Vihdoinkin voin paljastaa...

Että tällainen koti meillä nyt on, tai siis ainakin ennen remonttia! Tänään sain avaimet talolle ja ensimmäiset remonttitarpeet tulikin sinne jo kuljetettua.

Ihan ensimmäiseksi täytyy alkaa tekemään vahvistettua pohjaa takkaleivinuunille, joka tulee olohuoneen puolelle. Olohuone on niin suuri, että saan mahdutettua sinne helposti tuon uunin, ruokailutilan ja olohuoneen kalusteet.

Talossa on keittiön ja olohuoneen lisäksi kolme makuuhuonetta, suurehko vaatehuone (ns. walk-in-closet), ruokakomeroksi muuttuva kylmiö, erillinen wc, kodinhoitotilaksi muuttuva pukuhuone, kylpyhuone ja suuri sauna. Lisäksi sitten työtiloja autotallin ja talon yhteydessä olevan varastotilan verran. Pihalla on omenapuita ja marjapensaita sekä tilaa kohopenkeille ja kasvihuoneelle.

Eiköhän tässä riitä työnsarkaa lähitulevaisuudelle!

Joulukuun toinen

Joulun aikaan levittelen luonnollisesti koristeita ympäri huushollia ja voisin hieman esitellä koristeita teillekin kuvien muodossa. Joitakin asioita on sinnikkäästi kokeiltava, vaikka tietäisikin etteivät ne toimi (kissa-)kodissa. Kuten tuo koristekello, joka päätyi hetkiseksi sängyn päätyyn. Yksi yö se oli tullut varisten alas ja kultahilettä löytyi joka paikasta. Nyt mietin, laittaisinko kellot jonnekin muualle vai siirränkö ne takaisin koristelaatikkoon...

Lapsuudenkodistani lähtöisin oleva tonttu päätyi tänä vuonna seisoskelemaan yöpöydän virkaa toimittavan kaapin päälle. Kovin paljoa minulla ei tonttufiguureja ole, mutta tähän olen syystä tai toisesta mieltynyt. Patsas on mukavan vanhanaikainen ja yksinkertainen, ehkä siksi.

Makuuhuoneen lamppu on oiva paikka joulupalloille, sillä siihen eivät kissat (ainakaan toistaiseksi) pääse käsiksi. Tänä vuonna siihen pääsivät samat lumihiutale-pallot kuin kahtena edellisenäkin vuonna. 

Jouluvaloja ei makuuhuoneessa ole muita kuin valokartio, mutta sitäkään en valvomatta uskalla polttaa. Makuuhuoneessa ei kuitenkaan vietetä aikaa muuten kuin nukkuen, joten sinänsä valot eivät ole siellä niin tarpeellisiakaan. Viime vuonna ripustin valosarjan peilin ympärille, mutta sen polttamisesta ei sitten tullut oikeastaan yhtään mitään. Kumma juttu!

Pikkujakkarat mökille

Lisää pieniä töitä esittelyssä; tällä kertaa jakkarat itselleni. Tai oikeastaan ne ovat kylläkin perheemme mökille laitetut, mutta kuitenkin. Kyseessä ovat jo hieman kellastuneet pikkujakkarat, jotka toimivat ihan vain yleisistuimina mökin tuvassa. Viime keväänä aloitin mökin "valkaisuprojektin" ja nämä olivat seuraava osa siinä suunnitelmassa. Nyt tuvassa on kaksi valkoista asiaa, pieni sohvapöytä ja nämä jakkarat:

Jakkarat saivat samanlaisen vahakäsittelyn Osmon peittävällä valkoisella sekä kirkkaalla (3101) vahalla kuin pikkupöytäkin. Seuraavana laittovuorossa olisi tuvan pirttikalusto, siitäkin olisi tarkoitus tehdä valkoinen. Nämä ovat taas näitä entisöijän perisyntejä, mutta toisaalta kyseessä ei ole yksikään oikeasti vanha huonekalu ja sikäli on sama mitä niille tekee. Kellastuneesta lakasta en varsinaisesti pidä, joten valkoinen on ihan sopiva vaihtoehto. Tuvan apteekkarinlipasto jäänee entiselle värisävylleen, samoin levitettävä sohva. Tuo nurkan pieni lastulevyhyllykkö saanee jossain vaiheessa lähtöpassit, kunhan löydän jonkun siihen sopivamman hyllykön.

