Mukavaa juhannusta!

Toivotan mukavaa juhannusta teille kaikille siellä, vaikka täällä onkin vähän ankea tunnelma toistaiseksi. Tulin eilen kotiin, on vähän outoa näin alkuun.
Ystäväni oli yökyläilemässä, ja tänään hän lähti juhannusjuhliin, joissa minäkin ehdin käydä jo kääntymässä. Ennen lähtöään hän teki minulle ystävällisesti tällaisen rusettikampauksen;


Pahoittelen hieman huonoa kuvaa ja hieman likaisia hiuksianikin, kampaus tahtoo mennä omille teilleen luonnonkiharoiden kanssa muutenkin.

Youtubessa samaisen kampauksen teko-ohjeet:



Nyt vielä suihkuun ja odottelemaan toista ystävää, joka tulee juhlistamaan kanssani keskikesän juhlaa. Millainen ilta onkaan tiedossa, ei vielä tiedä. Kauheita ryyppyjuhlia en ole koskaan harrastanut, mutta nyt kipeänä ei muutenkaan sovi oikein kova juhlinta.

Nähdään pian!

Lopun ajat

On jotenkin niin ontto olo. Valvoin viime yön ja vein kaikki pojan tavarat äitini luo. Sen verran pojalla oli tavaroita, että kaksi henkilöautokuormallista niistä syntyi. Ensimmäistä kertaa melkein neljään vuoteen tuntuu, että asun liian suuressa asunnossa, kun nyt kerran jäin yksinäni. Huoneet tuntuivat niin tyhjiltä ja hiljaisilta. Varsinkin kun kaikki pojan huonekalut ja muut ovat kerran poissa. Normaalisti sitä on aina jotain ääntä kuulunut pojan puolesta, kun oli niin kamalan kova juttelemaan ja kehräämään.

Aamusta kävin vielä viemässä pojan mukaan toissa talvena neulomani ja ristipistoin merkkaamani viltin. En enää käynyt katsomassa poikaa, kerran yöllä jätettiin jo pitkät jäähyväiset. Fabu joudutaan lähettämään Helsinkiin ruumiinavaukseen, kun kuoli niinkin oudoissa olosuhteissa. Tuntuu vähän kamalalta, kun tuhkaus on avaamisen jälkeen ainoa vaihtoehto, mutta valitsin pojan näköisen uurnan ja muutaman viikon kuluttua poika tulee "takaisin kotiin".

Viimeisinä elintunteina koetettiin kaikki mahdollinen, ja oltiin valmiita lähtemään Helsinkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan tehoyksikköön hoitoon, vaikka siellä hoitovuorokauden hinnaksi saattaa tulla jopa pari tonnia. Siellä etelässä oltaisiin voitu ottaa esimerkiksi magneettikuvat (tämä tosin olisi vaatinut Vantaalla käymisen, kun Helsingissä ei ole neurologia kesäisin paikalla) ja tosiaan siellä olisi ollut maan paras teho-osasto. Tila kuitenkin heikentyi jo sillä välin kun menin paikalle, joten siirtäminen ei tullut enää kysymykseen. Koetettiin erilaisia lääkkeitä, jos tila olisi parantunut edes sen verran, että olisi jaksanut siirtämisen. Pohdin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, olin valmis harkitsemaan myös kotimaan lentoja jos olisi kestänyt nousun ja laskun, sillä oltaisiin päästy nopeasti perille, kun lentokenttä olisi ollut niinkin lähellä. Fabu ei kuitenkaan pärjännyt enää ilman lisähappea viimeisinä elintunteinaan, ja sai opiaattisen kipulääkityksen lisänä diapamia jotta pysyi rauhallisena. Erilaiset laajakirjoiset antibiootit eikä kortisoni auttaneet mitään. Lopulta poika oli mitä ilmeisemmin vain nukahtanut happikaapissa, tuskin oli ainakaan tuntenut kovin paljon kipua.

Niin nukkui pieni kissapoikani Fabrizio ikiuneen 15.06.2010 n. klo 20.45 lyhyen sairauden uuvuttamana.

Enää ei näytä hyvältä

Poika joutui taas viime yönä klinikalle, ei pärjännyt kotona kuin hetken.

Keuhkoista paljastui muunnoksia, hengittää vaivalloisesti. Sai viime yön happea ja laajakirjoista antibioottia.

Jos on keuhkokuume, on vielä vähän toivoa, mutta jos ei ole, niin lopun hetket on käsillä.

