Katkoksia

Viime viikolla oma tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Äiti on kuitenkin sen verran pelastava enkeli, jotta sain täksi päiväksi hänen koneensa lainaan. Olen melkoisessa tieto-pimennossa ainakin ensi viikkoon saakka, itsenäisyyspäivän tienoilla saan sitten tietää sen, tarvitseeko lähteä ihan konekaupoille vai riittääkö pelkkä varaosa-shoppailu.

Merkillistä miten sitä onkaan "nykyajan orja"...
Tämä aika palvelkoon jonkin sorttisena interventiona!



PS. Kissat lähettävät kaikille kehräys-terveisiä, nau!

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan...

Rakastan jouluvaloja, niitä saa ja pitää olla mielellään paljon. Liikaa ei kuitenkaan saa olla, ei ainakaan kauheaa värien sekamelskaa. Yksivärinen valoloisto lumiharson takaa on vain yksinkertaisesti kaunista katseltavaa!

Puutestausta ja noidannuolia

Suuri puuhan se sieltä suurimmasta paketista kuoriutui, pienemmistä löytyi sitten hiekkaa, ruokia ja pukki-juttuja ;)


Puut ovat olleet meillä erittäin suuri hitti, jo ihan ensimmäisistä viikoista lähtien. Päiväunistakin vähintään puolet nukutaan puissa. Tähän saakka meillä on ollut vain pienempiä puita ja vihdoinkin päätin satsata suureen, kattoon saakka yltävään kiipeilypuuhun.

Ehdin kuitenkin napata vain muutaman kuvan ennen kuin selkäni sanoi sopimuksensa irti. Eilen sitten annoin periksi ja kävin päivystyksessä otattamassa pari piikkiä, noidannuoli kun jatkoi vihoitteluaan eikä mennyt entisillä lääkkeillä ohi. Siinä vaiheessa kun lapsosten ruokkiminen oli mahdotonta ja hiekkalaatikoiden putsaaminen vielä mahdottomampaa, lähtivät kissat jälleen mummolaan muutamaksi päiväksi. Äitini kyllä mummottaa oikein mielellään!

Mitähän paketeista paljastuu..?

Tänä iltana meillä rapistellaan paketteja,
siis 115 kilon edestä paketteja.

Jännittävää!

Joulusiivous osa 1

Viime päivät olen siivonnut ahkerasti, pitänyt joulusiivousta. Käyn läpi jok'ikisen kaapin, laatikon ja hyllyn; pyyhin pölyt ja tuuletan, järjestän kaiken paikoilleen ja tarpeettoman vien lahjoituskirpputorille tai myyn. Näin pysyn hyvin kärryillä siitä mitä taloudessani on, mistä on puutetta tai mitä on yllin kyllin tai liikaa. Makuuhuone on käyty jo lävitse, samoin on työ- ja olohuoneen laita. Tein jopa niinkin suuren kehtaamista vaativan teon, että mapitin viimeinkin kaikki laskut viime vuosilta. Nyt on neljän vuoden maksetut laskutkin mapitettuna - että tuntuu hyvältä ja virkistävältä!!

Koska en edelleenkään ole muotibloggari, on minulta turha odottaa suurempia vaate- tai asukokonaisuuspostauksia. Voinen kuitenkin valottaa vaatekaappini sisältöä näin siivouksen yhteydessä, ikäänkuin todisteena siitä että todellakin tuli tuuletettua kaikki.
Tässä siis henkarikomeroideni sisältö, melko musta-painotteinen;

Tänään olen hyökännyt kristallien kimppuun... Olen siis alkanut pesemään keittiön astioita läpi.
Muutaman kerran olen kuullut ihmettelyä kyseisestä projektista, sillä "mitäpä sitä nyt puhtaita astioita pesemään?!". Mutta ajatelkaapas sitä rasvan ja pölyn määrää mikä keittiöissämme leijailee! Ja sitä ihastuttavan sitkeää seosta, jota niiden kahden aineen yhdistämisestä syntyy. Minusta on ainakin huomattavasti mukavampaa tarjota vieraalle juotavaa varmasti puhtaasta lasista. Eikä tarvitse erikseen alkaa jynssäämään vieraita varten kun tietää sen, että huusholli on aina peruspuhdas!

