tiistai 8. maaliskuuta 2011

Täti-asennetta

Sunnuntain Strömsössä oli täti-vieraita. Tultiin siihen tulokseen, että nuori nainen ei voi olla "oikea täti-ihminen". Toisaalta oltiin sitäkin mieltä, että tätiys on vain asennekysymys.

Nuoresta iästäni huolimatta olen aina ollut tätimäinen. Olen koti-ihminen, oikea kotihiiri. Tai kotikissa paremminkin ;) Teen käsitöitä, leivon ja kotoilen. Ns. pintaliito ei vain ole minua varten.

Nyt on kuitenkin täti-statukseni saamassa lisäpontta: ensimmäiset harmaat hiukset!!

Ei vielä tässä iässä pitäisi, mutta minkäs teet. Äiti oli harmaa jo parikymppisenä, joten luulin että en olisi perinyt tätä harmaantumis-geeniä koska olen jo vanhempi. Toisin kuitenkin kävi! Ensimmäisen paniikin aallon mainingeissa nypin kaikki valkoiset hiukset pois. Yön nukuttuani osasin jo suhtautua asiaan rauhallisemmin. Tämä on taas niitä asioita, joille ei mitään voi. Toiset harmaantuvat aikaisemmin kuin toiset, mutta harmaantuvat kuitenkin. Saahan sitä väriä pullosta, jos siltä tuntuu!

Jatkossa saan värjätä ahkerasti, jos mielin pitää tumman tukan edelleenkin!

Kuka teidän mielestänne voi käyttää täti-statusta?

Ihanaa naistenpäivän iltaa kaikille ihanille naisille!
Ja mukavaa laskiaistiistaita kaikille myös!

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ai, hmm. Mä innostuin ekasta harmaasta haituvastani, mutta oli siinä vaiheessa kai jo 38, kyllä siinä iässä voi jo yks harmaa nousta. Mutta sittemmin olen hukannut sen - en löydä enää! Kielsin kampaajaani värjäämästä tukkaani tai jos hän välttämättä haluaa värjätä niin se yksi pitäisi jättää rauhaan. Mutta nyt en tiedä mitä sille on tapahtunut!
Toisaalta, innosti tai harmitti harmaat hiukset, ne on niin helppo värjätä, tai ottaa vaikka vain raitoja. Tosi helppoa ja kätevää pitää piilossa, kun tukan värjäys on niin tavallistakin. Ja viisauttahan se harmaus vain merkitsee ;-)
Mä muistan, kun joskus 12-vuotiaana kauppamatkalla (meidän perheessä kaupassa käynti koulupäivän jälkeen äidin ostoslistan mukaan oli mun tehtävä), vastaan tuli pikkulapsi äitinsä kanssa. Lapsi oli kyselyiässä ja kysyi äidiltään: "mihin toi täti menee?" TÄTI!! Olin 12v! Olin sydänjuuriani myöten järkyttynyt :-D
Sittemmin olen viettänyt paljonkin aikaa Ranskassa. Siellä puhutellaan ihmisiä, jotka tulevat sisään kauppaan tms. Huomasin, että siinä tienoilla kun täytin 30 vuotta, muuttui "mademoiselle" aikuiseksi "madameksi". Minusta se oli ihan kivaa! Tuntuuhan se hölmöltä, jos jatkuvasti puhutellaan samalla tavalla kuin pikkutyttöä, jotka siis ovat myös mademoiselle. Madamessa on enemmän kunnioitusta :-)

Ånnelli kirjoitti...

Jos nuo ovat tätiyden tunnusmerkit niin täällä ainakin ilmoittautuu yks kakskytjarisat täti :D

Katjusha kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu toinen kotikissa :) Ja joskus vähän täti....ainakin kaikille lapsille.

Elina kirjoitti...

Saila, minäkin taisin olla ehkä 15, kun minua kutsuttiin ensimmäisen kerran tädiksi. Harmaat tuovat tosiaankin jonkinlaista arvokkuutta ihmiselle, jos voi niin sanoa!

Ånnelli, ehkä se tätiys todella on asennekysymys!

Katjusha, lapsille kannattaakin olla täti! :)

Marju kirjoitti...

Minä olen täti vain ja ainoastaan omien sisrusteni lapsille ja heidän lapsilleen isotäti.:) Muille en tätiksi ryhdy, enkä ole omille lapsillemme koskaan ketään vierasta ihmistä tädiksi kutsunut!

Elina kirjoitti...

Onni on, että jokaisella on yleensä oikeus valita, tahtooko täteillä vai ei :)