Edistystä

Kuvan verran edistystä nähtävissä! Vasemmalla Ester, yllä Magnus ja alareunassa Daniel.

Totuttelua

Sain pakkausapua ennen mummolaan lähtöä, vaan eivätpä avustajat tainneet arvatakaan, että kuka siellä mummolassa heitä odottaakaan... Lääkärireissu sujui hyvin, kaikki neljä rokotettiin, Felix kävi korvatarkastuksessa (kuten kuvasta näkyy, puhtaat korvat tällä hetkellä) ja Daniel sai sirun. Samalla vahvistuivat omat arvailuni, eli poikahan Daniel on ja vielä leikattukin. Ikäarvio oli sen sijaan itselleni yllätys; 5-10 vuotta. Ihan niin vanhaksi en olisi poikaa itse arvellut, mutta näin lääkäri uumoili. Leikkauksen ja iän perusteella on siis pääteltävä, että Daniel on aikanaan joko hylätty tai lähtenyt kauempaa karkuteille. Oli miten oli, poika on tullut jäädäkseen meille. Sirutus sujui äärimmäisen hienosti, Daniel vierasti lääkäriä kaikkein vähiten koko nelikosta.

Tutustuminen on sujunut melko hyvissä merkeissä, alkuunsa kuljetuskopista haistelemalla ja sitten jo samassa tilassa. Yö vietettiin eri huoneissa eikä suurempaa lähikontaktia ole vielä tapahtunut, mutta pakottaakaan ei pidä. Tiedän, että toiset suosittelevat vieläkin hitaampaa tutustumista, mutta minusta tuntuu että kissojen täytyy vain saada aikaa ja rauhaa tähän prosessiin. Kun molemmat tahot huomaavat toisen olevan vaaraton, ei pitäisi enää olla suurempia ongelmia (tai jos on, ne ovat pidempilaatuisia ja muusta johtuvia). Felix tahtoisi mennä ihan liki Danielia ja varmaan leikkiäkin yhdessä, mutta Esterillä on vastaavasti kova stressi päällä. Magnus ei vielä oikein tiedä miten suhtautua siihen, että Ester murisee ja suhisee mielenkiintoiselle Danielille. Danielia puolestaan kummeksuttaa ja pelottaa vähän kaikki, eikä poika itse tarjoudu menemään toisten luokse. Iltaruokaa koko jengi odotti samassa tilassa, mitä pidän jo hyvänä merkkinä. Felix ja Daniel nukkuivat jopa jonkin aikaa samassa sängyssä, mikä on mielestäni myös hyvä merkki.

Hitaasti hyvä tulee!

Jännitystä ja turhautumista ilmassa

Täällä on eletty kovin jännittyneessä ilmapiirissä koko tammikuu, mistä johtuen tuntuu siltä, etten osaa tarttua oikein mihinkään ja vaellan vain ympyrää kotona. Tässä välissä oli hilkulla, ettei tullut muuttoa jo ensi viikolla. Potentiaalinen ostajaehdokas kuitenkin perääntyi ja täällä ollaan edelleenkin. Pelottaa että tuo itse katselemani talo ehtii mennä kaupaksi ennen kuin saan tämän oman kodin myytyä... Sekin on ollut myynnissä melkein saman aikaa kuin meidänkin koti, joten ei olisi mikään ihme. Tässä täytynee alkaa miettimään omia vaihtoehtoja ihan urakalla!

Huomenna on muutakin jännittävää tiedossa, menemme nimittäin vihdoinkin eläinlääkäriin kaikki neljä! Tai no, viisi, jos minutkin lasketaan mukaan. Kaikki neljä saavat rokotukset, Felixillä on myös korvatarkastus tiedossa ja Daniel sirutetaan. Sitten onkin tiedossa retki mummolaan, missä ajattelin totuttaa kissat yhteiseloon. Meillä on kotona oikeastaan vain yhteistä tilaa, ainoastaan makuuhuoneeseen voisi sulkea jonkun tarvittaessa. Lisäksi ajattelin, että Danielilla on ehkä turvallisempi olo mummolassa kuin täällä meillä, ettei tule taas muuttoa vieraaseen ympäristöön ja samaan syssyyn vielä kolme uutta kissakaveria. Sitäkin vielä ajattelin, että Danielille olisi varmaan helpompaa muuttaa suoraan uuteen kotiin eikä tämän nykyisen kodin kautta uuteen. Sisäkissaksi opettelu, uusi koti vaelluksien jälkeen ja uudet kaverit ovat varmasti suuria muutoksia kissalle ja en tahtoisi stressata poikaa enää enempää kuin on tarvis. Siinäpä se pulma vain onkin, että milloin tästä oikein päästään muuttamaan!

Olen nukkunut järjettömän huonosti joululta saakka, en saa oikein öisin nukuttua kunnolla ja se kostautuu sitten päivisin joko nukkumalla tai järjettömällä väsymyksellä. En osaa oikein tehdä mitään, elän ikään kuin välitilassa. Hampaitakin olen alkanut puremaan öisin ja siitä seuraa useimmiten järjetön niska-hartiaseudun särky ja päänsärky. Suunnitelmia olisi enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei niitä ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista vielä toteuttaa. Taidan olla nykyään huono odottamaan, mutta toisaalta olemme odottaneet muuttoa ja melkein vuoden, ettei nyt sentään ihan lyhyestä ajasta ole enää kyse.

Äh!

Nuutinpäivä, siivouspäivä

Niin se Nuutin päivä saapui tälläkin kertaa ja minun lienee aika käydä joulukoristeiden kimppuun. Kuusi on edelleen täydessä jouluasussaan, mutta nyt on aika laittaa koristeet takaisin laatikoihin odottelemaan taas uutta joulua. Samalla lienee parasta siivota koko huusholli kunnolla...

Muutama joulu sitten sain joululahjaksi tällaiset mainiot siivoushanskat, eikös olekin hienot? Meidän allergikko-Felixin takia on pakko siivota melko usein ja aika tarkkaan. Ennen Felixiäkin sain kyllä leikkimielisen lempinimen Bree Van de Kamp, mistähän johtune... ;)

Kai se on tartuttava "harjanvarteen", ei auta muu!

Danielin luona kyläilemässä

 Nyt on Danielkin madotettu, samoin muu jengi. Ensi viikolla suuntaamme toivottavasti rokotuksille ja Daniel saa toivottavasti myös sirun silloin. Koskaan en ole siruttanut kissaa muuten kuin leikkauksen yhteydessä, mutta kyllä kai se onnistuu samalla tavoin rokotusreissullakin..? Kun kyse ei ole kuitenkaan isosta operaatiosta. Saataisiin sekin asia hoidettua nyt heti alta pois.

Tämän päivän vietin pojan luona kyläillen, ettei ihan pääse unohtamaan minua. Painoa on tullut lisää ja rohkeus kasvanut, vaikka tiettyjä asioita näyttää edelleenkin pelkäävän. Esimerkiksi pidempiä keppejä (=onkilelut) pelkää kovasti, samoin kohotettuja käsiä ja hyvin äkillisiä liikkeitä. Voisikohan olla niin, että Daniel on tullut kaltoin kohdelluksi joko matkoillaan tai edellisessä kodissaan? Kestää varmaan aikansa, että luottamus kasvaa riittävän vahvaksi eikä niin moni asia pelota enää.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emännän vapaapäivä

Tänään on pikkuemännän vapaapäivä. En tiedä oletteko te muut tehneet samanlaisia huomioita, mutta ainakin meillä poikien huoltaminen jää aina ainoan tytön, Esterin, harteille. Pojat vaivautuvat harvoin pesemään itseään kunnolla, sillä siskon pesulapalvelu kyllä pelaa. Ester huoltaa pojat ja siihen päälle itsensä, mutta pojat pesevät Esteriä hyvin harvoin.  Liekö kyseessä luonnonjärjestys vai mikä, mutta naisen osa taitaa olla melko raskas vaikka olisi kyse vain kissoista... ;)

Nyt neiti näyttää viettävän vapaapäivää (tai ainakin -hetkeä), sillä pojat torkkuvat ja kukaan ei tarvitse pesulapalvelua. Vapaapäivänä kelpaa pelata mielileluilla, kuten Joulupukin tuomilla myyrillä tai ikisuosikilla Kickeroolla!

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Tämä vuosi alkoikin vesisateessa ja jälleen on muutamat jo sataneet lumihippuset sulaneet pois. Vuodenvaihde sujui rauhallisissa merkeissä, joten senkin puolesta voidaan palata vielä hetkeksi viime jouluun, lahjojen muodossa nimittäin.

Tein suurimman osan joululahjoista viime joulunakin itse ja erityisesti yksi asia kaipaa vielä esittelyä, nimittäin äidilleni tekemä jalkarahi. Kyseessä on perinteinen joustinperustainen rahi. Itse runkoa en kyllä olisi enää ehtinyt tekemään, joten suuret kiitokset vain koulukaverilleni sen johdosta! Pintakäsittelin rahin Herdinin petsillä (sävyllä Tiikki) ja OsmoColorin kirkkaalla vahalla (3101).

Teinpä muuten huomion, että tämä on jo seitsemäs vuosiluku tuossa reunapalkissa ja blogikin täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Ohhoh!

Tosi kiva juttu, että olette kulkeneet mukana!!!