Joulukuun seitsemäs

Näissä tunnelmissa vietettiin eilistä itsenäisyyspäivää. Hyvin rauhallisesti ja hyvällä ruoalla herkutellen.

Joulukuun kuudes

Nautimme tuossa aamupäivän aikana perinteisen itsenäisyyspäivän brunssin. Tänä vuonna päivällisen vuorokin on jo aiemmin, sillä mielenkiinnosta aiomme katsoa myös itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton, vaikkei linnanjuhlia tällä kertaa järjestettykään. Päivä on melkoisen harmaa, mutta ainakaan vielä ei sada lunta. Kissat torkkuvat tyytyväisinä ja kulkurikin itkeskeli sitä, miksi hänen täytyy jäädä ihan yksin saunalle. Kovasti tahtoisi tulla mukaan ihmisten pariin ja josko vaikka ensi viikolla se jo onnistuisikin.

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille teille!


 

Joulukuun viides

Kuvia kulkurista

Tänään kirjoitus jäikin ihan iltaan, sillä kotiuduin vasta äsken taas kinkkubingosta ja nyt onkin edessä muutaman päivän minilomanen, jes! Alkuun ajattelin, että kirjoittaisin joulukuussa pelkästään jouluisista asioista, mutta eihän tämä blogini ole koskaan ollut keskittynyt vain yhteen asiaan. Niinpä tässä teille ne lupaamani pari kuvaa saunan kulkurista, joka kadotti juuri 100g pussillisen Miamoria alle minuutissa. En edes tiennyt kissan pystyvän syömään tuollaista vauhtia..!!

Ei tarvinnut istua saunalla kuin viitisen minuuttia, kun uskalsin ottaa kissan syliini ja voi sitä juttelun, alustamisen ja kehräyksen määrää! Aivan hurjan seurallinen kissa tämä meidän kulkurimme. Otan nyt seuraavaksi yhteyttä löytöeläinkotiin, sillä kukaan lähialueella (reilusti useamman kilometrin säteellä, mistä pystyy kyselemään) ei tunnu omistavan tai tunnistavan kissaa. Kissa saa jäädä mummolaan odottamaan omaa kotiaan... Tai sitten se jää meille. Ei nimittäin olisi yhtään mahdotonta, että tässä olisi meidän koltiaisten velipoika! Kulkuri on ihan samalta alueelta kuin meidänkin lapsukaiset. Olisihan se melkoinen tapaus, jos näin olisi. Mikä minua suuresti ihmetytti, eivät meidän kissat haistelleet yhtään vaatteitani vaikka tämä kulkuri puski kaikki vaatteeni ihan karvaisiksi. Tunnistaisivatko kissat hajun? Siinä vasta pähkinä purtavaksi.

Joulukuun neljäs

Kiitos teille kaikille edellisen postauksen kommenteista!

Tänään kerronkin teille Felixin kuvan siivittämänä kulkurista, joka napattiin tänään kiinni mummolassa. Kulkuri on punavalkoinen kuten meidän Ester ja Magnuskin. Tähän saakka kissa on pyörinyt mummolan liepeillä satunnaisesti ja ilmojen pakastuessa yhä enenevissä määrin. Mummolan väki on kysellyt lähitienoiden taloista, josko kulkuri kuuluisi jollekin heistä. Kukaan ei ole myöntänyt omistavansa kulkuria, joten nyt kissalle on lämmitetty ulkosaunaa ja siellä se on majaillutkin mielellään. Aikaisemmin kulkuri ei uskaltanut kiinni, mutta tänään nälkä ja kylmyys taisivat voittaa arastuksen ja kissa oli tullut ihan syliin saakka. Sisällekin olisi kaiketikin tullut, mutta toistaiseksi kulkuri on ulkosaunassa, kunnes keksitään mitä hänelle tehdään. Ruokakin oli maittanut erittäin hyvin, kolme annosta oli kadonnut massuun varsin kepeästi. Jos viimeistenkään kaukaisempien talojen asukkaat eivät omista kulkuria, täytynee tehdä ilmoitus löytyneestä kissasta. Jollei kukaan ilmoita etsivänsä kulkuria, täytyy miettiä uudestaan mitä hänelle tehdään. Ihan ensimmäisenä en uskalla ottaa vierasta kulkukissaa sisäkissojen keskelle, mutta katsotaan sitten asiaa lääkärintarkastuksen jälkeen, mikäli on tarve asiaa pohtia.

Tässä lienee jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että kesäkissat ovat edelleenkin nykypäivää. Sellaiseksi epäilen kulkuria, sillä kissa ilmestyi mummolan maille loppukesästä ja on norkoillut lähialueilla siitä lähtien. Kesäkissoista tulee aina mieleeni tämä surullinen runo:

"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin" 

Huomenna menen katsomaan kulkuria ja otan jokusen kuvankin. Pidetäänhän yhdessä huoli siitä, että kesäkissa-ilmiö alkaisi jo pikkuhiljaa loppua! Viime kesän kulkureilla alkaa olla jo tiukat paikat näillä säillä, jolleivat pääse jonnekin lämpimään ja saa ruokaa.

 

Joulukuun kolmas

Joulukuun kolmantena minulla on hyvin vähän sanottavaa (ajanpuutteen vuoksi...), mutta se on sitäkin ytimekkäämpää: Tänään sain viimeiset näyttöarvioinnit ja minä valmistun tässä kuussa!!

Joulukuun toinen

Joulun aikaan levittelen luonnollisesti koristeita ympäri huushollia ja voisin hieman esitellä koristeita teillekin kuvien muodossa. Joitakin asioita on sinnikkäästi kokeiltava, vaikka tietäisikin etteivät ne toimi (kissa-)kodissa. Kuten tuo koristekello, joka päätyi hetkiseksi sängyn päätyyn. Yksi yö se oli tullut varisten alas ja kultahilettä löytyi joka paikasta. Nyt mietin, laittaisinko kellot jonnekin muualle vai siirränkö ne takaisin koristelaatikkoon...

Lapsuudenkodistani lähtöisin oleva tonttu päätyi tänä vuonna seisoskelemaan yöpöydän virkaa toimittavan kaapin päälle. Kovin paljoa minulla ei tonttufiguureja ole, mutta tähän olen syystä tai toisesta mieltynyt. Patsas on mukavan vanhanaikainen ja yksinkertainen, ehkä siksi.

Makuuhuoneen lamppu on oiva paikka joulupalloille, sillä siihen eivät kissat (ainakaan toistaiseksi) pääse käsiksi. Tänä vuonna siihen pääsivät samat lumihiutale-pallot kuin kahtena edellisenäkin vuonna. 

Jouluvaloja ei makuuhuoneessa ole muita kuin valokartio, mutta sitäkään en valvomatta uskalla polttaa. Makuuhuoneessa ei kuitenkaan vietetä aikaa muuten kuin nukkuen, joten sinänsä valot eivät ole siellä niin tarpeellisiakaan. Viime vuonna ripustin valosarjan peilin ympärille, mutta sen polttamisesta ei sitten tullut oikeastaan yhtään mitään. Kumma juttu!

Joulukuun ensimmäinen

Odotin puoleenyöhön ja kuuntelin Jouluradiosta Hoosiannan. 

♥ Kuomat, se on täällä - joulukuu! ♥

 Rauhaisaa ja onnellista ensimmäistä adventtia!