Haasteellista osa 2: Kylähaaste

Sain tämän Kylähaasteen Saaripalstan Sailalta jo syyskuussa... En ole kuitenkaan unohtanut tätä, aina vain on mukamas tullut jotain muuta, kun loppuvuosi oli millainen kiireiltään sellainen kuin oli. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivotaan näin! *punastelee*


"Sinä saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:"


Mikä kyläsi nimeksi tulee?
Olen valitettavasti järjettömän huono keksimään nimiä! Joten en osaa oikein sanoa, jotain luontoon liittyvää kuitenkin.

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Pieni kylä. Asuin lapsuuteni noin 1000 ihmisen kylässä ja se oli aika hyvänkokoinen kylä, silloin ainakin suhteellisen virkeäkin. Minä en ole kaupunki-ihmisiä.

Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? Missä kylä sijaitsee?
Kylä sijaitsisi suhteellisen pohjoisessa ja ei, ei palmuja. Kauniita ja jylhiä maisemia, metsää, kallioita ja pieniä vesialueita asuinkeskuksen ympärillä.

Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Selkeät vuodenajat, talvi on kunnon luminen talvi ja kesä kuitenkin suhteellisen viileä, lämpötila ei nouse milloinkaan kauhean paljon yli kahdenkymmenen. En kaipaa sellaisia helteitä, jolloin tuntuu että järki lähtee päästä! Keväisin ja kesäisin saisi kuitenkin olla sellainen sää, että kasvimaat ja puutarhat kasvaisivat hyvin, jolloin syksyllä saataisiin hyvä sato ja metsissä riittäisi sieniä ja marjoja. Pidän syksysateista, joten niitä saisi syksyisin olla riittävästi myös vedensaannin takaamiseksi.

Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Enemmän pienempiä ja perinteisiä puu- tai kivitaloja. Pidän paljon esimerkiksi kaupunkien vanhoista puutaloalueista ja sellaisen soisin oman kyläni olevan. Kylän keskustassa ei olisi autoja ja siellä olisi mukulakivikadut.

Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? Millaisia naapurisi ovat?
Kylässä olisi hyvä yhteishenki ja naapureita autettaisiin. Jokainen saisi elää kuitenkin myös rauhassa omaa elämäänsä, eli ei yliuteliaita tai öitä häiritsevästi mekkaloivia hirviönaapureita.

Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia?
Vaikka pidän omavaraisuuden ajatuksesta, en usko että ihan kaikkea voisi kuitenkaan saada itse hankittua. Kylässä olisi ainakin sekatavarapuoti vanhanajan meiningillä, kirjakauppa ja vanhanaikaisuudesta huolimatta nykyaikaisiakin palveluita, kuten kirjasto, posti ja terveyskeskus. Ei kuitenkaan mitään jättimarketteja tai vastaavia liian moderneja nykyaikaisia asioita.

Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?
Rauhallista ja onnellista, mutta kuitenkin tavallista arkielämää. Vietetään suuria juhlia ja nautitaan elämän pienistä iloista.

Lähettäisin tämän tällä kertaa Häivähdys purppuraa-blogiin!

 

Ajan olemuksesta

Viime yönä valvoin vaihteeksi, minulla on nyt jostakin syystä unirytmi muotoutunut niin, että valvon joka toisen yön ja nukun joka toisen, noin kärjistettynä. Viime yönä nukuin viitisen tuntia, toissayönä peräti neljätoista tuntia ja sitä edeltävänä nelisen tuntia kolmessa pätkässä. Täytyisi nyt keskittyä unirytmin korjaamiseen, mutta koetan olla stressaamatta enää siitä asiasta enempää. Tällä viikolla menen vihdoinkin uusyrityskeskukseen juttelemaan yritysasioista, jotta se asia saadaan lopultakin kunnolla liikkeelle. Monta muutakin asiaa on paraikaa käynnissä, kuten aikaisemminkin olen täällä maininnut. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka varmasti vaikuttavat omalta osaltaan unen määrään ja laatuun.

Niinpä sitten on aikaa monenmoiselle ajatukselle. Eilen, tai oikeastaan tänään pohdin ajan merkillistä olemusta. Isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 13 vuotta. Toisaalta tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, toisaalta taas aikaa voisi olla kulunut vain hetki. Merkillistä! Miten aika voikaan olla niin erilainen eri tilanteissa. Ajankulun muuttuminen lienee tuttu ilmiö jokaiselle; kuinka usein odottaessa aika tuntuu hidastuvan, mutta onnellinen hetki katoaa historiaan ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes rekisteröidä? Luen juuri Esko Valtaojan kirjaa Kaiken käsikirja, ehkä sekin availee polkuja ajatuksille. Alku on ollut perin filosofinen; onko mitään tai ketään olemassa ja jos on, niin missä ja milloin. Kaikki totuttu voikin olla olematta, mitään ei voi todistaa. Ajattelin jatkaa tänä iltana, mutta jo nyt olen todella väsynyt. Luulenpa, että teekupposen jälkeen höyhensaaret kutsuvat. Jos seuraan nyt totuttua rytmiä, huomisiltana on taas lukemisen -ja kenties ajattelemisen- aika...



Ps. Jouduin nyt vihdoinkin päivittämään itselleni Google+:n, kun en saanut tuota kuvaa ladattua kunnolla. Kuva oli kuin maalattu, täysin erilainen kuin koneella. Nyt on kummat oletusasetukset poistettu, vaikken ymmärräkään miksi ne toimivat silti, vaikkei edes käytä palvelua.

Haasteellista osa 1: Kahvihetki

Viime vuoden puolella kaikki ylimääräinen tuppasi jäämään ja parhaistakin yrityksistä huolimatta muutama haaste ja toive jäi toteuttamatta. Nyt tulevalla viikolla aion parhaani mukaan toteuttaa haasteet ja toiveet, joten toivotaan parasta ;)

Aloitan tästä Auringon ihanat-blogista saamastani kahvihetki-haasteesta,
jonka sain tällä viikolla - kiitos!

1. Mikä on sisustustyylisi?

Sekalainen. Meillä on kaikkea uudesta ja modernista aina 1800-lukulaisiin juttuihin saakka. Joistain asioista pidän uutena, toiset taas ovat parhaita juuri vanhoina. Värit ovat melko neutraaleja, paljon valkoista ja harmaan sekä mustan sävyjä, mutta vastaavasti myös esimerkiksi punaista ja sinistä.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Remontoin tämän kodin huoneet melkolailla kauttaaltaan muuttaessa, joten melko tasaisesti kaikkialle. Seuraavassa kodissa tilanne tulee olemaan toinen, aika varmasti. Mutta siitä lisää sitten aikanaan...

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Kissoihin, ne ovat minun henki ja elämä!

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Kissoihin. Ne todellakin ovat minun henki ja elämä ;)

5. Mistä onnesta unelmoit?

Yrityksestä ja talosta, puutarhasta.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Menetys, vaikka sen joskus voikin kääntää hyväksi onneksi ja menestykseksi.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Pyrin olemaan tunnollinen kaikessa, mutta en todellakaan ole täydellinen. Työt täytyy tehdä huolella ja kissoista, etenkin Felixistä, huolehtia. Muu on sitten enemmän toissijaista.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Sellaisen, missä ei satu millekään elävälle mitään. Muulla ei ole niin suurta merkitystä.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Ystävällisyys ja rehellisyys.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Luotettavuus.

Lähettäisin tämän mielelläni Sannalle Mökin keittiössä-blogiin!