Mietin viime yön ja tämän päivän, kuinka voisin antaa lopetuskäskyn jos siihen tilanteeseen nyt mennään. Jos saisin, niin toisin pojan pariksi tunniksi kotiin käymään, jotta saataisiin olla vähän aikaa niinkuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

En tiedä.

Rikki revitty

Eilen Fabu oli aivan vaisu eikä siihen saanut kontaktia. Maha oli sekaisin ja tahtoi vain paeta piiloon.

Päivystyksessä kuumetta oli 41 astetta, muuten ihan ok. Sai kuumelääkettä ja ripuliin lääkettä.
Iltaan saakka kaikki näytti menevän ihan hyvin, mutta puolen yön jälkeen jouduttiin lähtemään kiireellä uudestaan päivystykseen. Pojalta alkoi pettää jalat alta, kävely oli heikkoa eikä jaksanut kävellä kuin ehkä metrin kun kaatui. Sydän- ja keuhkoäänet normaalit, ja neurologiset vasteet hyvät. Vasenta reisilihasta aristaa erityisesti. Ei mitään käsitystä mikä sillä on, kun nyt alkaa hiljakseltaan ilmestyä noita oireita. Joutui jäämään sinne tippaan ja seurattavaksi, ei mitään hajua milloin pääsee pois. En osaa sanoin kuvailla, miltä tuntui kun piti jättää ihmettelevä ja sairas kissa katsomaan jälkeensä.

Tänä aamuna Fabu oli ollut suhteellisen reipas vieraasta ympäristöstä, suuresta tippapaketista ja kaulurista huolimatta. Kohta lääkärin pitäisi soittaa ja kertoa mitä kokeita tänään tehdään.

Ja että pääseekö poika kotiin tänään vai joutuuko jäämään sinne :(

Surevin terveisin

Keittiö

Jatkakaamme koti-juttujen merkeissä! Eli seuraavana vuorossa kotikierroksella on keittiö.

Vuokra-asunnossa kun asumme, niin hieman on kulumaa siellä jos täällä, mutta onneksi ne eivät erotu kuvista niin hyvin. Kaikki valinnat ovat kuitenkin perussiistejä ja neutraaleja, ei onneksi mitään suuria kauhistuksia!

Perinteiseen tapaan esittelen ensiksi pari kuvaa, jotka kertovat melko hyvin sen, millaista meillä on ollut aikaisemmin;


Ja sitten nykypäivään;

Heti ensimmäisessä kuvassa syöttötuoli, joka on hankittu varta vasten Fabulle :) Harkittiin kaikenmaailman baarijakkaroita ja muita, mutta syöttötuolissa on paras istua ruokailuseurana!


Leipävartaassa on ihan oikeita leipiä, jotka tosin toimivat nykyisin enemmänkin koristeina kuin oikeana syötävänä;


Virkkasin viime joulukuussa paljon erilaisia juttuja, ja sipulikuppi on yksi niistä;


Pidän kovasti mietemagneeteista ja jääkaapin sivu toimii kätevänä alustana vaihtuvalle korttinäyttelylle;


Viime aikoina sydämiä on ilmestynyt vähän joka puolelle.
Taulun olen saanut ylioppilaslahjaksi.


Seuraavalla ja viimeisellä kerralla vuorossa ovat kodin pienet tilat, eli eteinen, wc & kylpytilat ja mahdollisesti pienoisesta kodinhoitohuoneestammekin saatte nähdä vilauksen. Se on tosin huoneena hyvin sekalainen eikä järin sisustuksellinen. Mutta katsotaan.

Korurasian tuunailua

Sain Turkista kesällä 2007 tällaisen lautasen;

Lautasella oli kiva samettinen rasia, joten päätin tuunata siitä itselleni matkakorurasian.
Tällainen siitä lopulta tuli;


Nuo kulmissa olevat koristeet ovat äitini ikivanhasta paidasta lähtöisin, kävivät sopivasti peittämään posliiniliikkeen metallisesta logosta jäänyttä liimatahraa.


Rasian sisällä oli pahvinen syvennys lautaselle ja punaista samettia sen päällä. Poistin ne, leikkasin lattiamuovista sopivan palasen ja päällystin mustalla sametilla.
Satiininauhassa, joka pitää rasiaa auki, oli logotekstiä toisella puolella, joten laitoin toisen satiininauhan peittämään sen. Kiinnityksen sai kätevästi piiloon ennen uuden pohjan kiinnitystä.


Ja näin turkkilaisesta lautasrasiasta tuli uskollinen matkakorurasia!