Viittasankari

Magnus, meidän oma viittasankari... Aika kuninkaalliset värisävyt onkin sattuneet käsipyyhkeeseen!

Leppoisaa lauantai-iltaa!

 

Panssarivaunutossut jalkoihin

Koulukaverini postitti joskus minulle kuvan, jossa oli panssarivaunutossut. Sellaisia hän kaipaili itselleenkin, joten koetin sitten sellaiset tehtailla ja tällaiset niistä sitten tuli. Ohje on kokonaan oma ja on muuten erittäin lämpimät tossut! Tossuja on itse asiassa kahdet päällekkäin ja välissä on vielä kaksi kerrosta vanuakin. Sopivat vilukissoillekin!

Lankaa kului noin 500 grammaa, vanun määrää en laskenut.

Ja sanomattakin lienee selvää, että kissoja nämä olisivat kiinnostaneet aivan mahdottomasti...

Tunnustan

Tunnustan laittaneeni valosarjan tänään parvekkeelle. 

Ja hitsi että se näyttääkin pimeässä kauniilta!

Elämää lintulaudalla

Lintulaudan ja lumen myötä mummolan piha on oikein pölähtänyt elämään. Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi vietimme kissojen kanssa suurimman osan päivästä ikkunan äärellä ja lasin läpi on nämäkin otokset napattu. Ulkona on pikkuinen pakkanen ja aurinkokin on paistellut koko päivän. Lumi ei ole vielä osoittanut sulamisen merkkejä eikä lämpötilakaan noussut lähellekään niin ylös kuin säätiedotteessa oli ennustettu. Saapa nähdä, miten käy ensi viikon aikana. Vanha kansakin sen jo tiesi - jolleivat lumet tule lokakuussa, eivät ne tule marraskuussakaan. Vielä olisi siis toivoa...

Tänään onkin tosiaan loman viimeinen päivä, kuten tuossa jo mainitsinkin. Viikko meni jälleen uskomattoman nopeasti ja arkeen on pakko palata. Syksy ja alkutalvi näyttäisi hyvin kiireiseltä, saapahan nähdä, ehtiikö kaiken aiotun tekemään. Loma oli kuitenkin hyvä ja kirjojakin ehdin lukemaan useamman kappaleen.

Oikein rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

 

Hykerryttävän onnellinen

Niin, nyt tuntuu ihan hykerryttävän onnelliselta! Sitä se tämä lumi teettää...

Täällä on satanut mahtavat määrät lunta eilisen ja tämän päivän aikana. Maailma on ihanan pehmeä ja hiljainen ja ennen kaikkea valoisa! Toiveeni olisi etteivät lumet sulaisi enää pois ollenkaan, mutta ensi viikoksi sääennuste lupaa jo kymmentä plus-astetta. Höh! Nyt on kuitenkin nautittava näistä lumista sen aikaa kun ne vain kestävät.

Ja minun päässäni soivat joululaulut minkä kerkeävät! Muutoinkin on sellainen jouluinen olotila, tekisi mieli laitella vaikka joulukoristeita esille. Ehkei niitä kuitenkaan ihan vielä, mutta kotiin voisin viritellä kyllä ulkovalot parvekkeelle. Mummolassa on jo yhdet valot valmiina!

Juontaakohan lumirakkauteni ihan jo siitä, että syntyessäni satoi juuri parahiksi ensilumet?

Silloinkin lumet ovat tulleet jo melkoisen aikaisin, lokakuun alkupuolella.

Oikein nautinnollista ja lumista perjantaita toivottelee

Pieni tupakkapöytä

Tämä pieni tupakkapöytä oli asiakastyö. Pöydän pinta oli kärsinyt ajan saatossa melkoisesti ja värikin oli haalistunut auringonvalon myötä oranssihtavaksi.

Vanha pinta täytyi siklata pois sektoreittain, mutta reunoissa oleva lakka oli poistettava maalinpoistoaineella. Viilu rapsahtaa nimittäin melko helposti rikki.

Pöydän jalat olivat suhteellisen siistit, mutta ne olivat imeneet jossakin vaiheessa reilusti kosteutta. Jalkoja en kuitenkaan puhdistanut paljaalle puulle saakka noiden koristeurien takia, sillä se olisi ollut oikeastaan tarpeetonta ja vienyt melkoisen määrän lisätyötunteja.

Pöydän lakka on selluloosalakkaa, jonka kanssa saa noudattaa melkoista varovaisuutta. Tinneri ei haise erityisemmin hyvälle, mutta hajuhaittojen lisäksi se on myös "aivoja liuottavaa". Raikasilmasuodatin on ihan paikallaan noita aineita käsiteltäessä. Lisäksi jouduin opettelemaan tämän pöydän kohdalla kokonaan uuden taidon, ruiskulakkauksen.

Äkkiseltään pöytä näyttää kyllä kuvissa tummemmalta kuin luonnossa, mutta ainakin pöytäpinnan väri on nyt yhdenmukainen jalkojen kanssa. Mikäli väriä taas oltaisiin lähdetty muuttamaan oranssimmaksi, olisi pöytä ollut taasen erinäköinen tulevaisuudessa, värien haalistuessa.

Tässä työssä tuli kyllä erityisen paljon haasteita vastaan, mutta opettavainen se ainakin oli..!

Porkkanoita ja punajuuria

Siinä missä valkosipulit kasvoivat huonosti, porkkanat kasvoivat kohisten eikä punajuuristakaan hullumpia tullut. Sato jäi vain määrällisesti vähäiseksi, sillä myyrät söivät suurimman osan punajuurista. Kyllä näistä silti vähintään jouluruoat syntyvät!

Nyt on myös hirvenmehtuun aika ja meidänkin pakastin on täyttynyt hirvenlihalla. Säilöön kertyi tänä vuonna porkkanoita, punajuuria, valkosipuleita, herneitä, kurkkuja, omenoita, tyrnejä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, musta- ja punaherukoita, nokkosia, yrttejä ja hirvenlihaa. Puolukoita on vielä viime vuodelta jäljellä, samoin karpaloita. Lihapuolelta toivoisin, että saisimme vielä muutaman jäniksen kissoja varten pakastimeen ja muikut eivät olisi yhtään hullumpia itseä varten.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tahtoisinkin petrata hieman. Ainakin tahtoisin sieniä talteen ja kasvattaa tomaatteja, papuja ja kurpitsoita... Ja monta muutakin kasvatettavaa olisi, jos vain olisi tilat! Nokkosia olisi myös tarkoitus kerätä enemmän ja ottaisinkin muuten mielelläni vastaan myös hyväksi havaittuja nokkosreseptejä!