Kova korvatulehdus

Lokakuun loppuun taas hieman murhetta :(

Felixillä on molemmissa korvissa kova korvatulehdus päällä. Korvien iho on nyt kuoriutunut pois ja tilanne ikään kuin räjähti käsiin tässä parin päivän sisällä. Tänään lähdettiin sitten heti aamusta eläinlääkäriin ja tuloksena sitten tuo jo uumoilemani diagnoosi. Hiivoja ja bakteereja löytyi korvista useampiakin, joten kierre lienee seuraavanlainen: kutina korvissa (tulehduksen alku?) -> raapiminen -> korvien lievä haavautuminen/ihon rikkoutuminen raapimisen aiheuttamana -> allergiaa aiheuttava ihon hiiva malassezia on päässyt jylläämään haavautuneisiin korviin -> massiivisesti lisääntynyt kutina -> kova raapiminen -> pahasti rikkoutunut iho -> useat bakteerit päässeet jylläämään rikkinäisen ihon kautta.

Kotihoitona koetettiin Vetridermiä, mikä vain pahensi tilannetta. Nyt on lääkityksenä Canaural vet. korvatipat kahdesti päivässä ja kortisonipiikki laitettiin vielä takapuoleen lääkärissä. Kaksi viikkoa on päivittäistä lääkitystä tiedossa ja sitten 15. päivä kontrollikäynti.

Kokoonnuttiin taas koko konkkaronkka mummolaan kimpsuinemme ja kampsuinemme, niin onnistuu tuo lääkitseminen näin alkuunsa paremmin. Korvat ovat nimittäin todella kipeät ja arat, niin yksin on hieman hankala laitella troppia pari kertaa päivässä. Kunhan korvat vähän petraantuvat, niin voidaan alkaa myös puhdistamaan niitä.

Voi pikkuista reppanaa... ♥

Illan tunnelmaa

Sunnuntai-iltana ei jaksa kyllä tehdä kummempia, korkeintaan istuskella, lueskella ja neuloa.

Tuo kynttilälautanen on muuten nykyään uusi suosikkini, ostin sen jo syyskuussa Amanda B:n alesta. Peilipinta ja teräs kertaavat kynttilänvaloa oikein kauniisti. Aikaisemmin minulla oli pelkästään teräksinen alusta, joten siihen on mukava saada vähän vaihtelua. Luvussa olevassa kirjasta joskus myöhemmin myös lisää!

Oikein energistä tulevan viikon alkua toivottelee

Viittasankari

Magnus, meidän oma viittasankari... Aika kuninkaalliset värisävyt onkin sattuneet käsipyyhkeeseen!

Leppoisaa lauantai-iltaa!

 

Panssarivaunutossut jalkoihin

Koulukaverini postitti joskus minulle kuvan, jossa oli panssarivaunutossut. Sellaisia hän kaipaili itselleenkin, joten koetin sitten sellaiset tehtailla ja tällaiset niistä sitten tuli. Ohje on kokonaan oma ja on muuten erittäin lämpimät tossut! Tossuja on itse asiassa kahdet päällekkäin ja välissä on vielä kaksi kerrosta vanuakin. Sopivat vilukissoillekin!

Lankaa kului noin 500 grammaa, vanun määrää en laskenut.

Ja sanomattakin lienee selvää, että kissoja nämä olisivat kiinnostaneet aivan mahdottomasti...

Tunnustan

Tunnustan laittaneeni valosarjan tänään parvekkeelle. 

Ja hitsi että se näyttääkin pimeässä kauniilta!

