lauantai 21. syyskuuta 2013

Serkulla on eri meininki

*Kuva ja teksti saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita!!*


Kävin moikkaamassa serkku-kissaa hautajaisreissulla ja miten osuvalla teemalla sain räpättyä Tapiosta kuvan:

Sinne meni puuhkahäntä, puolet oli jo syötynä. Kurre-parka. Enpä oikein tiennyt, pitäisikö kehua vaiko ei. Aika pollean näköinen poika kuitenkin oli, kehuja vailla.

Serkulla on ihan eri meininki kuin meidän kolmikolla, eipä taitaisi meidän muksut taitaa mitään tuollaiselle paistille... Mutta liikettä se saisi varmasti niveliin.

Viikonlopun jatkoja kaikille!

11 kommenttia:

Elenita kirjoitti...

Kovin on tosiaan Suuren Metsästäjän henkeä kuvassa...voi orava-parkaa, mutta luonto on luonto, kissallakin.
Joulufiiliksellä varustetut terkut, pian nähdään!

Kartanonrouva Elise kirjoitti...

Oho, aikamoinen kissa! Meidän naapurinkissa onnistuu saamaan usein kiinni hiiriä ja myös oravia, joten ei tämä minua järkytä :) Omakin pikkumuru kantaa usein näytille alakerrasta päästäisiä... Ovat ne päästäiset sitten pieniä ja ikiunessa jotenkin niin suloisiakin.

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Respect! Komea on katti ja komea on saalis. Ja nimikin on pojalla kohdallaan. Tapio, metsän jumala.

Elina kirjoitti...

Elenita: Niinpä, kovin on pojalla ison miehen elkeet, vaikka onhan ikääkin jo 12 vuotta tällä herralla. Apua, kun nimimerkki meinasi olla muistista pikkuisen hukassa! Pienen mietiskelyn ja tuumailun jäljiltä sanon kuitenkin, että niin nähdäänkin! Ei enää edes kovin pitkä aika :)

Kartanonrouva Elise: Hyvä niin, jotakuta herkkää kuitenkin voisi häiritä, joten varalta maininta! En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä :) Orava on kyllä nopea otus, joten vikkelä saa olla kissakin... Päästäisiä en olekaan hetkeen nähnyt!

Myrsky ja Minna: Punainen on pop! Ja tosiaankin, komea on nimi. Kaksoisveli oli nimeltään Tiuku, täytyisipä joskus esitelläkin nämä elämäni punaiset!

Mehu kirjoitti...

Kurre reppana.. ó.ò Mutta kisut on kisuja, meillä joskus kissat kantoivat oikein jonossa jäniksenpoikasia pihaan kun olivat pupujen pesän jostain bonganneet! :'( Silloin oli mammalla suuri suru pupusten puolesta, mutta eihän kissoja voi työnteosta komentaakkaan. Usein sitä joutuu säälin kätkemään ja kehumaan urheita metsästäjiä, sekä kiittämään mammalle tuoduista lahjoista.

Cheri kirjoitti...

Tapio on taitava metsästäjä, harjoitus tekee mestarin, ei puurottaa niin vain napata.

Saila kirjoitti...

Tapio on tosi mies! Oravat ovat niin nopeita, että kissa ei ehkä saa kiinni kuin vanhoja tai raihnaisia, tai poikasia :-/ Tai sitten yllättämällä. Mutta sellaista luonto on. Yksi kissa ei kuitenkaan kovin montaa oravaa tapa elämänsä aikana, kyllä niitä syntyy satoja kertoja enemmän.
Ensimmäinen kissani Stella myös kunnostautui oravien metsästäjänä - kyllä kehut ovat minusta paikallaan!
Ihana Tapio <3

Saila kirjoitti...

Tapion lumoamana unohdin sanoa, että sinulle on haaste Saaripalstalla :-)

Minni kirjoitti...

Komea on metsästäjä, saaliiden määrä on varmasti aikamoinen tuolla pojalla.
Minni juoksisi kai karkuun jos orava tulisi vastaan:)

Linda kirjoitti...

Rankka Tapio! Komea poika, ihan kollin mitoissa ;) Tuo on kieltämättä juuri sellainen tilanne että ei tiedä mitä sanoa. Meidän Viiru-herrakin on monta oravaa ylpeänä popsinut päästä häntään niin että luut rutisee. Hännästäkin menee suurin osa aivan hännänpäätä lukuunottamatta :/

Elina kirjoitti...

Minni: Niin kävisi varmaan meidänkin väelle... :)

Linda: On kyllä kollin mitoissa todellakin! :D Melkoista, että häntäkin kelpaa! Toistaiseksi Tapio on tainnut käsittääkseni jättää aina hännän syömättä.