Viikonlopun kuvasarja

Viiksikarva vieköön, kun osaakin väsyttää!

Viikonloppuna meidän lauma vain olla löllöttää!

Inha velvollisuus

Tänään raahauduin viiden vuoden tauon jälkeen hammaslääkärille. Olin ihan varma että yhden elämänjakson jälkeen hampaani olisivat jotakuinkin "mennyttä kalua", mutta kuinka ollakaan, kerrankin oli vissiin ollut jonkinsortin tuuria matkassa - vain kaksi reikää! Odotin nimittäin lukua viidestä ylöspäin... Kokemus oli myös siinäkin mielessä uusi, että nämä olivat nyt elämäni ensimmäiset reiät hampaissa. Eikä poraaminen tuntunut edes niin hirveältä kuin odotin, ei se tuntunut oikeastaan yhtään miltään.

Hammaslääkärin jälkeen kävin kotona tyhjentämässä postilaatikkoa ja täydentämässä kissojen ruokavarastoja. Sen jälkeen alkoi kamalasti houkuttamaan palkinto hammaslääkäri-reippaudesta! Suuntasin siis kultasepänliikkeeseen ;)


Toiset (ehkä muotitietoisemmat?) ostelevat Nomination-paloja tai charms-riipuksia. Minulla on kuitenkin oma juttuni! Sain mielestäni aikanaan rippilahjaksi todella kivan ja erikoisen ristin ulkomailta, kunnes se katosi mystisesti mökkipaikkakunnallamme heti muutama viikko ripillepääsyn jälkeen. Meni muutama vuosi etsiessä uutta korvaajaa tilalle, kunnes löysin itselleni sopivan yksilön. Siihen saakka kaulassani oli riippunut useamman vuoden vanhempieni kihla- ja vihkisormukset, mutta sitten aloin pelätä niidenkin katoamista ja uusi risti korvasi hyvin tämän "kaulakoruriippuvuuden". Viime kesänä ostin sitten ristille kaveriksi pikkuisen kissafiguurin, ilmeisesti se oli alunperin kännykkään tarkoitettu koru. Tästä alkoi siis tämä pieni riipusten keräily!
Fabun kuoleman jälkeen ostin ensimmäisen kirjainkorun, F-kirjaimen, ja sen jälkeen vielä oman nimikirjaimenikin.



Kyseisiä kirjainriipuksia löytää meidän korkeuksillamme todella huonosti. Jotenkin olen tottunut viime vuosina siihen, että omalta kylältä on turha etsiä ensimmäisenä yhtään mitään. Nyt olen kuitenkin valmis muuttamaan mieltäni... Suuremmistakaan naapurikunnista tai -kaupungeista ei niitä nimittäin löytynyt, mutta kerrankin omalta paikkakunnalta!


Pienokaisten tultua päätin laajentaa riipusvalikoimaani, milläs muilla kuin kirjaimilla M, F ja E!
Esterille sain kirjaimen jo loppukesästä ja tänään kävin sitten ostamassa Felixin kirjaimen.

Nyt täytyy koettaa löytää vielä Magnuksen M, niin oma korusarjani on taas vähän aikaa kokonainen!

Käveleekö lemmikkisi kadulla vastaan?

Aloin eilen illalla pohtimaan tätä oikein urakalla, että käykö kenellekään muulle koskaan samoin kuin minulle..?

Lemmikkimmehän ovat omalaatuisia kasvonpiirteiltään ja tietenkin muiltakin ominaisuuksiltaan. Aika harvoin, mutta joskus kuitenkin, huomaan, että joku ihminen muistuttaa erehdyttävästi jotakin tuttua eläintä. Näin kävi minulle taas hiljattain!

Normaalisti kun käyn kaupungissa, käyn samalla reissulla jossakin syömässä jottei heti kotona tarvitse alkaa muun puuhan ohella tekemään ruokaakin. Viime aikoina erääseen ravintolaan on tullut melko nuori, pikkuinen poika harjoittelijaksi. Ja ketäs tämä suloinen pikkupoika muistuttaakaan? No meidän Felixiä!

Nämä kuvat tulevat aina mieleeni, kun poika sattuu olemaan työvuorossa minun asioidessani;



Ihan samat kasvonpiirteet ja kaikki...
Olenkin ristinyt pojan mielessäni "Isoksi-Eeniskiksi" ;D

Nähdään taas, joulu!