Elämää lintulaudalla

Lintulaudan ja lumen myötä mummolan piha on oikein pölähtänyt elämään. Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi vietimme kissojen kanssa suurimman osan päivästä ikkunan äärellä ja lasin läpi on nämäkin otokset napattu. Ulkona on pikkuinen pakkanen ja aurinkokin on paistellut koko päivän. Lumi ei ole vielä osoittanut sulamisen merkkejä eikä lämpötilakaan noussut lähellekään niin ylös kuin säätiedotteessa oli ennustettu. Saapa nähdä, miten käy ensi viikon aikana. Vanha kansakin sen jo tiesi - jolleivat lumet tule lokakuussa, eivät ne tule marraskuussakaan. Vielä olisi siis toivoa...

Tänään onkin tosiaan loman viimeinen päivä, kuten tuossa jo mainitsinkin. Viikko meni jälleen uskomattoman nopeasti ja arkeen on pakko palata. Syksy ja alkutalvi näyttäisi hyvin kiireiseltä, saapahan nähdä, ehtiikö kaiken aiotun tekemään. Loma oli kuitenkin hyvä ja kirjojakin ehdin lukemaan useamman kappaleen.

Oikein rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

 

Hykerryttävän onnellinen

Niin, nyt tuntuu ihan hykerryttävän onnelliselta! Sitä se tämä lumi teettää...

Täällä on satanut mahtavat määrät lunta eilisen ja tämän päivän aikana. Maailma on ihanan pehmeä ja hiljainen ja ennen kaikkea valoisa! Toiveeni olisi etteivät lumet sulaisi enää pois ollenkaan, mutta ensi viikoksi sääennuste lupaa jo kymmentä plus-astetta. Höh! Nyt on kuitenkin nautittava näistä lumista sen aikaa kun ne vain kestävät.

Ja minun päässäni soivat joululaulut minkä kerkeävät! Muutoinkin on sellainen jouluinen olotila, tekisi mieli laitella vaikka joulukoristeita esille. Ehkei niitä kuitenkaan ihan vielä, mutta kotiin voisin viritellä kyllä ulkovalot parvekkeelle. Mummolassa on jo yhdet valot valmiina!

Juontaakohan lumirakkauteni ihan jo siitä, että syntyessäni satoi juuri parahiksi ensilumet?

Silloinkin lumet ovat tulleet jo melkoisen aikaisin, lokakuun alkupuolella.

Oikein nautinnollista ja lumista perjantaita toivottelee

Pieni tupakkapöytä

Tämä pieni tupakkapöytä oli asiakastyö. Pöydän pinta oli kärsinyt ajan saatossa melkoisesti ja värikin oli haalistunut auringonvalon myötä oranssihtavaksi.

Vanha pinta täytyi siklata pois sektoreittain, mutta reunoissa oleva lakka oli poistettava maalinpoistoaineella. Viilu rapsahtaa nimittäin melko helposti rikki.

Pöydän jalat olivat suhteellisen siistit, mutta ne olivat imeneet jossakin vaiheessa reilusti kosteutta. Jalkoja en kuitenkaan puhdistanut paljaalle puulle saakka noiden koristeurien takia, sillä se olisi ollut oikeastaan tarpeetonta ja vienyt melkoisen määrän lisätyötunteja.

Pöydän lakka on selluloosalakkaa, jonka kanssa saa noudattaa melkoista varovaisuutta. Tinneri ei haise erityisemmin hyvälle, mutta hajuhaittojen lisäksi se on myös "aivoja liuottavaa". Raikasilmasuodatin on ihan paikallaan noita aineita käsiteltäessä. Lisäksi jouduin opettelemaan tämän pöydän kohdalla kokonaan uuden taidon, ruiskulakkauksen.

Äkkiseltään pöytä näyttää kyllä kuvissa tummemmalta kuin luonnossa, mutta ainakin pöytäpinnan väri on nyt yhdenmukainen jalkojen kanssa. Mikäli väriä taas oltaisiin lähdetty muuttamaan oranssimmaksi, olisi pöytä ollut taasen erinäköinen tulevaisuudessa, värien haalistuessa.

Tässä työssä tuli kyllä erityisen paljon haasteita vastaan, mutta opettavainen se ainakin oli..!

