Kyllä tuntuu kovasti siltä, että aika vain valuu sormien välistä, eikä sille edes mahda mitään! Tunnit kuluvat ja päivät seuraavat toinen toistaan minkä ehtivät. Tulevaa syksyä tarkastellessani huomasin, että minulla on kunnollista, oikeaa vapaata seuraavan kerran vasta lokakuussa. LOKAKUUSSA?! Sehän tarkoittaa melkein jo sitä, että yksi kokonainen kuukausi häviää jonnekin...
Kohta puoliin aloitan myös seuraavan näyttökokeeni, toiseksi viimeisen ennen valmistumista. Näyttötyöni on k-tuoli, samanlainen kuin yksi aikaisemmin laittamani - ne ovat pari.
Ulkonakin tuoksuu jo ihan syksyltä, peltoja puidaan ja ilma raikastuu koko ajan.
Voi, kunpa olisikin parempi kamera! Elämässä olisi niin paljon sellaisia hetkiä, jotka olisi mukava tallentaa parempilaatuisina. Vanha Nikonin järjestelmäkamera, digi sekin, nököttää turhan panttina kaapissa. Kuulema melko tyypillinen vika sille mallille. Särkymisestä saakka olen kuvannut tällä vanhalla Sonyn pokkarilla, mihin olen kyllä melko tyytyväinen. Taitaa olla seitsemän vuotta vanha tällä hetkellä. Uudesta järkkäristä kyllä haaveilen, mutta mikä merkki ja malli, siinäpä pulma!
Kasvimaa kasvaa edelleenkin kohisten. Maistellut porkkanat ovat jo mukavan kokoisia ja mikä tärkeintä, hyvän makuisia. Punajuuret ovat kuitenkin yllättäneet minut suuruudellaan! Miten mahtavia niistä näyttääkin tulevan, vaikka alku oli enemmän kuin epävarma.
Nyt nautiskelemaan vielä jäätelöannoksesta ja Housen viimeisimmästä jaksosta.
Rauhallista sunnuntai-iltaa!