Porontaljat ovat sisäsäilytyksessä talven, mutta siitäkin huolimatta ne ovat alkaneet varistaa karvaa kovasti. Niinpä taitaakin olla, että ne eivät enää ensi kesänä pääse käyttöön. Mikäli jollakin on keino saada kuivuneet eläimentaljat takaisin elinvoimaisiksi, otan vinkkejä vastaan! Ostin kuitenkin jo palosuojattua kangasta, joten taidan suosiolla ommella grillikotaan penkinlevyiset istuintyynyt... Ei ole nimittäin laisinkaan mukavaa, kun takapuoli karvaantuu hetkenkin istumisesta!!

Illan tunnelmaa

Sunnuntai-iltana ei jaksa kyllä tehdä kummempia, korkeintaan istuskella, lueskella ja neuloa.

Tuo kynttilälautanen on muuten nykyään uusi suosikkini, ostin sen jo syyskuussa Amanda B:n alesta. Peilipinta ja teräs kertaavat kynttilänvaloa oikein kauniisti. Aikaisemmin minulla oli pelkästään teräksinen alusta, joten siihen on mukava saada vähän vaihtelua. Luvussa olevassa kirjasta joskus myöhemmin myös lisää!

Oikein energistä tulevan viikon alkua toivottelee

Syvä hiljaisuus

Syvä hiljaisuuteni on johtunut pitkälti siitä, että nappasin itselleni hyvin tyypillisesti flunssan juuri näyttöviikkojen yhteyteen. Yhtään päivää en ole ollut ainakaan toistaiseksi poissa koulustakaan, mutta antibioottikuurin kävin kuitenkin hakemassa tautiin tortai-iltana. Lisäksi olen saanut nauttia opiskelijatoverini seurasta, sillä hän yöpyy meillä näyttöviikkojen ajan. Siinä sitä puuhaa onkin kerrakseen! Tänään on viikon ainoa lomapäiväni. Nukuin kellonympäri, tosin heräsin aika monta kertaa yskänpuuskaan.

Syksy on saapunut ilokseni! Tästä alkaakin taas se aika vuodesta, josta nautin kaikkein eniten. Kyllä, myös niistä sateisista ja pimeistä päivistä! Kunhan tuo tämän hetkinen näyttö on saatu suoritettua, pääsen nauttimaan syyskuusta täysin rinnoin...

Kodin sisustuksessakin olen hiljakseltaan siirtymässä syksyyn. Löysin yllä olevassa kuvassa esittelemäni tyynyn joku aika sitten alesta, hintaa tyynylle taisi jäädä viisi tai kuusi euroa. Vähän aikaa mietin, että joko nuo lumihiutaleet ovat liikaa, mutta menkööt nyt kuitenkin! Pakkohan se on tunnustaa, että odotan jo ensilunta... Toinen eläinkuosinen tyyny kotonani, olenkohan nyt haksahtamassa muoti-ilmiöön (myöhään, tyylilleni uskollisena)?

Kuitenkin, oikein suloista sunnuntaita kaikille!

Mökkimaisemissa

Heinäkuun viimeistä viedään! Ehdin sentään käymään mökillä, vaikka pelkäsin etten ennätä laisinkaan. Viime viikolla siis muiden askareiden lomassa vietin ruhtinaallisesti yhden päivän mökillä. Jos ensi kesänä ei ole remonttia (ei pitäisi olla...), niin toivottavasti sitten ehtisi olemaan reilusti enemmän siellä.

Siinä se takka nyt nököttää ja on vaan edelleenkin ihan pakko hehkuttaa, miten paljon enemmän tilaa meillä nyt on! Tuntuu että koko tupa on uudistunut kertaheitolla. Vielä kun ensi kesään mennessä ehtisi ompelemaan nuo uudet tuolinpäälliset ja laittamaan ruokapöydän kuntoon, niin ai ai...

90-luvulla täällä vietettiin vielä talvilomiakin, mutta isän kuoltua en muista kenenkään olleen täällä talvisin. Nyt kelpaisi toteuttaa sekin suunnitelma ihan eri tavalla. Mökillä on aina peruslämpö päällä, mutta ei se alle kymmenen asteen lämpö kovin paljolta tunnu jos tuonne tulee talvipakkasilla yöpymään! Nyt on ihan eri meininki, kun on varaava takka.