Porkkanoita ja punajuuria

Siinä missä valkosipulit kasvoivat huonosti, porkkanat kasvoivat kohisten eikä punajuuristakaan hullumpia tullut. Sato jäi vain määrällisesti vähäiseksi, sillä myyrät söivät suurimman osan punajuurista. Kyllä näistä silti vähintään jouluruoat syntyvät!

Nyt on myös hirvenmehtuun aika ja meidänkin pakastin on täyttynyt hirvenlihalla. Säilöön kertyi tänä vuonna porkkanoita, punajuuria, valkosipuleita, herneitä, kurkkuja, omenoita, tyrnejä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, musta- ja punaherukoita, nokkosia, yrttejä ja hirvenlihaa. Puolukoita on vielä viime vuodelta jäljellä, samoin karpaloita. Lihapuolelta toivoisin, että saisimme vielä muutaman jäniksen kissoja varten pakastimeen ja muikut eivät olisi yhtään hullumpia itseä varten.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tahtoisinkin petrata hieman. Ainakin tahtoisin sieniä talteen ja kasvattaa tomaatteja, papuja ja kurpitsoita... Ja monta muutakin kasvatettavaa olisi, jos vain olisi tilat! Nokkosia olisi myös tarkoitus kerätä enemmän ja ottaisinkin muuten mielelläni vastaan myös hyväksi havaittuja nokkosreseptejä!

Vitamiinivinkkejä kaipaillaan

 Pojat loppukesästä 2010

Tänään kissojen iltaruokaa laittaessani mietiskelin, että mitähän lisävitamiineja sitä keksisi Felixille antaa... Kaikki tablettimuotoiset sisältävät yleensä jotakin sellaista, mille poika on allerginen. Sama juttu myös rasvahappojen kanssa. Kalsiumia sentään saadaan jauhetuista kananmunankuorista. Kananmunankeltuaista syöttäisin enemmän, mikäli Felix pitäisi siitä. Tietenkään täysin vitamiiniton ruokavalio ei ole, sillä aamuisessa valmisruoassa ja aktivointiherkkuina syötetyissä nappuloissa on vitamiineja, mutta epäinen silti vitamiininsaannin jäävän hieman vähänlaiseksi.

Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä?

Oikein rattoisaa viikonlopun jatkoa! Me olemme nauttineet täällä Michael Bublén musiikista ja glögistä.

Ripaus joulutunnelmaa

Nyt ollaan  jo sen verran pitkällä lokakuun puolella, että voinen tunnustaa ripustaneeni ensimmäiset valot jonkin aikaa sitten... Nämä valot ovat aina ensimmäiset, jotka ripustan. Siitä tulikin oman kodin perinne siitä lähtien, kun hankin tuon kaapin. Pidän siitä, kun valo leikkii lasi- ja peilipinnoilla.

Jotakin tämä Blogger näyttää tekevän nykyisin kuville... Ongelmista olen lukenut sieltä ja täältä, mutta onko kenelläkään tietoa, mistä tämä johtuu? Ei minulla ole muutoinkaan mitenkään laadukkaita kuvia, mutta koneella tämäkin kuva on huomattavasti tarkempi kuin täällä. Kokeilin muokkaamalla kuvaa kolmella eri tavalla ja ladattaessa kaikki muokkaukset näyttivät ikäänkuin "katoavan". Mystistä.

Nyt minulla alkoi kuitenkin kauan odotettu loma, jes!

Lohivoileipäkakku

Lohivoileipäkakku

Tarvikkeet:

24 palaa (ruis)paahtoleipää
7-8 dl kasvislientä
n. 600 g kylmäsavulohta
2 pkt kylmäsavulohilevitettä
2 punasipulia
4 kananmunaa
n. 200 g voita tai margariinia
600g sulatejuustoa
juustoraastetta
koristeeksi herneenversoja ja kirsikkatomaatteja

Valmista ensin kasvisliemi.

