Kevätkevennys

Kissamittarilla mitattuna nyt on jo täysi kevät käynnissä, 

vai mitä sanotte tästä Esterin "taidonnäytteestä"?

Tässä myös toisten näytteet:

Felixin karvat

Magnuksen karvat

Danielin karvat.

Yhteensä kissoista lähti n. 3 litraa melko tiiviisti pakattua karvaa. Huomautetaan vielä, että kyseessä on ihan lyhytkarvaiset kotikissat! Minä höppänä vielä säästän kissojen karvat siltä varalta, kun mieleni tekisi kovasti kehruuttaa niistä lankaa!

Eli kyllä nyt taidetaan elää jo täysillä kevättä, vaikka talvi ei tunnu ehtineen kunnolla vielä alkaakaan...
Ja pelkästään tummia vaatteitani katsomalla se taitaa olla jo ihan selvää!

Furminaattori on kyllä kätevä peli, myös ne muut samankaltaiset kapineet.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Iltahalaus

Iltahalaukset ovat tärkeitä!

Pieni torkkupeitto-tutorial

Lucy toivoi jo syksyllä ohjetta tekemiini yksinkertaisiin isoäidinneliö-peittoihin. Syksy ja alkutalvi on hurahtanut äkkiä ohitse, mutta tässä se viimein olisi!

Animaatio sisältää kuvallisen ohjeen yhteen suureen isoäidinneliöön:

1. Tee aloitussilmukka ja virkkaa seitsemän (7) ketjusilmukkaa.
3. Yhdistä renkaaksi piilosilmukalla.
2. Tee kaksi (2) ketjusilmukkaa ja kolme (3) pylvästä renkaaseen. Sitten virkkaa kaksi (2) ketjusilmukkaa, jotta saadaan nurkka aikaiseksi ja jatka tekemällä neljä (4) pylvästä renkaaseen. Jatka näin (2 kjs, 4p) , kunnes aikaisena on neliö.
3. Virkkaa jälleen kaksi (2) ketjusilmukkaa ja kolme (3) pylvästä edellisen kerroksen ketjusilmukoiden kohdalle. Jatka kahden (2) ketjusilmukan ja neljän (4) pylvään sarjoilla muutoin paitsi nurkissa, joissa neljän pylvään ja kahden ketjusilmukan sarjoja tehdään kaksi nurkan muodostamiseksi.
4. Virkkaa yhteensä kuusi (6) kerrosta tai haluamasi määrä, päättele.

Yhdistä neliöt kiinteillä silmukoilla ylläolevan kuvan mukaisesti. Laita siis neliöiden oikeat puolet vastakkain ja virkkaa yhteen nurjalta puolelta.

Itse olen tehnyt peitot viidestäkymmenestä neljästä (54) kuuden (6) kerroksen neliöstä. Yhteenvirkkauksen olen suorittanut niin, että olen yhdistänyt palat ensin kuudeksi (6) yhdeksän (9) neliön palaksi ja virkannut pitkät palat pituussuunnassa yhteen. Peiton koko on kuitenkin vapaa, joten voit tehdä rauhassa suuremman tai pienemmän peiton. Tämä mittakaava on kuitenkin osoittautunut hyväksi näitä neliöitä käytettäessä.

Lopuksi voit virkata peiton reunoihin koristereunuksen. Yksi helppo malli on tehdä reunus yhden (1) kiinteän silmukan ja kolmen (3) ketjusilmukan ketjulla. Halutessasi voit vielä prässätä peiton.

Novitan Seitsemällä veljeksellä minulta on kulunut n. 65-70 tuntia yhden peiton valmistamiseen alusta loppuun. Siihen sisältyy kaikki vaiheet aina virkkauksesta neliöiden päättelyyn ja valmiin peiton prässäykseen. Toisaalta teen peittoja yleensä televisiota katsellen, jolloin huomio ei kiinnity pelkästään käsityöhön. Tuntimäärää ei kuitenkaan kannata kauhistua; hiljakseltaan neliöitä tekemällä peitto syntyy hyvin näpsäkästi ja jokaisella on omanlaisensa virkkauskäsiala ja -tahti. Aika-arvio on siis summittainen ja voi vaihdella melkoisestikin.

Toivottavasti tästä on apua yksinkertaisen peiton tekemiseen! Ja kysyä saa, jos jotain olen epäselvästi kirjoittanut. En ole kauhean paljon muuntanut omia ohjeita kirjalliseen muotoon aikaisemmin. Väreissä vain taivas on rajana, voi tehdä myös monivärisiä neliöitä tai kokonaan yksivärisen, jokainen oman makunsa mukaan.

Käsityön iloa!

Tassunjälkiä hangella

Nämä ovat ne lapaset, jotka valmistuivat toista peukaloa vaille viime vuoden puolella. Kyseessä on tämä kisu-lapasten ohje ja hyvä ohje olikin. Nyt mietin, että voisin tehdä toisetkin kissalapaset itselleni, mutta jollain toisella ohjeella. Olisiko juuri sinulla jokin hyvä ja kiva ohje tiedossa?

Lankana jälleen kerran perus Seiskaveikkaa omista varastoista, väreinä petrooli ja valkoinen.

