Itku pitkästä ilosta

Tulin alunperin tänne kirjoittamaan siitä, miten mukava joulu meillä oli...

Siitäkin huolimatta että äitini oli kipeä ja Ester oksenteli aattopäivän.

Tarkoitukseni oli kertoa miten ihanaa oli

muistella lämmöllä edesmenneitä läheisiämme...


saunoa kynttilänvalossa ja muutenkin hämärässä saunassa...


sytytellä kauniita ulkotulia pimeään jouluiltaan...


syödä hyvin kauniisti katetun pöydän äärellä...


loikoilla päiväunilla ja odottaa pukkia kärsimättömästi,
(Missä se oikeeeeeeeesti viiiiiiipyyyyyyy..)
"marmarmar"...


ja avata ihanan kihisyttäviä lahjoja ja koettaa vohkia ihania pakettinauhoja...

Mutta liian optimistinen olin tänäkin vuonna... Odotin että pitkästä aikaa olisi ollut jotenkin erityisen helppo ja mukava joulu. Toki aatto olikin oikein mukava jos ei tosiaan lasketa Esterin oksentelua ja äitini kipeyttä.
Joulupäivän aamuna joku oli oksentanut vessan matolle ja yhden maissa Felix oksensi myös kerran. Samoihin aikoihin Magnuskin alkoi oksentaa. Siinä vaiheessa aloin jo hiukan huolestua, kun vessalaatikossa ei oltu käyty ollenkaan normaaliin tapaan ja kaikki olivat oksentaneet siihen mennessä jo, kuka useammin ja kuka harvemmin.
Illalla, ehkä joskus seitsemän aikaan Magnus alkoi oksentamaan verta ja siinä vaiheessa soitin päivystykseen. Lääkäri käski tulemaan klinikalle ja niin me lähdimme ajamaan pitkää matkaa kaupunkiin klinikalle. Olimme perillä joskus yhdeksän maissa, mutta meitä ennen oli potilas, joka jouduttiin valitettavasti lähettämään kohti parempia juoksumaita...
Kun sitten pääsimme lääkärin pakeille, todettiin että Ester on kuivunut eikä poikienkaan tilanne ole siitä kaukana. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta veren oksentaminen nyt ei tietenkään mikään hyvä juttu ollut.
Esterin olisi oikeastaan pitänyt jäädä sinne tiputukseen, mutta sai kuitenkin luvan lähteä veljien mukana kotiin. Saimme Primperania, Zantacia ja Nutriplus-energiageeliä.
Magnus jatkoi oksentelua, mutta Ester vaikutti jo hieman paremmalta, ei ollut oksentanut sitten aamun.
Neljän maissa havahduin siihen kun Felix laskeutui puu-pussistaan maahan ja antoi ylen - siinäkin oli mukana verta. Sen jälkeen se onkin raukka oksentanut vaikka kuinka, eikä ruoka ole maittanut yhtään. Koko päivän olen tarjonnut ruokaa, mutta nyt kohta aletaan syömään ruiskun kanssa, ei muuten mene alas...
Lääkkeiden ottaminen ei ole kenestäkään yhtään herkkua, joten sitä tappelua on vielä edessä tällekin illalle.
Summa summarum, Ester voi ilmeisesti jo paremmin, Magnus on siinä rajoilla ja Felix on vielä äärettömän huonovointinen.
Ei tiedetä ollenkaan varmaksi mikä lapsia oksettaa, ja jos Felix oksentaa vielä yön yli niin se on pakko viedä klinikalle tippaan ja tarkempiin tutkimuksiin.
Lääkäri arveli tautia tarttuvaksi, sillä jokainen kissa sairastui tautiin vuorotellen.
Kuulemma harvoin kuitenkaan tuollaisia viruksia tarttuu rokotettuihin ja täysin sisäkissoihin, kuulema.
Mitään uusia ruokia meillä ei ole ollut tarjolla, ja uudet lelutkin kuoriutuivat paketeista vasta Esterin jo sairastuttua. Eli jostakin muualta viruksen on pitänyt meillä tulla, voihan se olla että on tullut ihan omissa kengänpohjissani, tuskin saadaan koskaan sitä tietää.

Nyt kun vielä tuo Felix tointuisi edes pikkuisen paremmaksi...

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua!

Pienenä tyttönä minä haaveilin lemmikki-porosta...

Joulun aikaan olisi voinut tonttuilla oikein urakalla...!


Oikein hyvää, rauhallista ja onnellista joulua
teille kaikille meiltä kaikilta!

Pienet ovat niin innoissaan,
kun on kaikkea uutta ja ihanaa,
mitenkähän käy lahjojen kanssa... ;)

Jo on kuusi tuotu huoneeseen...

Hei siskot, veljet katsokaa!
Kas tupa meidän käynyt on jo puita kukkimaan!

Kuka siellä? Minä täällä!
Onko eessä häntä vaiko korva,
makaanko jo veljen, siskon päällä?

Jo sylki suuhun nousee tällä metsästäjällä,
oisko lintu-paisti tällä oksasella?

Vaan miten käykään metsästäjän,
kun kuusi kohtaa kohtalon ikävän?

Voisko puu tuo jo kasvaa takas juurilleen?
Jos niin käy, lupaan mä...

Nousta puuhun uudelleen!

*Mjau!*

Joulumusiikkia

Torstai-iltana hiljennyimme kuuntelemaan Rajattomia.

Konsertti sisälsi niin vanhoja tuttuja lauluja kuin uudempia, joko tätä kiertuetta varten tai muuten vain viime aikoina sävellettyjä kappaleita. Harmittelin hieman sitä, että Essi Wuorela oli yhä sairaana, kotosalla parantelemassa selkäänsä. Korvaajana toiminut Aili Ikonen lauloi toki hyvin, mutta haaveenani oli ollut nähdä myös Essi. Muistanhan Essin jo lapsuuteni televisio-ohjelmasta, Harlekiini-klubista...
Aina ei kuitenkaan voi voittaa, ja konsertti oli todella kaunis ja koskettava!


Viime aikoina minua on hieman harmittanut kamera-tilanteeni. Nikonini on yhä vain rikki, enkä ole oikein raskinut enkä muistanutkaan viedä sitä korjaamolle arviointiin. Kuvailen yli neljä vuotta vanhalla Sonyn pokkarilla, eikä kuvanlaatu ole ollenkaan mikään kummoinen. Hyvissä olosuhteissa sillä saa mielestäni ihan kivoja kuvia, mutta tuollaisissa hämärissä paikoissa pitäisi olla vähintään jalusta mukana. Enkä sitä viitsi todellakaan ottaa joka paikkaan mukaan, oikeastaan päinvastoin :)


Noista kuvista kuitenkin näkee osviittaa siitä, millainen valoshow esitykseen kuului. Toi oikein mukavasti lisäsäväystä!

Tunnustaudun joulumusiikki-faniksi. Kuuntelen ensimmäiset joululaulut jo keväällä, viimeistään kesällä. Yleensä joulutuspäiviini kuuluvat pari jouluista elokuvaa, pari levyä joulumusiikkia ja käsityöt. Tänä syksynä olen kuunnellut musiikkia ehkä hieman vähemmän, ehkä siksi, että noita viehkeitä ääntelemyksiä kuuluu meillä muutenkin melkoisesti (ja en vieläkään ole saanut cd-soittimen johtoa suojattua + olen liian laiska pyörittääkseni levyjä kotiteatterin kautta).

Uutuuksina olen hankkinut nyt neljä levyä; Tomi Metsäkedon joululevyn, Suvi Teräsniskan joululevyn, Enyan And winter came-levyn ja Välikaton Feetun tonttulevyn (!). Metsäkedon levy on oikein kaunis ja sitä olen nyt useampana päivänä kuunnellut. En pettynyt siis siihen, toisin kuin Teräsniskan levyyn. Voi että... Levy on ajoittain ihan kiva, mutta jotenkin mielestäni kamalan masentava jostain syystä. Johtuisiko siitä, ettei mitään kauhean hilpeää ole siihen mukaan laitettu? Enya puolestaan on taattua laatua ja sen tahdissa paketoin tänäänkin muutaman paketin! Tonttulevy minun taas piti ostaa ihan vain sen takia, että rakastan niin kovasti Kunnaksen satuja. Mauri on lempi satu-setäni ja olenkin kerännyt melkein kaikki kirjat. Levy siis on tehty Suomalaisen tonttukirjan pohjalta, ja voi, se on kiva!

Elävää musiikkia olen tänä jouluna kuullut Rajattomien lisäksi Arja Korisevan konsertissa. Arjalla on edelleenkin yhtä kaunis ja sanoisinko komeakin ääni kuin ennenkin, ja nautin kovasti konsertista.

Ennen joulua on vielä kauneimmat joululaulut kuultavina, sitten se elävän musiikin hauskuus saakin taas odottaa vuoden.

Millaista joulumusiikkia sinä kuuntelet?

Pian pukki ovella kolkuttaa

Pikkuisilla on ensimmäinen joulu edessä :)

Olen toiminut viime aikoina Pukin apulaisena. Kaikennäköistä pientä on kertynyt jo konttiin, mutta viimeiset nettitilaukset ovat vielä matkalla.
Tilasin kaikille mm. tuollaiset turvavyövaljaat (hyssst!) ->

(kuva lainattu http://www.zooplus.fi/shop/kissat/kuljetus_matkustus/valjaat/142824 )

Minkähänlaiset mahtavat olla... Onko kenelläkään kokemusta? Olemme tähän saakka matkustaneet Atlas 40-boksin kanssa, mutta hitsiläinen kun nuo pienet kasvavat vielä aikansa. Pyörät on kuitenkin hankinnassa boksin alle, sillä ainakin minulta itseltäni tahtoo käsivoimat loppua...
Tällä hetkellä boksissa on kerrallaan painoa semmoiset kymmenisen kiloa, mutta sekin määrä kasvaa vielä!

Magnus ja Ester eivät pelkää laatikkoa, mutta Felix-pienoinen vierastaa nykyisin koppaa. Olisi kätevää jos kissat voisivat istua välillä automatkoilla ihan penkissäkin, irrallaan kun noin montaa ehtiväistä ei voi millään autossa pitää... Onneksi nuo valjaat olivat nyt kuitenkin tarjouksessa, vaikka sitten jäisivätkin käyttämättä!

Onnea Suomi!

Joulukuu on täällä taas

Kylläpä se aika menee niin mahdottoman nopeaan...

Vastahan oli kesä ja kauhean pitkä aika jouluun! Oli paljon suunnitelmia, jotka nyt taas ovat jääneet toteuttamatta. Ikuinen ajanpuute ja järjestelyvaikeus ;)

Marraskuun viimeisinä päivinä aloitin leipomisen joulua varten. Aloitin joulutortuista, etenin pienten suolaisten pitsasten (kyllä, nuo pienet "erikoiset" pitsapiiraat on erittäin käteviä vierasvaroja - ja kyllä se pitsa yhdistyy jotenkin mielikuvissa joihinkin lapsuuden juhliinkin!) kautta pipareihin. Eilen illalla sain insipiraation tehdä vielä aurajuustopipareita, joten tein toisenkin taikinasatsin ja kello soi tänä aamuna 6.30 leipomus-urakkaa varten (oli kiire mökille ja kummitätiä hakemaan). Nyt illalla kotiuduttuani leivoin suolaisia pasteijoita (porkkana-sipuli-täysjyväriisi-jauheliha-mausteet-yhdistelmä; jauhelihaa siksi melkeinpä vähiten, että yli puolet lihasta päätyi kolmeen erittäin nälkäiseen pieneen suuhun) ja paistoin bataattilaatikon itsenäisyyspäivää varten. Bataattilaatikko ohje on oikeastaan todella hauska, mutta erityisen herkullinen. Siihen tulee nimittäin vaahtokarkkejakin!


Kissapiparit, joita ei nyt tässä valitettavasti nähdä, odottavat vielä koristelua. Pienoiset enkelipiparit odottavat pikkujouluja, melko suloisine helmikoristeineen (erottuvat melko huonosti kuvasta, alla vaaleanpunaista sokerikuorrutetta). Kuivakakku täytyisi vielä tehdä maustumaan, mutta muutoin joululeipomukset alkavat olla tehtynä. Harkitsen vakavasti tekeväni vihdoinkin porkkana- ja lanttulaatikon itse, mutta se jää nähtäväksi.

Ensi vuonna himoittaisi muuten kokeilla oman luumuhillon keittämistä! Menneenä syksynä tein monenmoista hilloa kyllä, mutten luumusta. Olisi aika hienoa laittaa tähtitorttuihin itsetehtyä hilloa.

Huomenna kummitätini tulee meille äitini luota, ja menemme ensin joulumarkkinoille ja illalla kinkkubingoon.

Ihana vuodenaika!

Katkoksia

Viime viikolla oma tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti. Äiti on kuitenkin sen verran pelastava enkeli, jotta sain täksi päiväksi hänen koneensa lainaan. Olen melkoisessa tieto-pimennossa ainakin ensi viikkoon saakka, itsenäisyyspäivän tienoilla saan sitten tietää sen, tarvitseeko lähteä ihan konekaupoille vai riittääkö pelkkä varaosa-shoppailu.

Merkillistä miten sitä onkaan "nykyajan orja"...
Tämä aika palvelkoon jonkin sorttisena interventiona!



PS. Kissat lähettävät kaikille kehräys-terveisiä, nau!

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan...

Rakastan jouluvaloja, niitä saa ja pitää olla mielellään paljon. Liikaa ei kuitenkaan saa olla, ei ainakaan kauheaa värien sekamelskaa. Yksivärinen valoloisto lumiharson takaa on vain yksinkertaisesti kaunista katseltavaa!

Puutestausta ja noidannuolia

Suuri puuhan se sieltä suurimmasta paketista kuoriutui, pienemmistä löytyi sitten hiekkaa, ruokia ja pukki-juttuja ;)


Puut ovat olleet meillä erittäin suuri hitti, jo ihan ensimmäisistä viikoista lähtien. Päiväunistakin vähintään puolet nukutaan puissa. Tähän saakka meillä on ollut vain pienempiä puita ja vihdoinkin päätin satsata suureen, kattoon saakka yltävään kiipeilypuuhun.

Ehdin kuitenkin napata vain muutaman kuvan ennen kuin selkäni sanoi sopimuksensa irti. Eilen sitten annoin periksi ja kävin päivystyksessä otattamassa pari piikkiä, noidannuoli kun jatkoi vihoitteluaan eikä mennyt entisillä lääkkeillä ohi. Siinä vaiheessa kun lapsosten ruokkiminen oli mahdotonta ja hiekkalaatikoiden putsaaminen vielä mahdottomampaa, lähtivät kissat jälleen mummolaan muutamaksi päiväksi. Äitini kyllä mummottaa oikein mielellään!