lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tarina siitä kun maalaiset lähtivät kaupunkiin

Nyt on taas vierailtu kehä ykkösen tuolla puolen. Edellisestä visiitistä oli jo neljä vuotta, joten saa nähdä kuinka kauan seuraavaan vierailuun kuluu aikaa.

Kirjahyllyt olivat oikein täydelliset, ja nyt ne odottavat meillä kokoamista. Arvatkaa nimittäin mitä?! Meille ei tule edelleenkään vettä!

"Ehkä ensi viikolla..."

Matkaa kertyi kaikkinensa noin tuhat kilometriä, oli siinä autossa istumista. Löysin kirjahyllyn lisäksi pari mukavaa juttua itselle ja pari pientä tuliaistakin, mutta voi kauhistus sentään - en mitään kissoille! Oli se noloa tulla takaisin reippaasti olleiden pienokaisten luo, kun kassit huutivat kissamaista tyhjyyttä! Minun oli nimittäin tarkoitus piipahtaa Maikin Lemmikkikellarissa Lahdessa, mutta tietenkin me eksyimme. Myöhästyin kymmenellä minuutilla, ja niin jäi lapsilta saamatta Power of Nature-säkki ja tuliaislelut. Lupasin kuitenkin ostaa pari ekstra-leluakin sitten kun ehdin lemmikaupan läheisyyteen ensi viikolla!

Toinen kirjahylly kotona odottamassa ovia, hyllyjään ja paikalleen saattamistaan.

Epäonnisen Lahden-koukkauksen jälkeen lähdimme tulemaan kotia kohden. Emme ehtineet ajaa kovinkaan pitkälle, kun sää huononi melkoisesti. Kun tankkasimme ja kävimme syömässä, satoi hieman vettä, mutta siinä vaiheessa kun lähdimme jatkamaan matkaa, satoi jo räntää. Pimeni nopeasti ja sää huononi vähintään yhtä nopeasti. Asia mitä ihmettelen suuresti, on katuvalojen puuttuminen. Minulle, joka asun pienellä "tuppukylällä", on itsestäänselvyys, että suuremmilla teillä on katuvalot. Onhan sellaiset saatu asennettua meiltä kaupunkiin saakka, miksei siis lähelle pääkaupunkia? Lahdesta pohjoiseen ei ollut katuvalaistusta kuin siltapaikoilla, ja tämä oli minusta suoranainen ihme. Miten tämä on mahdollista? Kummallista miten tätäkään asiaa ei ole aikaisemmin tullut huomioitua päivänvalossa.

Pieniä tuliaisia.

Keli oli aivan kamala ja myönnettäköön, että puristin aika lujaa ovenkahvaa jossain vaiheessa. Näkyvyys oli hyvin heikko ja näytti siltä, etteivät kaikki autot meinanneet pysyä omilla kaistoillaan. Asiaa ei helpottanut lainkaan loputtoman pitkältä tuntunut tietyömaa jossain Mikkelin eteläpuolella... Meillä oli kuitenkin hyvä kuski ja onni matkassa, mutta jollain toisella ei ollut - rekka oli joutunut jonkinlaiseen onnettomuuteen ja tiekin oli poikki jonkin aikaa. Sade kuitenkin hellitti onneksemme, eikä tiekään ehtinyt jäätymään ainakaan meidän ajoaikanamme. Kiitin kyllä onneamme kun vihdoin olimme takaisin kotipihassani ja ryhdyimme kantamaan kirjahyllyjä sisälle. Sen jälkeinen lyhyt matka sujui nopeasti ja hyvissä sääolosuhteissa.

Mielestäni aivan ihastuttavia lautasliinarenkaita.
Näille tulee käyttöä viimeistään joulun aikaan!
Ja mitä luultavimmin jo pääsiäisenä ja miksei jo ennen sitäkin...

Kissat olivat tosiaan olleet hirmuisen reippaasti keskenään. Tämä olikin pisin aika mitä ne ovat ilman ihmisiä viettäneet, reilut 17 ja puoli tuntia. Esterille oli käynyt sikäli pieni vahinko, että päätin tämän olevan viimeinen kerta sillä saralla. Nyt täytyy vähän lyhentää pikkuisen liehuturkkia tietyistä kohden!

Ostoksia kuvatessa sain ahkeria apulaisia ;)

Löysin myös tuollaisen hauskan lasikuvun ja alustan.

Nyt olemme taas kissojen kanssa talonvahteina täällä äidin luona. Tuulee hirmuisesti ja lumi vain pöllyää. Kotiin on tosiaan turha mennä, ja saapahan vain nähdä, milloin se kotiinpaluu on ihan oikeasti mahdollinen ja toteutettava asia...

Liehuturkin kylki on parantunut oikein hyvin, ja leikkauksessa ajellut karvat ovat kasvaneet jo noin hyvin takaisin.

Felixin mielestä olisi ollut reilua saada ihan ikiomiakin tuliaisia.
Tuommoisia rautaisia ei voi edes purra kunnolla!

Magnuksen mielestä on vain kivaa, että edes joku on paikalla antamassa rapsutuksia ja pusuja nenänpäähän!

3 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Tuommoiset pidemmät reissut on kyllä raskaita juuri huonojen säiden takia. Minulle iskee aina päänsärky kun jännitän kyydissä niin kovasti.
Hyvä että pääsitte ehjin nahoin perille ja saitte kaikkea mukavaa kotiin tuomista.

Saila kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin Magnus: paras tuliainen on kumminkin se, että tullaan takaisin kotiin, annetaan seuraa (ja ruokaa). Ei kai eläimet niin materialisteja ole kuin ihmiset, että aina pitäisi saada joku esine? Onneksi matka sujui hyvin. Ei noita valoja joka paikassa ole, minä kun ajelen paljon Turun ja pääkaupungin väliä, pimeään vuoden- tai vuorokaudenaikaan se on raskasta mutta toisaalta valaistus veisi niin paljon energiaa. Pitää vain hiljentää vauhtia jos tuntuu että ei näe, tai että ei jaksa.
Voihan evakko sentään, voi kun pääsisitte pian kotiin. Onneksi teillä kumminkin on evakkopaikka jossa voi olla!

Elina kirjoitti...

Katjusha: Äidilleni tulee myös päänsärkyä huonossa kelissä ajamisesta/kyydissä olemisesta. Onneksi kuitenkin päästiin perille!

Saila: Ei ne onneksi ole, mutta kyllä ne silti uusista ihastuttavista leluistakin pitävät ;)

Tokihan se valaistus kuluttaa/kuluttaisi hurjasti energiaa, mutta toivoisin että sitä voitaisiin säästää jostain muusta kohden. Tievalaistus parantaisi kuitenkin liikenneturvallisuutta. Eikä omalla käyttäytymisellä valitettavasti voi estää muiden törttöilyä huonoilla keleillä, eilenkin se tuli taas todettua :(

Jospa se vesi vaikka ensi viikolla palautuisi...