Tähän aikaan vuodesta voinee jo paljastaa edellisen joulun korttimallit;


Ylempi korttimalli lähti yleisesti kaikille tutuille ja sukulaisille, alemmalla Tolkien-aiheisella korttimallilla tehdyt kortit lähti Konnun korttivaihtoon. Ajattelin alkaa väkertämään tämän vuoden joulukortteja jo nyt keväällä, kenties jo tässä kuussa. Ensi syksystä kun en tiedä, ja mieluummin teen aina etukäteen kuin kauhealla kiireellä marras-joulukuussa.

Ajattelin myös linkata mukaan kuvaa itsenäisyyspäivän kattauksesta. Tämäntyyppinen piti tulla joulupäivän kattauksesta viime jouluna, mutta kuten tiedättekin, ei siitä tullut sitten mitään.

Joulu-Magnus

ja puolivuotias Ester;

Olemme ottaneet osaa kahteen leikkimieliseen netti-kissanäyttelyyn. Parempana päivänä Felix treenasi kunnollisempaa näyttelyasentoa, ja tästä lähdetään sitä kehittämään (täytyy muistuttaa pidellyttä ukkia siitä, että laittaa paremmin omat kätensä piiloon ;) ):

Loppuun Magnus uskaltaa jo näyttää kieltä...

ja huiskuttaa hyvästit joululle!

Käsityökissoja, Narnian tarinoita ja piirakkaa

Taiteellisesti poseeraava Felix,
hän osoittaa että on yhden lempinimensä veroinen!
(balettitanssija)

***

Meidän remmi kirjoittaa tällä kertaa mummolasta. Eilen kävin elokuvissa ja ravintolassa syömässä, kävin katsomassa uusimman Narnian. Pidin elokuvasta, mutta ihmettelen mikseivät vanhemmat oikeasti neuvo lapsiaan siinä, kuinka käyttäydytään tilanteissa joissa oikeasti pitäisi olla hiljaa tai hiljempaa. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan ja ymmärrän että lapsista lähtee aina ääntä. Mutta kun muutama lapsi ensinnäkin luruuttaa lähemmässä puoli tuntia tyhjiä limumukejaan pillillä (siis siten että ryystät viimeiset tipat mukista, lähtee ihana riipivä ääni) niin siitä alkaa olemaan riemu kaukana. Jäät sulivat mielestäni surullisen hitaasti, jättiväthän ne lapsille enemmän hauskaa puuhaa. Sen jälkeen lapset alkoivat valittaa toisilleen suureen, normaalia puheääntä kovempaan ääneen siitä, miten "olisi pitänyt ostaa paljon enemmän mättöä". Se ei riittänyt että elokuvan alkupuolen ajan karkkipussia rutisteltiin kourissa ja välillä popcornejakin vissiin heiteltiin. Koko tämän ajan ilmeisesti näiden tyttölasten isä istui heidän vieressään, eikä kommentoinut lasten puuhia kertaakaan. Teki itseni mieli kommentoida...

Mummolassa pentuset mielivät tehdä samalla tavalla asioita mummon kanssa kuin kotona äidin kanssa. Seuraavissa kuvissa "etsitään neulepuikkoja ja neulotaankin":

***

En tiedä, minkä aikaa nyt tarkalleen ottaen olemme täällä. Tämä on oletettavasti viimeinen kevät jolloin voin olla vapaasti poissa kotoa pidempiä aikoja (=viikkoja) kerrallaan. Elän kuitenkin toiveissa, että saan viettää kunnollista kesälomaa edes jonakin lähikesänäkin ;)

Kunpa voisittekin nähdä, kuinka paljon tavaraa yhdellä ihmisellä ja kolmella kissalla voi ollakaan mukanaan! Palvelijan eli minun tavaramäärästäni voi aina tinkiä, muttei tietenkään herroin ja neitien! On tunnelia, hoitokassia, petiä ja lelua... Sekä ihan hurjat määrät sapuskaa!! Jo pelkkä kissojen matkaboksi on niin suuri että se vie auton takapenkistä kaksi paikkaa hyppien keikkuen.

Silloin kun pojat jo sirutettiin, meille annettiin muutamat "henkilötunnukset" siltä varalta, mikäli tarvitsemme kissoille omat passit ulkomaille matkustamista varten. Minun mielikuvissani tarvittaisiin varmaan yksi suuri yksityiskone jotta meidät saataisiin tavaroinemme ilmaan..!

***

Leivoin tänään lempipiirakkaani, parsakaali-tomaatti-kalkkunapiirakkaa. Se vie aina kielen mennessään!

Täällä kävi vieraita, "kakkosäiskäni" miehensä kanssa. Muuten päivä oli oikein mukava, mutta aamupäivästä Ester antoi taas ylen ja iltapäivän puolella Magnuskin. Nyt pelottaa, milloin Felix tekee saman. Ja tuleeko taas uudestaan tauti päälle... Hui!

Toipilas

Pikkuinen toipilas-Eeniski.

Kuva on otettu puolivuotissynttäreitä varten,
meillä oltiin tosiaan puolivuotiaita 28.12.
Painoa tällä pikkuisella oli tasan kolme kiloa
(ja Magnuksella 3,6 kg ja Esterillä vähäiset 2,3 kg).

***

Juuri nyt meillä voidaan ihmeellisen hyvin, mutta Fabun tapauksesta viisastuneena en enää hehkuta sitä täällä, että kissani voisi hyvin. Kesäkuussa nimittäin ehdin kertoa iloisena siitä, miten kissa oli sittenkin loistokunnossa, kunnes sitten lähtikin viimeiselle matkalleen vain viikkoa myöhemmin. Nyt sanotaan että meillä voidaan toistaiseksi hyvin!

Felix oli aika huonona tuon taudin pohjalta. Taisi lopulta oksentaa enemmän kuin Ester, mutta Magnuksen kanssa melko tasoissa. Magnus vain on jykevämpää ja topakampaa tekoa, joten Magnuksen kuntoa tuo tauti ei kauheasti huonontanut.

Tapaninpäivän Felix tosiaan oksenteli ja sama jatkui vielä yölläkin, joten 27. päivä napotimme aamukahdeksalta klinikan ovella. Felix oli hyvin kuivunut ja reppanalla oli vähän kuumetta, joten pikkuinen jäi klinikalle tiputukseen ja sai primperanin lisäksi myös metacamia suonensisäisesti kuumeeseen.

Iltapäivällä sain hakea vauvani kotiin, ja pakko sanoa että kyllä siinä tirahti useammatkin kuin yhdet itkut sitä odotellessa. Pelotti niin vietävästi että ei kai vaan taas käy huonosti. Myös poikaa pelotti melkoisesti yksinään siellä klinikalla kuulema ja taisi olla melko tyytyväinen kun pääsi kotiin.

Sitten koetin ottaa muistoksi kuvia pienestä tassu-paketista. Kuvattava ei ollut täysin samaa mieltä ja pakeni ensin pöydän alle ja siitä makuuhuoneeseen.

Kunnes sitten makuuhuoneessa onnistuimme nappaamaan yhden välttävän kuvan pienestä kädestä.

Sitten lupasin, että nyt syödään mitä vain pikkuinen haluaa ;)
Ja söikin aika reippaasti, ottaen huomioon että pientä piti vieläkin lisäjuottaa pikkuisen ruiskulla.
Helpotus oli ilmeisesti valtava kun suussa maistuikin normaali vesi inhojen troppilitkujen sijaan!

Sairaita kissoja oli kuulema melkoisesti ainakin täällä meidän seuduilla. Lääkäri-parka päivysti koko joulun yksinään, ja sanoikin olevansa pikkuisen sekalainen jo joulun jäljiltä. Oli yötkin täynnä leikkauksia kun vanhemmilta kissoilta piti epäillä pahimmissa tapauksissa suolitukoksiakin, vaikka tämä sama tauti mitä ilmeisimmin oli niilläkin. Kissaressuja!

Sellainen oli siis meidän joulu vuosimallia 2010. Huolta, surua ja puklujen siivoamista selkä vääränä, mutta myös helpottuneisuutta joulukuun loppupuolella.

Toivottavasti tämä vuosi on pienille helpompi!

2011

Oikein iloista ja riehakasta uutta vuotta 2011!!

Olkoon tämä vuotesi täynnä itsellesi tärkeitä ja innostavia asioita
ja suokoon se sinulle rauhaa ja rakkautta!