Kun Fabu matkustaa mukana, matkaamme poikkeuksetta aina autolla. Olen nyt myymässä oman autoni pois, sillä käytän äärettömän vähän sitä. Ja äidin kyydillä tai autoa lainaamalla pääsee hyvin, ellei julkisilla matkaaminen onnistu. Onneksi asumme äidin kanssa sen verran lähekkäin, ja muutenkin suosimme kimppakyytejä, esimerkiksi ruokakaupassa käymme aina yhdessä. Suotta menisimmekään kahdella autolla kun voi hyvin käyttää yhtä.
Logistiikkapuoli hoituu siis hyvin, mutta tuo matkustaminen itsessään ei niinkään... Fabu kärsii nimittäin hurjan kovasta matkapahoinvoinnista. Auton ei tarvitse liikahtaakaan, pelkästään käynnistyä, kun itkeminen alkaa. Lyhyilläkin matkoilla (alle 15 km) on joko ripulia tai sitten raukka oksentelee. Mökkireissuilla meillä pitää pakostakin olla matkavessa mukana, muuten ei tule matkanteosta yhtään mitään.
Nytkin pikkuinen nukkuu sängyssä toipumassa kotimatkasta. Söi onneksi ihan suhteellisen reippaasti ja ruoan mukana joi myös, joten sinänsä hätää ei ole. Sydäntä vain raastaa katsella ja kuunnella tuota kerta toisensa jälkeen. Tähän saakka ollaan kokeiltu montaakin konstia, esimerkiksi Feliway-naamaferomonivalmisteita ja jopa autossa sylissäkin matkustamista. Vaan mikään ei auta. Mitä ihmettä siis kokeiltaisiin nyt? Yksinkään lasta ei voi jättää kovin pitkäksi aikaa kun ketään hoitajaa ei ole lähellä. Tuore ruoka, puhdas vesi ja hiekkalaatikon siivoaminen asettavat ehdottomat rajat yhteen yöhön. Toki jos kyse olisi edes parista päivästä, voisi joku hoitajakin järjestyä, mutta useamman päivän tai viikkojen reissuilla on pakko matkata yhdessä.
Olen hieman eksyksissä tämän ongelman kanssa, ja kaipailisin kovasti jotakuta, joka pystyisi auttamaan.
