Kesä kuvina

Tällä kertaa vain yksinkertaisesti; kuvia ja muutama sana kesältä. Olipa sitten omalla tavallaan vaikein ja surullisin kesä moneen vuoteen, toivottavasti ensi kesä on jo parempi. Kukatkin kuolivat jo ensimmäisillä helteillä...

Alkukesästä olin hyvin innokas ja puuhailin kasvien parissa. Taiteilin muutaman pihatontunkin kesäksi;


Sitten sairastui ja kuoli pieni Fabu-parkani. Hivenen sen jälkeen piti muovittaa koti ja remontti alkoi - siinä samassa loppukoti täyttyi tavarakaaokseen ja muutin evakkoon;


Samaan aikaan tehtiin remonttia mökillä.

Sitten odotin innoissani uutta kissaa, mutta se asia meni valitettavasti mönkään. Samalla reissulla otetut kuvat kertovat kuitenkin hyvin sen, että pidän autoreissuista. Käyn yleensä katsomassa kaikki tiekirkot joita matkan varrella vain sattuu olemaan (ihan jo sen arkkitehtuurinkin takia);


Sitten saapuivat elämääni melkoisella ryminällä pienet karvapalleroni Magnus ja Felix;


Pojista sitten erikseen lisää juttua!

Oikein rentouttavaa viikonloppua toivottaen,

Kuvia mökiltä - remontti viittä vaille valmis?

Olemme rempanneet mökkiä taas kesän ajan ja nyt olenkin laskeskellut, että viiden kohteen jälkeen on valmista! Ensi kesänä maalaamme kolme ulkorakennusta (aitan, tavara-aitan ja ulkohuussin) ja uusimme saunan & pukuhuoneen sekä rakennamme viimein sen penkin sinne laiturin päähän. Olisiko sitten valmista? Toistaiseksi remontissa on mennyt kaksi kesää, toivottavasti seuraava kesä on jo viimeinen. Tosin olen jo alkanut haaveilemaan ulkoilutarhasta kissoille...

Tässä pieni kuvakavalkadi mökiltä;


Kun sisustajia on kaksi, ja molemmat aivan eri ikäisiä, menee jotkin asiat aina valitettavasti ristiin. Mökillä ei ehkä vieläkään näytä aivan siltä kuin itse haaveilen, mutta kompromisseihin on pakko päätyä ja myönnytyksiä tehtävä joskus urakallakin. Joskus tulevaisuudessa sitten, vai miten se nyt menikään? Nahkainen vanha nojatuoli on varsinainen hirvitys ulkonäöltään, mutta ai että se on tuossa näppärä! Pyörivä tuoli on aivan pakollinen tuossa kohtaa, pyöriipähän sitten takan ja television välillä.. Ja onhan tuolilla muistoarvoakin; siinä isäni aina torkkui katsoessaan kympin uutisia! Toinen nojatuoli, tuo violetti tuolla kuvissa, tulee saamaan päälleen tummansinisen päällisen jossain vaiheessa, toivottavasti jo ensi kesänä. Minua himottaisi niin kovasti maalata nuo kalusteet valkoisiksi, mutta katsoo nyt, mitä muut osalliset ovat mieltä. Tahtoisin muutenkin enemmän valkoista ja merihenkistä väritystä, oi!

Saunan suhteen olen ainakin saamassa tahtoni lävitse - siitä ideasta ovat muutkin pitäneet. Ensi kesänä melkoisen kammottava kaakelisaunamme muuttuu tummaksi, savusaunamaiseksi unelmasaunakseni! Saman käsittelyn saa melko epäkäytännöllinen pukuhuoneemmekin, sinne on tarkoituksena tehdä hieman säilytys- ja istumatilaa, sekä piilottaa veden järvestä nostava pumppu...

Näihin haaveisiin jään tällä kertaa.

Kaunista keskiviikkoa sinulle toivottaen,

Ulkovarasto

Yli kolme ja puoli vuotta sitä odotin, ja nyt sen sain, nimittäin ULKOVARASTON!

Sen oleellisuutta tulee mietittyä harvoin, mutta kun se puuttuu, on se mielessä melkein päivittäin.


Kiitos paljon kokoamisavusta kummisedälleni ja hänen vaimolleen, sekä äidille ja äidin miehelle.

Hyvästi tavaravuori kodinhoitohuoneessa!

Haaste

Osallistuin tällaiseen haasteeseen Lennun käsityö-blogissa.

Haasteeseen kuuluu lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on, että yllätyksen pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana!!

Katsotaan, ottaako tämä tuulta alleen täällä..!

Myrskyjä ja poutapilviä

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo melkoisesti aikaa; on ehtinyt tapahtua niin paljon. Hyvää ja huonoa.

Petterin tapauksessa oli huono onni matkassa, eikä asioista tullut yhtikäs mitään, jolloin jäi kissa saamatta. Kaksi remonttia painettiin läpi yhtä aikaa ja eräs ihminen katosi elämästäni ilmeisesti lopullisesti. Henkinen stressi on ollut melkoinen, ja koko ajan olen sairastanut saamatta juurikaan apua.

Tasan viikko sitten elämääni tassuttelivat kuitenkin Magnus ja Felix. Pienet orpokissaraukkani, joilta kuoli emo kun pojat olivat kolmiviikkoisia;

Magnus

Felix

Ehdin pitää poikia kaksi yötä, kunnes sain niin pahoja allergiaoireita, että jouduin menemään päivystykseen ja poikien piti muuttaa evakkoon äitini luo. Sain uusia lääkkeitä ja pidän tassuja ristissä, että lääkkeillä olisi minuunkin vaikutusta. Monien kissa-allergikkojen oireet ovat hävinneet kokonaan tuolla lääkkeellä. Oli melkoinen yllätys, että kuukauden kissattomuus puhkaisi noin kovan allergian..!

Kaiken tämän ohessa kärsin enenevissä määrin sydänoireista ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Vihdoinkin eilen tapahtui odotettu asia; kaiken jahkailun jälkeen sydämeni temppuili niin paljon, että oireet otettiin todesta ja sain lääkkeitä sekä ajan tarkempiin tutkimuksiin! Samoin kävi kilpirauhasen kanssa, sain siihenkin lääkkeet.

Onhan tämä melkoista kun on jo tässä iässä niin rempallaan, että ei paljon huomisesta päivästä tiedä. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi olen vuosien kuluessa mennyt aina vain huonompaan kuntoon. Sairauksia on vaikka muille jakaa ja lääkkeitä senkin edestä. Mutta olen yhä edelleen elossa ja aina tähän saakka on saatu sairastamiset melko hyvin kuriin hoitamalla! Elän siis toivossa että saan nauttia kauniista päivistä ja oikeasta elämänmakuisesta elämästä vielä pitkään!

Eilen(kin) pohdin runsaasti elämääni, ja tulin siihen päätökseen, että minun on tehtävä jonkinmoinen elämäntapamuutos, jotta pysyisin paremmin terveenä. Kaikki karsittavissa olevat stressitekijät pois, rauhoitetummat aikataulut, enemmän unta, enemmän liikuntaa, enemmän rentoutumista ja itsestä huolehmista. Vähemmän epäterveellistä ruokaa, televisiota, tietokoneella istumista, jatkuvaa stressaamista ja muista huolehtimista (hyvissä määrinhän sitä on tietysti harrastettava). Näillä eväillä pitäisi koettaa mennä!

Olen myös ajatellut paljon joulua; siinä aihe joka ei sinällään tuota stressiä, korkeintaan positiivista sellaista! Olen hankkinut viime päivinä jokusen joululahjan, tehnyt lahjalistoja ja kuunnellut muutaman joululaulunkin. Siinä vasta stressinpoistaja; joululaulut! Pohdin myös oman joulublogin perustamista. Siitä saatte kenties kuulla lisää lähiaikoina.

Lähiaikoina aion kertoilla myös kodin ja mökin remontin etenemisestä, pihavaraston rakentamisesta ja muusta kesäpuuhasta, joka on pitänyt minut melko tehokkaasti poissa blogin ääreltä.

Näkemisiin,

Aamulla

Aamulla lähden tapaamaan Petteri-poikaa.

Pitäkää minulle peukkuja!

Syitä ja seurauksia

Eilen saapuivat ruumiinavauksenkin tulokset, uurnan lisäksi. Tuntui melko raskaalta avata se kirje, ja taisivat ne kädetkin täristä melkoisesti. Olin pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni, joten toisaalta oli hyväkin saada asia selville.

Ainoat muutokset löytyivät sydämestä, joten ns. viralliseksi kuolinsyyksi tuli äkillinen sydämen vajaatoiminta. En ollut käsittänytkään, miten moninaisia oireita se voikaan pitää sisällään! Koska mitään muutakaan selitystä ei löytynyt, pakko kai tuo on hyväksyä. Mitään ei kuitenkaan olisi voinut tehdä. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että toissa syksynä kuollut mummoni kuoli täsmälleen samaan vaivaan! Muutenkin välillä ei tahdo jaksaa ymmärtää, että ennestäänkin pieni lähiperheeni kutistuu aina entisestään. Fabu liittyi nyt parinkymmenen edesmenneen perheenjäsenen, ystävän ja eläinystävän joukkoon tällä vuosituhannella. Lapsuuden perheestäni minulla on jäljellä vain äiti!

Mutta itsesääliin on turha vaipua. Pakko myöntää, että joskus minulla on siihen taipumusta. Sitten kuitenkin täytyy muistaa, että monella menee huomattavasti huonommin ja onhan minulla niin paljon mistä olla kiitollinen.

Toivon lujasti, että omaan pieneen (tällä hetkellä siis yhden hengen -) perheeseeni liittyy toinenkin jäsen piakkoin. Olen tutustunut hiljakseltaan hurmaavaan kissapoikaan, joka etsii kotia. Ajattelin ensin, että tämä tulee liian nopeasti, mutta silti tämä tuntuu oikealta. Voisi sanoa, että minulla on "tunne". Tämä kissapoika on niin samanoloinen tavoiltaan kuin Fabukin, vaikka en tietenkään hae ketään Fabun "korvaajaksi". Hauska sattuma vain. Toivon todella, että tämä onnistuu. Ensi perjantaina lähden tapaamaan tätä poikaa, ja sitten tiedän kertoa enemmän.

Ei siis saa jäädä tuleen makaamaan, vaan elämän on jatkuttava.
Tulipa eteen sitten mitä tahansa.