Keittokomerolle ei olla tehty toistaiseksi yhtikäs mitään, mutta ehkä aikaisemmin mainitsinkin jo siitä, että ovet olisi tarkoitus vaihtaa uusiin. Sekin piristää jo kummasti, sillä rungot ovat edelleenkin todella hyvässä kunnossa eikä tuossa pienessä kömmäkössä ole tilaakaan hurjille remonteille. Ruokapöytä nököttää tuvassa ja sen olen ajatellut vahata valkoiseksi. Puusohva ja apteekkarinlipasto saavat jäädä mäntyisiksi. Television alle etsin jossain vaiheessa toisenlaisen hyllykön, ehkä ovellisen.

Tilaa koko mökissä ei ole kuin n. 50 neliötä, sisältäen tuvan, yhden makuukamarin, keittokomeron ja saunatilat. Pumppu nostaa saunaan veden järvestä, muutoin ei ole juoksevaa vettä. Uusi sisävessa on sähkökäymälä, joten sekään ei tarvitse vettä eikä viemäröintiä. Sähköt meillä sentään siis on! Eikä mökin mielestäni mikään luksusmökki tarvitsekaan olla, tai sittenhän se olisi vain kakkoskoti. Tiskitkin tiskataan käsin vedellä, jonka puukiuas lämmittää. Pyykinpesu hoituu sitten kotona, jollei nyrkkipyykkiin tahdo ruveta. Syystä tai toisesta tuollaisia arkiaskareita tekee ihan erilaisella innolla mökkimaisemissa kuin kotona. Mistäköhän se johtuu?

Hauskaa heinäkuun viimeistä kaikille, otetaan ilo irti elämästä!

Takka-projektin kolmas osa: Esimakua

Tässäpä muutama kuva tämän kesän valmistuneesta mökkiremontista. Ulkorakennusten maalausprojekti siirtyi jälleen yhdellä kesällä tämän takka-projektin takia, mutta kyllä oli kannattava siirto! Ainakin minun mielestäni.

Tuntuu ettei tuo remontti lopu milloinkaan, mutta seuraavat projektit ovat lähinnä sisustuksellisia. Keittokomeroon olisi tarkoitus vaihtaa uudet kaapinovet, muutama huonekalu maalata valkoiseksi ja noihin nojatuoleihin olisi tarkoitus ommella uudet tummansiniset päälliset.

Tupa on nyt mahdottoman avara. Isän vanha nahkainen televisiotuoli sai uuden kodin äidin luota ja nyt tuvassa mahtuu melkein tanssahtelemaan. Salama vääristää illansuussa jonkin verran värejä, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule ajan saatossa!

Tässä vielä muistutuksena kuva lähtökohdasta!

Mitäs pidätte lopputuloksesta?

Muuttohaaveita ja asuntounelmia

Viime aikoina olen käynyt melko aktiivisesti asuntoesittelyissä. Sopivia taloehdokkaita on kyllä tullut vastaan, mutta oman asunnon myyntiä odotellessa odottavan aika on melkoisen pitkä...

Alkuviikosta laattaostoksilla katseeni kiinnittyi välittömästi myös tapetteihin. Tiedän jo melko tarkkaan mitä haluaisin tulevassa kodissa tehdä, eivätkä suunnitelmat oikeastaan riipu edes siitä, että millainen talo sitten tuleekaan olemaan. Parisen vuotta sitten valitsin olohuoneeseen harmaan tapetin, johon olen tykästynyt koko ajan enemmän ja enemmän. Onkin sääli, ettei sitä saa enää juuri mistään. Ainoastaan valkoista versiota olen nähnyt, eikä se ole samalla tavalla mieleeni.

Siispä harmaa ja valkoinen tulevat olemaan värisävyjä, joita kotiini tulen laittamaan jatkossakin. Olohuoneen lisäksi eteinenkin on nykyisellään harmaa ja makuuhuone sekä keittiö valkoinen. Sama väriskaala tulee siis olemaan meillä jatkossakin. Keittiöön toivoisin vaaleaa ja harmaata tai mustaa myös. Keraamisen lieden tahtoisin, voi, siitä olen haaveillut jo seitsemisen vuotta. Nykyiseenkin asuntoon haaveilemaani tehosteseinää ajattelenkin jo tulevaan kotiin. Tahtoisin jonkinsortin rapatun tms. tehosteseinän, jonka pintastruktuuria voisi korostaa valolla. Kylpyhuoneeseen olen taas mielikuvissani laittanut sadesuihkun. Kaikestahan voi tietenkin haaveilla, katsotaan sitten mikä lopullinen budjetti on kunhan se meille tarkoitettu koti osuu lopulta vastaan!

