Eilen ajatukseni tuntuivat muuttuvan, ja koin hetken, joka olisi varmasti pitänyt kokea jo vuosia sitten. Eräs minulle läheinen ihminen nukkui pois, ja jättäessäni viimeisen tervehdyksen, se iski. Memento mori, muista kuolevaisuutesi.Voi olla melkoinen klisee, mutta totta kuitenkin. Tämä päivä voi olla viimeiseni, joten se täytyy muistaa elää sen mukaan. Kunnioittaakseni tämän läheiseni elämää, aion muistaa nuo sanat joka päivä, koko loppuelämäni ajan.
Olen kuitenkin nuori, enkä aio murehtia, vaan nauttia elämästäni täysin siemauksin.
Kuten jo mainitsinkin, olen nuori. Virallisesti aikuinen jo, mutta hengeltäni aina siltä ja väliltä. Voin hassutella kuin lapsi, mutta huolehtia virallisista asioista. Koetan siis löytää tasapainon elämässäni. Olen asunut muutaman vuoden omillani, ja arkielämäni jakaa tällä hetkellä vain rakas kissani Fabrizio. Tällä hetkellä en kaipaa muuta kumppania. Kaikki tapahtuu, kun on sen aika.
Mielenkiintoni jakautuu monelle taholle. Tulette varmasti saamaan sen vielä selville.
Memento mori!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti