystävänpäivääkin ihan kokonaan. Siispä, hyvää ystävänpäivää eilen, tänään ja huomenna!

Ystävyys-teemalla julkaisemme pitkästä aikaa koira-kuvia varsin kissa-kuviin painottuvassa blogissamme. Vaikka kissat ovatkin ihan ykkösiä, eivät koiratkaan ole yhtään hullumpia!

Tässä kaksi tyttöä eräänä toissakesäisenä päivänä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Rekiretki

Tänään onkin vietetty perin eriskummallista päivää, sillä pääsin rekiajelulle! Enpä ole tainnutkaan istua reessä sitten 90-luvun puolivälin.

Päässä tuppasi soimaan "Rekiretki", helkkäsihän kello komeasti nytkin!

Kylmä tuntui kuitenkin luissa ja ytimissä saakka, sillä avoimella pellolla tuuli melkoisesti. Silloin pienikin pakkanen tuntuu melkoisen kovalta. Lämmin juotava maistui makoisalta rekiretken jälkeen! Ei tässä nyt ihan Tapanin ajelulle päästy, mutta melkein kuitenkin. Yhtä hauskaa kuitenkin oli!

Lämmin kiitos meitä ajeluttaneille ystäville! Ehkä tällä kertaa ei menekään 17 vuotta ennen seuraavaa ajelua...