Kissoja ei pidä tietenkään unohtaa. Luulen että kisut rakastaisivat jonkinlaista kiipeilyseinää kaiken muun kissakäytännöllisen ohella... Suunnitellaan, suunnitellaan!

Ja joulun maissa tämä jatkuva reissuaminen loppuu toivottavasti, kun opinnotkin päättynevät. Sitten olen taas paremmin Felixin saatavilla eikä kissojen tarvitse olla jatkuvasti hoidossa ja minun liikekannalla. Sitä siis odotellessa.

Muistakaa haaveilla!

Mökin valkoinen sohvapöytä ja äitienpäivävalmisteluita

Tänään piipahdimme mökillä ja sukuloimassa. Onnekas reissu sinänsä, että katiskoita viedessä löysimme viime vuonna ajelehtimaan karanneen laiturin osan, jes! Kevät oli todellakin edennyt pitkälle myös mökillä ja pihapiirissä kukkivatkin niin valkovuokot kuin leskenlehdetkin.

Samalla reissulla vein takaisin mökille myös vanhan pienen pöydän, joka käväisi minulla laitettavana. Jälleen kerran nyt niin muodikasta valkoista, mutta toisaalta valkoinen sopii hyvin mökille ja veden läheisyyteen. Olen muutoinkin ajatellut tehdä samaisen käsittelyn muutamalle muullekin mökin huonekalulle, jotta tupa saisi hieman lisää neliöitä (edes silmää huijaamalla).

Yllä vielä lähtötilanne, pöytä petsilakattuna.

Nyt tupa näyttää omalla tavallaan entistä hullunkurisemmalta, kun huonekaluja on jos minkäkin väristä. Ainakin tuo vasemmassa kulmauksessa vilahtava hylly muuttuu vielä valkoiseksi ja toivottavasti tuvan pirttikalustokin. Kalusto ei ole mikään vanha ja arvokas, joten sen kohdalla ehkä vielä kehtaankin tuon uudistuksen tehdä. Apteekkarin lipastoa vielä vähän harkitsen.

Ennen meillä oli tuollainen yllä näkyvä sohvapöytä tuvassa mutta kuten kuvastakin näkee, on tupa ollut hyvinkin täysi. Pöydän vaihto auttoi hieman tilaongelmaan mutta suurin helpotus tapahtunee vasta sitten, kunhan saamme takan vaihdettua. Se olisikin tämän kesän remonttikohde. Tähän saakka meitä on palvellut vanha avotakka, josta on iloa tasan makkaranpaiston verran. Toiveissa olisi varaava takka, jotta siitä olisi talvivierailuillakin jotain iloa. Ja jos asia olisi täysin minun vallassani, tuo kammottava (mutta ah niin käytännöllinen) nahkainen televisiotuoli lähtisi matkoihinsa... Mutta edelleenkään asia ei riipu täysin minusta. Siinä minun isäni kuitenkin torkkui ties kuinka monen uutislähetyksen ajan, joten ainakin tuolilla on nostalgista arvoa.

Samaisella mökkireissulla kävimme myös viemässä mummon haudalle perinteisen ruukkuruusun.

Serkkukissaakin piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa.

Illan ajan väkelsin vielä äidin toiveissa olleet kakkuset huomista varten.

Sitten kävikin hieman hassusti. Vein tyhjentynyttä kulhoa tiskialtaaseen ja yhtäkkiä polveni sanoi ruksis. Mitään vääntymistä tms. ei tapahtunut, mutta karmiva ääni siinä rytäkässä lähti. Kyseessä on tuo rikkinäinen polveni, jota operoitiin 2007. Nyt polvi on hieman turvoksissa ja saankin pohtia, että mitä ihmettä tuossa nyt kävi? Merkillistä!

Mukavaa huomista äitienpäivää äideille ja mukavaa päivää toki kaikille muillekin!