Täyte 1:
Kuori ja silppua sipuli pieneksi. Viipaloi myös lohi pieniksi palasiksi. Sekoita kulhossa yhdessä kylmäsavulohilevitteen kanssa.

Täyte 2:
Keitä kananmunat koviksi, n. 10 minuuttia. Jäähdytä. Silppua kananmunat pieniksi ja sekoita voin tai margariinin kanssa. Mausta kevyesti suolalla.

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele 8 palaa pohjaksi ja kostuta kasvisliemellä, lisää lohitäyte. Tee leivistä uusi kerros, kostuta kasvisliemellä ja lisää munatäyte. Tee leivistä vielä kolmas kerros ja kostuta sekin.

Lisää sulatejuuston joukkoon loraus vettä (noin 1-2 rkl) ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Päällystä kakku sulatejuustotahnalla, lisää reunoille juustoraastetta ja koristele herneenversoilla ja kukkasiksi leikatuilla tomaateilla.

Vaikka munavoin käyttäminen tuntuisi oudolta voileipäkakussa,
suosittelen kuitenkin kokeilemaan siitäkin huolimatta!

Pimeällä on niin hankala ottaa kuvia, mutta kuvista huolimatta suosittelen oikein lämpimästi tätä ohjetta. Ainakin eilen tarjoilemani kakku katosi todella pian parempiin suihin.

Herkullista keskiviikkoa!

Iki-ihana Kaari Utrio

Tänään tapahtui jotain sellaista, mistä tulin erittäin iloiseksi. Tapasin nimittäin Kaari Utrion!

Utrio on ollut vuosikausia yksi suosikkikirjailijoistani ja olikin melkoinen haaveiden täyttymys tavata hänet henkilökohtaisesti. Koska satuin olemaan vielä joukon viimeisenä, jäi meille hieman enemmän aikaa vielä jutusteluunkin. 

Nimmaroitavan kirjan valitsin aiheeseen sopivasti...

Toki uuteen Seuraneiti-kirjaankin piti saada nimmari,
vaikka se ilmestyykin minulle varsinaisesti vasta jouluna.

Utrio-hyllyssä ei enää varsinaisesti ole tilaa, mutta muutama minulta edelleenkin puuttuva teos kelpaisi siitäkin huolimatta... Hiljakseltaan olen kartuttanut kokoelmaani antikvariaateista. Muutaman vanhan kirjan on tuonut Pukkikin. Kyllä Pukki tietää!

Tämä oli ihan paras "synttärilahja" vuosikausiin!

Ensimmäinen joululahja

Osallistuin tänäkin vuonna Joulureen salainen jouluystävä-lahjavaihtoon.

Viime viikolla posti toi ensimmäisen joululahjani, ja mitä kaikkea ihanaa siitä paljastuikaan! Kranssipohja, tarroja, 3D-kuvia, neljä koriste-sydäntä, kultainen mustetyyny ja herkkutikkuja kissoille. Kuviin tunkenut Felix ei voi valitettavasti noita syödä, mutta jääpähän toisille enemmän.

Kiitos salaiselle jouluystävälleni! Tässä riittääkin puuhaa syysilloiksi :)

Säilöntää

Syksy on säilömisen aikaa, kuten useampaankin otteeseen on tullut todettua. Sain yhdeltä koulukaverilta kurkkulahjoituksen ja tänä syksynä tuli siis säilöttyä ensimmäistä kertaa niitäkin. Kaksi muuta koulukaveria toivat puolestaan omenoita ja tyrnejä saimme tutuilta. Siinähän sitä onkin jo melkoisesti enemmän, mitä vain omalta maalta olisi tullut!

Kurkuista tuli maustekurkkuja, tyrnit pakastimme sellaisenaan ja omenat muuttuivat omenakanelihilloksi. Tämä on ehdottomasti yksi syksyn parhaimmista puolista!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen,