sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Joulusiivous osa 1

Viime päivät olen siivonnut ahkerasti, pitänyt joulusiivousta. Käyn läpi jok'ikisen kaapin, laatikon ja hyllyn; pyyhin pölyt ja tuuletan, järjestän kaiken paikoilleen ja tarpeettoman vien lahjoituskirpputorille tai myyn. Näin pysyn hyvin kärryillä siitä mitä taloudessani on, mistä on puutetta tai mitä on yllin kyllin tai liikaa. Makuuhuone on käyty jo lävitse, samoin on työ- ja olohuoneen laita. Tein jopa niinkin suuren kehtaamista vaativan teon, että mapitin viimeinkin kaikki laskut viime vuosilta. Nyt on neljän vuoden maksetut laskutkin mapitettuna - että tuntuu hyvältä ja virkistävältä!!

Koska en edelleenkään ole muotibloggari, on minulta turha odottaa suurempia vaate- tai asukokonaisuuspostauksia. Voinen kuitenkin valottaa vaatekaappini sisältöä näin siivouksen yhteydessä, ikäänkuin todisteena siitä että todellakin tuli tuuletettua kaikki.
Tässä siis henkarikomeroideni sisältö, melko musta-painotteinen;


Tänään olen hyökännyt kristallien kimppuun... Olen siis alkanut pesemään keittiön astioita läpi.
Muutaman kerran olen kuullut ihmettelyä kyseisestä projektista, sillä "mitäpä sitä nyt puhtaita astioita pesemään?!". Mutta ajatelkaapas sitä rasvan ja pölyn määrää mikä keittiöissämme leijailee! Ja sitä ihastuttavan sitkeää seosta, jota niiden kahden aineen yhdistämisestä syntyy. Minusta on ainakin huomattavasti mukavampaa tarjota vieraalle juotavaa varmasti puhtaasta lasista. Eikä tarvitse erikseen alkaa jynssäämään vieraita varten kun tietää sen, että huusholli on aina peruspuhdas!

Olen siis tänään(kin) siivonnut, ja muutenkin olen viettänyt aikalailla hiljaiseloa. En käynyt tänään äänestämässä, mutta kävin ennakkoäänestämässä jo aiemmin. Lapsetkin ovat mummolassa tämän siivousbuumin ajan, joten yöt saan juuri nyt nukkua melko hyvin.
Ja voitteko kuvitella! Juuri kun lapset eivät ole kotona, ovat maitohampaat alkaneet tipahdella! Onneksi kaksi pikkuruista hammasta on saatu talteen. Harmistuksestani huolimatta siivoaminen on kuitenkin paljon helpompaa ilman pieniä suloisia käpäliä, jotka tiputtelevat jokaikisen tavaran, minkä erehdyt käsistäsi pöydälle laskemaan.


Isoja jo!




JK:
Jotenkin tämä isänpäivä on mennyt ajatuksissa ohitse. Jo kymmenes kerta ilman muistettavia. Kyllä se sittenkin tuntuu vähän oudolta.

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Otan osaa. Minun isäni kuoli yllättäen reilut kolme vuotta sitten mutta edelleen kirpaisee. Ihan tyhmä tämä isänpäivä! ;-) Isoisät kuolivat jo kun olin pieni tai viimeistään teini.
Mutta ÄITIENpäivää voisi kyllä viettää useammin kun on noin söpöliinit kolmoset! Mitenköhän voit olla erossa heistä? Minä olen ratkaissut ongelman sillä etten juurikaan siivoa, hehe. Ei todella ole käynyt mielessä pestä puhtaita astioita, mutta kun perustelet niin ymmärrän että voisi kyllä niin tehdäkin. Toisaalta, kun astiat ovat jatkuvassa käytössä niin eivät kai ne pölyty? Minulla kun ei ole juhla-astioita erikseen.

Miia kirjoitti...

Miksi säästät laskuja noin kauan? Mä heitän aina jotain puolen vuoden välein takkaan kaikki, ei niillä enää mitään tee..

Elina kirjoitti...

Saila, kiitos ja kuin myös!
Kyllä tämä erossa oleminen "ottaa voimille", mutta nyt alkaa olemaan tehtävät puuhat pulkassa niin lapsetkin pääsevät takaisin kotiin. Allergian ja astman takia tosiaan koetan siivota enemmän, kissat kun kuitenkin itsessäänkin jo vähän rasittavat näitä sairauksia :)
Meillä on erittäin paljon astioita säilössä, on eri juhlillekin omia astioita. Niitä pitää sitten välillä pestä ;)

Miia, heh :D Olen erittäin, noh, pedantti? ihminen, ja tykkään että asiat on kirjoissa ja kansissa. Viimeksi tänä menneenä kesänä tarvitsin etsiä koko tässä asunnossa asutulta ajalta tietyt laskut. Sitä printtiäkään kun ei tallennu mihinkään muualle niin oli erittäin helpottava homma että kaikki olivat tallessa, ei tarvinnut alkaa soittelemaan ympäriinsä :)

sssalka kirjoitti...

välillä aina mietin kuin me tullaan niin hyvin toimeen ku tosissaan elämä ja kiinnostuksenkohteet on hetkittäin nii erilaisia :D

Tansku kirjoitti...

Tulihan tuota käytyä isänpäivää viettämässä,se käy rutiinista jo,hauskaa oli.:).Komeat kolmoset näyttää olevan ja jo noin isoja,kyllä ne nopeesti kasvaa ja aika mennee nopeesti,ei oikein aina ole tajua missä mennään.:D.Mukavaa viikkoa sinulle♥

Elina kirjoitti...

Sssalka, sitä sietää aina pohtia aika ajoin :D

Aika mennä hupsahtaa aina mahdotonta vauhtia. Mukavaa viikkoa sinullekin, Tansku! :)

Ulla kirjoitti...

tulispa meillekin joku tekemään tuollasen suursiivouksen. mutta minä yritän mennä kaappi viikossa meiningillä, kyllä sitä siitäkin joskus valmista tulee, toivottavasti!