Ulkoasupäivitys tuloillaan

Olen lopen kyllästynyt tähän ulkoasuun, vaikka eihän tässä mitään vikaa sinällään ole. Ei kuitenkaan kuvasta minua ollenkaan, vallan persoonaton siis. Koskapa olen varsin onnettoman tumpelo koneiden kanssa, varsinkin koodien, eräs ystäväni on luvannut muokata minulle ihka-uuden ja mieleisen ulkoasun! Jotenkin tämä nykyinen latistaa kirjoitusintoanikin... Parempaa tulevaa siis odottelemaan :)

Juuri nyt ulkona on surkean harmaata, juuri kun olin suunnitellut meneväni ulos kuvaamaan hiukkasen pientä puutarhaani. Minun tuurillani kukkaset ehtivät lakastua ennenkuin ehdin niitä kuvata..! Noh, voihan sateisen päivän viettää käpertyneenä viltin sisään ja lukemalla jotakin ihanaa. Tällä hetkellä luenkin Stephenie Meyerin Epäilystä. Ah, että se sarja on vienyt minut vallan mukanaan!

Loppuun pieni päivitys talven ajalta; kun hyvä ystäväni lähti syksyllä Tansaniaan puoleksi vuodeksi, aloin neulomaan torkkupeittoa, se onkin tuo aiemmin mainitsemani viltti siis. Noin puoli vuotta siinä meni, mutta lopulta se valmistui. Sittemmin päädyin vielä neulomaan sille kaveriksi tyynyn. Tällaisia niistä lopulta sitten tuli:

Lasimaista

Kuten jo aiemmin tulinkin maininneeksi, kirjoittelen lähiaikoina pieniä välähdyksiä keväältä.
Yksi suurempi ulkonäöllinen muutos on tapahtunut, sain nimittäin lasit jokin aika sitten. Edelleenkin on vaikea muistaa laittaa lasit aamuisin nassulle, mutta kyllä minä vielä hiljalleen opin, I promise :)

Lasit ovat siis merkkiä Tommy Hilfiger ja malli on itselle mieleinen TH3256
(tässä erittäin huonolaatuisessa kuvassa näette lasit, kenties kuitenkin saatte joskus tulevaisuudessa terävämmän otoksen)

Ciao!

Olen vihdoinkin palaamassa bloggailemaan, erittäin pitkän tauon jälkeen. Kaikkea on ehtinyt jälleen tapahtua, joten ajattelin postata pieniä välähdyksiä keväästä lähiaikoina. Myös blogi on saamassa uuden ulkoasun, tarkkaa aikaa en osaa äkkiä sanoa, mutta pian kuitenkin :)

Palaillaan asiaan lähipäivinä!

Veterinary day

Heipä hei jälleen todella pitkästä aikaa.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä on ehtinyt tapahtua, joulu oli ja uusi vuosikin vaihtui. Tänään kuitenkin oli se päivä vuodesta, jolloin lasta täytyi käyttää eläinlääkärissä vuositarkastuksessa.

Valmiina matkalle

Menomatkalla hieman itketti ja oli pahoinvointia, mutta itse tarkastus ja piikitys sujui hyvin. Ei todettu mitään sairauksia, vaan terve ja reipas lapsi on. Kotimatka olikin paljon rauhallisempi, kun pahoinvointikin meni ohi jo menomatkalla. Kotona maistui nami.

"Rudolph the red nose"

"Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään."

Tällä kertaa punanenä ei kuitenkaan ole poro, vaan minä. Kuumeinen flunssa iski kaiken pääsykoelukemisen lomassa (pitihän se jo arvata, itsepuolustusmekanismi se vain olikin :P). Kuumemittari ei näytä yli 38,5 astetta, vaikka korkeammat lukemat varmaankin veisivät taudin nopeammin pois. Täytynee vain sinnetellä näin.

Mitäkö sitten olen puuhaillut kuumepäivinä? Olen katsonut kolme elokuvaa; Viiru ja Pesonen joulupuuhissa (tiedetään, tiedetään, piirretty, mutta Viiru muistuttaa luonteeltaan niin paljon omaa lapsukaistani!), Paholainen pukeutuu Pradaan (pidän kerta kerran jälkeen enemmän Anne Hathawayn tyylistä näytellä) ja Sovitus (yllätyksekseni mukaili kirjan juonta paljon). Olen lukenut suuren kasan vanhoja lehtiä, sillä kirjan juoneen en tahdo jaksaa juuri nyt uppoutua (kirjoista kesken Kate Jacobsin "Pieni lankakauppa"). Olen neulonut kaulahuiviin yhden kerällisen lisää lankaa. Kaiken tämän lisäksi olen kaiketikin tärvellyt syömäni ruoan soijakastikkeella maistaakseni edes jotakin ja juonut litratolkulla teetä ja appelsiinilimpparia.

Ajattelin parantua koko loppuviikon, kaiketi lykätäkseni pääsykoekirjojen pariin palaamista. Oli niin tai näin, olen silti sitä mieltä, että lepo on parasta lääkettä. En aio ottaa yhtään ylimääräistä stressiä tulevaisuuden kannalta.

Leppoisaa loppuviikkoa myös Sinulle!

Perjantai-illan kinkkubingo

Eilen illalla olin kinkkubingossa. Tällä kertaa en kuitenkaan tarkoita perjantai-iltaisin baareissa pidettävää kinkkubingoa, jossa toinen toistaan hehkeämmät kinkut änkevät itseään näytille lihatiskille siinä toivossa, että joku kaksilahkeisista asiakkaista loisi heihin katseensa ja toteaisi: "bingo". Kyseessä oli siis aivan oikea, ennen joulua järjestettävä joulukinkkubingo.

Tätä kokemusta ennen olin käynyt bingossa vain kerran. Eilen ei ollut suurempia suunnitelmia illalle, joten mikä ettei, lähdin oikein mielelläni. Yllätyin siitä väenpaljoudesta, joka paikalla oli. Oli melkeinpä outoa nähdä normaalisti niin hiljaisessa paikassa niin paljon väkeä. Parkkipaikalla oli oikein liikenteenohjaajatkin.

Ilmassa oli selvää jännitystä ensimmäisen kierroksen alkaessa. Pitihän minunkin tietysti pelata, sain kuitenkin välillä kysellä neuvoja vieressäni istuneelta. Ihmiset olivat todella innoissaan mukana, ja yllätyksekseni ikäjakaumaan kuului myös nuorisoa. Eikö bingo enää olekaan vain vanhemman väestön laji?

Tuolle jo mainitsemalleni vanhemmalle väestölle ilta toi mukavaa vaihtelua ehkä jo hiljenneeseenkin elämään. Tuollaiseen tapahtumaan on mukava lähteä tapaamaan ystäviä ja tuttavia, sekä jumppaamaan aivoja. Nostan hattua järjestäjille, sillä nuo asiat eivät ole turhia.

Mitä tuosta illasta jäi siis käteen? Hyvä mieli ja ymmärrys siitä, kuinka kyläyhteisöt ovat yhä voimissaan, vaikka maaseutua muuten uhkaakin tyhjeneminen. Tapasin jopa pari sukulaista.

Kuinka minun bingoamiselleni muuten kävi? Ainakaan tänä jouluna meillä ei ole pulaa kinkusta... Niitä kun tuli oikein kaksin kappalein!

Muistojen täyteinen viikko

Viime viikko tuntui menevän kuin siivillä. Mukavia muistoja silti yhtä kaikki :)

Keskiviikkona kävin kaupungilla erään ystäväni kanssa. Uskomatonta että aika on mennyt todella nopeasti, sillä hän lähtee Afrikkaan jo viikon päästä. Emmekä näe sitten puoleen vuoteen. Oma matkakuume vain nousee, kun kuuntelee hänen puheitaan tulevasta puolivuotisesta! Tuntumaa matkusteluun otimme Dragon Shengissä. Mikä himo kevätkääryleisiin voikaan tulla...

Torstaina sain iloisia uutisia, sillä paras ystäväni Espoosta tuli tervehtimään kotiväkeään tänne pohjolaan. Torstain ja perjantain välinen yö menikin lähinnä kuulumisia vaihtaessa ja muutenkin höpöttäessä. Mikä ikävä olikaan ehtinyt olla...

Perjantaina koetti pitkään suunniteltu tapahtuma, kun järjestimme ystävälleni yllätysläksiäiset Kivistön majalla. Väkeä oli vähän päälle parikymmentä, joten olikin oikein hyvä, että emme järjestäneet tapahtumaa kenenkään kotona.
Ilta jakautui kahteen teemaan, ensimmäinen osio oli Suomi ja suomalainen joulu ja toinen teema oli Afrikka. Tunnelma oli mieletön, kun vanha mökki oli koristeltu joulukuusella, köynnöksillä, jouluvaloilla ja kynttilöillä. Pihalla tunnelmaa loivat suuret roihut, sillä ulkovaloja kyseisessä paikassa ei ole. Oli mukava tutustua myös sellaisiin ihmisiin, joitan en ollut koskaan aiemmin tavannut. Ja eihän joulua ole ilman joulupukin vierailua!
Toinen puoli mökkiä oli koristeltu afrikkalaistyylisillä kankailla, patsailla, tyynyillä ja punotuilla astioilla. Taustalla soi afrikkalainen musiikki.
Illan ohjelmaan kuului joulupukin ohella aistimatka Afrikkaan, diashow ystäväni elämästä, saunomista puusaunassa avantouinnin kera, ja tietenkin teemaan sopivaa ruokaa, josta minä vastasin. Menuun kuuluivat mm. tansanialainen lihapata kookosriisin kera, couscoussalaatti, porkkanalaatikko, karjalanpiirakat munavoin kera, ja jälkiruokana oli esimerkiksi afrikkalaista hedelmäpiirakkaa. Hyvää ruokahalua!

Juuri nyt olen taas pitkästä aikaa äidin luona maalla. Joten suklaan ja kinuskikastikkeen tuoksuisia terveisiä teille kaikille :)