Olen siis tänään(kin) siivonnut, ja muutenkin olen viettänyt aikalailla hiljaiseloa. En käynyt tänään äänestämässä, mutta kävin ennakkoäänestämässä jo aiemmin. Lapsetkin ovat mummolassa tämän siivousbuumin ajan, joten yöt saan juuri nyt nukkua melko hyvin.
Ja voitteko kuvitella! Juuri kun lapset eivät ole kotona, ovat maitohampaat alkaneet tipahdella! Onneksi kaksi pikkuruista hammasta on saatu talteen. Harmistuksestani huolimatta siivoaminen on kuitenkin paljon helpompaa ilman pieniä suloisia käpäliä, jotka tiputtelevat jokaikisen tavaran, minkä erehdyt käsistäsi pöydälle laskemaan.


Isoja jo!




JK:
Jotenkin tämä isänpäivä on mennyt ajatuksissa ohitse. Jo kymmenes kerta ilman muistettavia. Kyllä se sittenkin tuntuu vähän oudolta.

Lumisia haaveita

Taidan harata hieman vastavirtaan, sillä pidän enemmän talvesta kuin kesästä.

Kyllähän minä tietenkin pidän kesästäkin, mutta talvi vie nykyään sydämestäni suurimman osan.


Pidän lumen narskeesta kengänpohjien alla,
timanttihankien kimalteesta auringonkajossa.
Pidän höyryävästä hengityksestä ja pakkasen puraisusta nenänpäässä.
Pidän revontulista ja tähtitaivaan valosta.
Pidän villasukista ja takkatulesta,
kynttilänliekistä ja kuurankukista.
Pidän luonnon hiljaisuudesta, pehmeästä pumpulista.
Pidän jopa lumimyrkyistä;
löydän ilon pilkahduksen aivan kaikenlaisessa säässä.
Pidän talven olotilasta, on ihanaa jopa paukkupakkastenkin palossa.

Missä viivyt, ihana Talven Ihmemaani?

Rauhallista Pyhäinpäivää!

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille teille,
Ihanat Blogi-Ystäväni!

Hyvin meni!

Hienostihan se meidän reissu meni!
Varsinkin Felixillä oli paljon asiaa matkalla.


Vein pojat klinikalle kymmenen maissa ja sain ohjeistuksena palata takaisin kahden maissa.
Siellähän ne äidin pienet miehet olivat jo hyvissä voimissa, molemmat nakottivat tapittaa äitiä kuljetuskopan oven läpi; Missä ollaan, vieras paikka, joko mennään kotiin? Ihmeellistä miten pienestä operaatiosta tosiaan on kyse, ja nukutuksestakin herätään noin nopsasti.

Menimmekin kodin sijaan suoraan mummolaan Esteriä katsomaan. Myötätunnosta Esterkin päätti että hänellä on ihan yhtä kamalan kova nälkä kuin yön paastonneilla veljilläkin.


Sitten Ester hoksasi viimeinkin että hei - minullehan tuli LEIKKISEURAA!!


Ester on aika rajuotteinen kaksikiloinen tyttö kun sille päälle sattuu. Felix on alistuvaisempi ja Ester päätti että veljen selkään voi hyvin hypätä ja ihan vähän maistaakin sieltä selästä.
Aika äkkiä meidän piti Felixin kanssa lähteä kotiin kun näki että pieneen poikaan sattuu niin rajut leikit. Kotona Felixiä sitten ramaisikin kun sai olla rauhassa.


Sillä välin Magnus onnistui myös rauhoittamaan Esterin torkuille;


Nyt kaikki lapset ovat mummolassa jotta äiti saa vähän parannella itseään ja toivottavasti tehtyä muutaman kotiprojektin loppuun myös!

Jännät paikat

Juuri nyt ollaan matkalla poikien kanssa leikkaukseen ja sirutukseen.

Voi mau!