keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kirjastohuone

Kirjastohuone, takkahuone, työhuone, "kuntosali" -yksi huone kulkee neljällä eri nimellä. Olisi mukavaa, jos huoneita olisi enemmän, niin saisi nuo toiminnot omiin huoneisiinsa, ja lisäksi ompeluhuone olisi erittäin kiva lisä tähän :) Nykyisin teen ompelutyöt ruokapöydän ääressä.


Tähän huoneeseen on aikanaan valittu mielenkiintoiset pintamateriaalit - kuin olisi vanhassa erämökissä jossakin päin Lappia! Seinät ja katto ovat käsittääkseni kelopuuta, lattia on klinkkeriä ja takkaseinusta puolestaan tiiltä kokonaan.

Käytävältä pääsee kylpytiloihin.


Kissakokoelmani on muuttanut asumaan kaapin päälle. Kirjateline odottaa vielä kirjaa, joka olisi sen "arvoinen". Kynttilänjalat olen ostanut Virosta, ja pieni patsas on löytö kirpparilta.

Kirjoja on kertynyt jonkin verran. Ja tuossa minä istun, kun olen koneella.
Entinen tuolini sanoi sopimuksensa irti vastikään, mutta tuo vanha tuoli sopii tähän passelisti. Aiemmin se palveli entisen kampauspöydän tuolina.


Vertauksen vuoksi; ylempi kuva on nykyhetkeä, ja alempi mennyttä.
Valittelin aiemmin tavaran lisääntymistä, ja tästäkin sen näkee. Ylioppilaskuvanikin on lähtenyt etsimään uutta asuinsijaansa muualta.
Valkoiset kenkälaatikot odottavat tuunausta, ja ne sisältävät askartelutarvikkeita.
Pärekorissa on tämän hetken kuivaneulahuovutustarvikkeet, ja kynttilälaatikossa mehiläisvahaa ja sydänlankoja -milloin ehdin käydä niidenkin pariin?
Myöskään vanha oksa ei ole löytänyt paikkaansa, vaan odottelee takan päällä omaa soppeaan.


Takassa on mukava polttaa kynttilöitä, silloin kun en polta puita.
Kynttilöiden alusta on turkkilainen teetarjotin.
Kotitonttu pitää meitä ahkerasti silmällä - kun ei ota torkkuja!


Takkapuita säilytän sukumme jo edesmenneen "päremestarin" tekemässä korissa.
Hän veisteli myös mitä kauniimpia esineitä puusta.


Fabulla on oma patja takan edessä - ja lammas, jonka lapsi sai lahjaksi viime jouluna.


Seinäkoriste on myös turkkilainen, toin sen Istanbulista kesällä -07.

Mikä onkaan mukavampaa, kuin kaivautua pehmoisen nojatuolin syleilyyn takkatulen räiskyessä iloisesti?

Vanhempieni hääkuva käytävän seinällä.
Ja pienet huopakissat (jotka tein viime syksynä) vahtivat valokuvia.

Keskellä huonetta roikkuu myös nyrkkeilysäkki. Sitä ei voi peittääkään, enkä millään jaksa nostaa sitä paikoilleen ja pois jokaisen treenikerran jälkeen. Siispä näytän sen nyt teillekin.

Näin mennään siis nykyisellään. Vielä kaukana siitä, mitä joskus haaveilen kirjastohuoneelta, mutta ei tässä nykyisessäkään sinällään ole valittamisen aihetta. Paitsi tilan kanssa - sitä on aina liian vähän!

2 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Kylläpäs sulla on valtavat määrät kirjoja! Ei ainakaan lopu luettavat jos ei jaksa kirjastoon mennä :D

Elina kirjoitti...

Pitäähän niitä kirjoja olla, mutta silti niitä on aina liian vähän, ja hankintalista onkin loputon!