Kirjoneuleena nämä ovat tietenkin kaksinkertaiset ja siitä syystä hyvin lämpimät, tykkään! Nyt minulla on oikeastaan melkeinpä sävy sävyyn asusteet; viime kesänä virkkaamani huivi, joululahjaksi saamani kaunis pipo ja nämä lapaset.

Pakkaspäivä

Lintukuvia napsin taas ikkunan läpi. Välillä lintulaudoilla on väkeä ruuhkaksi saakka, nyt vain pari lintua. Syy lienee ollut jo melko tyhjiksi päässeiden ruokavarantojen, mutta nyt on sekin asia taas korjattu.

Pakkanen tekee kaikesta kaunista ja tammikuun viimeistä päivää onkin vietetty juuri niissä tunnelmissa. Viikonlopulle ei ole juuri kummoisia suunnitelmia, ehkä vähän käsitöitä ja kissalauman rapsuttelua...

Haasteellista osa 3: Jouluhaaste muuttuu tammikuiseksi

Sain ennen joulua haasteen Sannalta Mökin keittiössä-blogista, kiitos! Vähän myöhässä ollaan taasen, mutta tässä vastaukseni ja kysymykseni seuraavalle.

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


11 kysymystä ja vastaukseni niihin:

1. Kissat vai koirat?
- Kissat, vaikka pidän myös koirista paljon.

2. Noutopöytä vai valmiit annokset? 
- Riippuu ihan tilanteesta, toisessa tilanteessa toinen sopii toista paremmin.

3. Kahvi vai tee?
-  Useimmiten tee, vaikka erilaiset makukahvit on NAM! En vain pysty juomaan paljon kahvia enää.

4. Lempijoulumakeinen?
- Suklaa, kunhan ei ole pähkinöitä niin kaikki käy!

5. Viimehetkillä jouluostoksilla vai hyvissä ajoin?
- Hyvissä ajoin, mutta joulun aikaan on mielenkiintoista käydä kaupoissa pyörimässä jos ei enää tarvitse ostaa mitään!

6. Pukkaako joulustressi?
- Onneksi harvemmin, mutta liiasta kiireestä en tykkää.

7. Paras joululahjasi? 
- Mennään lapsuuteen, Mimmi-niminen pehmolelukissa. Mimmejä oli itse asiassa kaksi, joista ensimmäinen siirtyi eläkkeelle ja toinen tuli tilalle. Tuskin koskaan olen saanut niin rakasta joululahjaa kuin ne kissat, ne olivat lapsena AINA läsnä ja mukana.

8. Rakkain jouluperinteesi?
- Niitä on ihan mahdottomasti, pidän perinteistä, joten on vaikea valita sitä rakkainta. Kärkisijoja pitävät kolme asiaa: joulusauna, jouluruokailu ja kauneimmat joululaulut.

9. Lempijoululaulu? 
- Tonttu, niin on ollut jo vuosia.

10. Joulukortit - itsetehdyt vai kaupan? 
- Kummatkin käy, en ole mitenkään kranttu asian suhteen. Pidän kaikista joulukorteista, mutta omani teen useimmiten itse.

11. Jokin joululahjatoiveesi?
- Nyt täytyy sitten varmaan esittää joululahjatoive jo tälle vuodelle... Eniten toivoisin rauhaa ja vapaa-aikaa, jota ei viime joulun seutuun ollut kovinkaan paljon. Kirjoista ja pehmeistä paketeista pidän kuitenkin AINA.

Kysymykseni seuraavalle, kaikki kysyvät "Mikä on lempi -

1. juhlapyhäsi?
2. kotityösi?
3. matkakohteesi?
4. paikkasi kotona?
5. kirjasi?
6. elokuvasi?
7. viikonpäiväsi?
8. herkkusi?
9. vaatteesi?
10. värisi?
11. muistosi?

Sellaisia perus-kysymyksiä, mutta näitäkin yksityiskohtia on hauska tietää kanssaihmisistään. Tällä kertaa kysyisin vastauksia näihin vaikkapa Muistikirja. ja Arkiporinaa-blogeista, mutta 11 blogia en valitettavasti tällä kertaa haasta mukaan. Kuvituksena tällä kertaa kotona otettuja kuvia Magnuksesta. Magnus viihtyy kaikkein mieluimmin korkean paikan leireillä, tässä kotona olohuoneen kirjahyllyjen päällä. Seuraavassa kodissa tarvitaan lisää korkeita paikkoja, näin toivoo Magnus.

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt olemme viettäneet tasan kaksi viikkoa neljän kissan taloudessa ja toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin. Eivät kissat vieläkään varsinaisesti kylki kyljessä kiehnää, mutta ruoka syödään samalta ruokailualustalta ja kukaan ei ole vielä ainakaan sortunut suurempaan tappeluun. Joskus joku saattaa läpsäistä tassulla ruokakupille tunkevaa nenää, mutta ilman kynsiä nekin läpsäykset on tehty. Daniel nimittäin söisi mielellään toistenkin ruoat ja työntää nenänsä toisten kuppeihin ruokailun aikana. Jokusen kerran Daniel on onnistunutkin yrityksessään... ;)

Tunnistattekos tästä kuvasta, ketkä kaksi makoilevat sängyssä vierekkäin?

No Ester ja Danielhan ne siinä! Alkuperäiset suhisijat ovat uskaltautuneet torkkumaan jo näinkin lähellä toisiaan, ilman suhinoita. Ehkä tässä on hyvän ystävyyden alku?