Osallistuin juuri blogi-arpajaisiin, ja osallistujia pyydettiin kertomaan jotakin itsestään. Noh, ikä ja sukupuoli ovat melko helppoja kertoa, nuori nainen, 20+. Kolmen kissan mamma ja itsekin varsinainen kotikissa. Loppu olikin sitten melko vaikea muotoilla. Päädyin lopulta kirjoittamaan lisäykseksi;
"Mielenkiintoisia asioita on maailmassa niin paljon, etten taida kuunaan ehtiä toteuttaa kaikkea mitä haluaisin - uusimpana willityksenä on geokätköily."
Tuntuu, että periaatteessa minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa. Silti en jostain kumman syystä tahdo saada kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) aikaiseksi. Johtuisikohan se siitä, että huomio suuntautuu aina niin moneen paikkaan yhtä aikaa? Kissat ja koti vievät tietenkin oman aikansa. Sen lisäksi minulla on aina muutama käsityö vaiheessa (tällä hetkellä ilmeisesti 7 eri projektia, jos lasken oikein) ja kaksi tuunauskohdetta odottaa tekijäänsä. Samoin on kirjojen laita, niitäkin on aina pari-kolme luvussa yhtä aikaa. Sarjoja (joita katson bokseilta) on muutama päällekkäin katsonnan alaisena, ja katsottavia elokuviakin jonossa, "sitten kun on aikaa". Kirjoitusprojektejakin on jokunen päällä, ns. pölyttymässä koneella. Samaan aikaan koetan seurata tähtitieteen uutisia (olen Ursan jäsen, en aktiivi enkä kuulu paikallisseuroihin) ja joskus katsella taivaallekin, tehdä joskus jotain taiteiluun viittaavaa (kuvataidelukion jälkeen en ole kyllä kauheasti enää ollut tästä kiinnostunut). Käyn pelaamassa sulkapalloa ja koetan nykyisin liikkua hieman muutoinkin. Osallistun toisinaan yhdistys-toimintaan. Sovellan keittiössä parhaan kykyni mukaan. Ja nykyään juoksen myös pitkin metsiä kätköjen perässä...
Luettelona lista näyttäisi jo aika pitkältä. Enkä edes tullut varmasti maininneeksi kaikkea. Välillä mietin sitäkin, sortuuko moni asia sen tähden koska tahtoisin tehdä monta asiaa yhtä aikaa? Tietyissä asioissa olen aika jämäkkä persoona, jos niin voisi sanoa. Jämpti. Säntillinen. Tarkka. Harrastuksiin en sitä kuitenkaan viitsi ulottaa, ainakaan sillä tavoin mitä moni ehkä kuvittelisi. Puuhaan aina sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Olen huomannut, että heittäydyn asioihin intohimoisemmin nykyään. Jos paneudun johonkin, paneudun siihen täysillä ja tätä paneutumista kestää sitten oman aikansa. Tästä seuraa auttamattomasti kausiluontoista toimintaa ja niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä, aion jatkaakin samalla linjalla. Viime aikoina olen huomannut valitettavan monta henkilöä, joille harrastukset ovat muodostuneet rasitteiksi ja tekemisen riemu on muuttunut suoritusluontoiseksi. Olisi vallan kauheaa joutua elämään toisten odotusten tai tiettyjen normien mukaisesti, varsinkin jos asia koskee niinkin mukavaa asiaa kuin harrastamista.
Voisin siis kenties määritellä itseni mielialojen mukaan toimivaksi projekti-ihmiseksi, jolla on aina monta rautaa tulessa?
-
Älkää siis ihmetelkö, jos joku projekti joskus seisoo, seisoo ja seisoo ;)
Mitä te harrastatte, ja millaisiksi tekijöiksi itsenne luokittelette?
3 kommenttia:
Minä ilmeisesti harrastan niin paljon kaikenlaista, etten edes itse pysy kärryillä... Noihin harrastuksiinhan kuuluvat mm.
Viulunsoitto (olen kohtuullisen pitkään soittanut harrastelija, jolta on harjoittelumotivaatio loppunut lähes kokonaan... ainakin toistaiseksi)
Hanmoodo (aivan aloittelija, mutta erittäin innostunut sellainen!)
Salibandy (pian kyllä loppuu tuon harrastaminen, kun tuo yllämainittu laji löytyi...)
Valokuvaus (aloittelija siinäkin, motivaatio siinäkin hiukan hukassa yleensä...)
Lukeminen (pöh, liikaa kirjoja vielä kahlattavana maailmassa...)
Noiden lisäksi tulee välillä piirreltyä (jossa muiden mielestä olen hyvä; perfektionisti kun olen niin vihaan pääpiirteissään piirtämistä... vihaan epäonnistumista), kirjoitettua novelleja/tarinoita (pienenä tuli paljonkin kirjoitettua, nyt se on jäänyt hiukan), musiikki kaikissa muodoissa (ehkä tämäkin lähentelee jo liikaa elämäntapaa...) ynnä muita jotka eivät tähän hätään tule mieleen.
Kissathan eivät ole edes harrastus, ne ovat elämäntapa. :D Okei, pitkälti ne ovat aikaavievä harrastus JA elämäntapa, mutta... ainakin kaikki ylimääräinen kissatoiminta on minulle harrastusta. Tai sitten ei. Ehkä nuo kissat ovat niin suuri osa minuuttani, ettei niitä voi enää harrastukseksi sanoa. Hyvä kun edes elämäntavaksi voi sitä vielä kutsua.
Ehkä pikkuhiljaa voi laskea harrastuksekseni myös itseni telomisen... Sitä tapahtuu nimittäin niin usein ettei kukaan oikein enään ylläty. :D Kouluhan vie suuren osan elämästä, joten hirveän laajaan harrastamiseen ei tällä hetkellä ole aikaa eikä mahdollisuutta.
Olen oikeastaan aika pitkälti ihminen, joka rakastaa kokeilla kaikenlaista. Ja usein pärjäänkin melkein kaikessa, mitä rohkenen kokeilla. Kai se johtuu täydestä omistautumisesta kaikelle, mitä ryhdyn tekemään. Tai vähintäänkin puolittaisesta omistautumisesta, se on sitä kun tahdonvoimalla omistaudun kyseiseen asiaan mutta motivaatiota ja innokkuutta ei löydy. Perfektionistiluonne kun olen, joka ei malta jättää mitään puolitiehen tai suoriutua edes keskinkertaisesti; kaiken pitää olla hyvää ellei täydellistä. Tästä luonteenpirteestä kärsin kyllä hurjasti, olisi paljon helpompaa joskus ilman sitä.
Ehkä pitää kohta mainita harrastuksena myös turhien romaanimittaisten tekstien kirjoitteleminen milloin minnekin...
Harrastuksiin kuuluu: neulomista, virkkaamista, lukemista, piirtämistä ja kokeellista kokkailua :D Tekijänä olen pikkutarkka näpertelijä, joka ei sitten missään määrin ulotu kodinhoitopoliittisiin asioihin.
Muitakin pikkutarkkoja siis on :)
Itsekin tykkään tehdä työt niin hyvin kuin vain voi, mutta jos projekti viivästyy tai sitä kohtaa jokin muu epäonni, se ei ole maailmanloppu. Ehtii myöhemminkin :)
Lähetä kommentti