Lisää siivousta

Eilen illalla siivosimme mummolan Esterin kanssa. Ester suorastaan rakastaa imuroimista ja yritin kuvata Esterin imurointia, tosin melko huonolla menestyksellä. Koko kissa kuitenkin imuroidaan tekstiiliasetuksilla, Ester suorastaa vaatii sitä. Ensin kyljet, sitten koko häntä kerralla, sitten maha ja päälaki ja lopulta kyljet uudestaan. Magnus pyytää joskus samaista käsittelyä kevennettynä versiona, Felix käpältää putkea muttei toivo imurointia ja Daniel vähän vielä pelkää koko vehjettä (kuten esimerkiksi pyykkikonetta). Ester on kuitenkin ensimmäinen oma kissa, joka noin villisti pitää imuroimisen ihanuudesta. Selvästi mamman tyttö ;)

Vuoden 2013 käsityöt

Esitelläänpä nyt ne viime vuoden käsityöt, joita kertyi kylläkin selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi toissa vuonna. Yhdet lapaset sain vuoden lopussa vielä toista peukaloa vaille valmiiksi, mutta viimeistely meni tälle vuodelle. Niinpä lasken ne tänä vuonna tehtyihin töihin ja esittelen ne tässä jossakin vaiheessa. Käsitöihin laskin tällä kertaa lähinnä "lankaa sisältävät työt". Itselle tulleita entisöintitöitä en tähän listannut, enkä myöskään "työ-töitä". Vähän hankalaa on tuo töiden lokeroiminen oikeastaan, että mitä kaikkea voi nimittää käsityöksi. Loppujen lopuksi kaikenlaista käsillä tehtävää mahtuu sen otsakkeen alle, mutta itse lähdin lajittelemaan työt tällä kertaa näin.

Torkkupeitot:

Huivit:

Tossut:

 Pientä sekalaista:

Siispä vuoden 2013 summa on kolme torkkupeittoa (joista yksi jättikokoinen ja yksi vauvanpeitto), kaksi huivia, kahdet "fantasiatossut" (panssarivaunut ja Toyota Land Cruiserit),  kahdet ranteenlämmittimet, kaksi poropehmoa, baskeri, muutama kymmenen kappaletta afrikkalaisia kukkia jämälankaprojektipeittoa varten ja jalkarahi. Jalkarahi oli vähän siinä ja siinä, laskenko senkin tänne mukaan, mutta laskin kuitenkin.

Huiveista toinen onkin sellainen, jota en ole täällä ehtinyt esittelemään (tuo harmaa-punertava). Meni opiskelutoverille ja tein sen ihan joulun alla. Ohje on jostain hamalta 80-luvulta ja suoraan toisesta huivista kopioitu, kun ohjetta en tähän hätään arkistosta löytänyt. Minulla oli itsellänikin tuollainen äidin 80-luvulla tekemä huivi, mutta lukioaikaan se varastettiin naulakosta oppitunnin aikana(!). Äiti teki minulle kyllä uuden, oikeastaan kaksikin, mutta harmittaa silti yhä. Alkuperäisen tyylistä lankaa ei enää tietenkään ollut ja ihmekös tuo. Ohje on kiva ja ajattelinkin tehdä itselleni vielä yhden samanmoisen.

Katsotaan sitten taas vuoden päästä, että mitä olen saanut aikaan, vai olenko saanut yhtään mitään aikaiseksi! ;)

 

Luottamuksen osoitus

Tänään löysin reippaan pojan tällaisista tunnelmista. Aikaisemmin Daniel ei ole suostunut paljastamaan mahaansa pitkäksi aikaa, saati sitten antanut rapsuttaa mahasta. Tänään kumpikin onnistui! Luottamuksen osoitus?

Yhteiskuva

Tässä taas kuvapäivitys tilanteesta ja millaisesta tilanteesta kuva onkaan napattu! Kaikki neljä kullannuppua ensimmäisessä yhteiskuvassa ♥

En edes osannut arvata, että Daniel itse haluaisi noin lähelle toisia ruokaillessa. Siinä taas hiivittiin hakemaan kameraa ja yhden pikanappauksen ehdin ottaa, kunnes Ester havahtui tilanteeseen ja suhahti Danielille. Silloin poika siirtyi kauemmas ja söi loput ruoat erillään toisista. Siitäkin huolimatta tämä on jälleen valtaisa edistysaskel kissojen ryhmäyttämisessä, kun otetaan huomioon lähtökohdat ja se, että aikaa on kulunut näin vähän.