keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ester

Hienosti se pikkutyttö selvisi! Haimme pienen kolmen maissa iltapäivällä klinikalta, ja hienosti oli herännyt. Silloin jo hoitaja tosin totesi, että pikkuisen pahantuulinen pikkutyttö löytyy boksistaan, ja niinhän se vain oli, että itselleen se pikkuinen ärhenteli vähäsen illankin aikana. Leikkaus kuitenkin väsytti kovasti, ja suurimman osan illasta Ester vain torkkui. Vettä uskalsimme antaa vasta iltasella, ja tämän jälkeen sitten ruokakin maittoi pieninä erinä lusikasta tarjoiltuna. Yllättävän nopeasti ilmeinen kipu katosi, sillä eilen aamulla Ester jo kehräsi ja jutteli erittäin reippaasti, otti pienen juoksupyrähdyksen ja kokeili hyppäämistäkin (mikä toki on hieman kiellettyä). Pahan mielenkin oli uni vienyt mennessään!

Olin vähän yllättynyt leikkaustavasta, sillä Ester leikattiin kyljen kautta. En ollut koskaan edes kuullutkaan, että sitäkin kautta voidaan operoida! Nyt sitten saan tosin seurata, mitä hyötyjä tai haittoja tällaisella leikkaustavalla on. Haava ainakin on erittäin simppeli puhdistaa, on siisti, ei turvota tai punerra, eikä tihkuttanutkaan yhtään. Kenties leikkauspaikka vaikutti myös tikkien valintaan, Esterillä nimittäin on metallitikit, jotka täytyy poistattaa 10-12 vuorokauden kuluttua. Kylki käsittääkseni venyy enemmän (ja näin minulle on kerrottukin), niin ehkäpä ne kestävämmät tikit on sitten tarpeen tuossa.


Esterin mielestä kannattaa olla reipas tyttö, vaikka sattuisikin... Silloin voi nimittäin tienata uuden, kivan lelun!


Meillä on perinteisesti kutsuttu kaikkia jäniksiä Erkeiksi.
Joten tämäkin pupujussi on näin ollen tyttö-Erkki!

Klinikalla oltiin sitä mieltä, että vain harva kissa kiinnostuu tikeistään, joten emme saaneet kauluria... Voi oikeastaan arvata, miten sitten kävi! Ester alkoi kiinnostumaan aika kovastikin haavasta, ja näin ollen piti valvoa koko yö tytön unta. Eilen aamulla sitten metsästimme kauluria vähän lähempää, ja emmekös saaneetkin aika söpön ja tyttömäisen yksilön? ;)

Kaulurin saamisen jälkeen Esterin vahtiminen helpottui oleellisesti, ja minäkin palasin kotiin pienten veljien luo. Nyt tyttö odottelee kiltisti mummolassa, jotta pääsisi taas leikkimään veljien kanssa!

6 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Hienoa että kaikki meni hyvin!

Meillä vietiin Pikku-Pekka-kissa leikattavaksi, oli tosin silloin vielä nimeltään luolatyttö Una. Veimme sen siis tyttönä leikattavaksi, poikana saimme sen kotiin takaisin. Jouduttiin kuitenkin vatsan puolelta avaamaan, koska siltä löytyi piilokivekset!
Tötteröä ei silloin päähän saatu, mutta tein sille värikkäästä raitasukasta sukkapuvun. Näytti kyllä siinä aika hassulta, mutta hyvin toimi sekin :)

Saila kirjoitti...

Hienoa Ester! Ja onpa nätti kauluri! :-) Pikaista paranemista!

Elina kirjoitti...

Ohhoh! Minkä ikäinen Pikku-Pekka oli tuolloin? :D Minäkin mietin sukkapukua, mutta pelkäsin sen repivän noita metallitikkejä. Huh ajatustakin...

Kiitos Saila kauluri-kehuista! Tuo olikin lopulta neljäs ostamani kauluri, muut eivät sitten käyneet kunnolla. Ilmeisesti tuo on kai vauvakauluri oikeastaan, mutta noh, niinhän se Ester onkin äitin pieni vauva vielä.. Varmaankin ikuisesti ;)

Manti kirjoitti...

Nyt vasta huomasin katsoa nämä kuvat ja suuri ihmetys tuo haava, miten hurjan näköinen se on! Se on kyllä ihan keskellä kylkeä.

Jääköhän tuohon jonkinnäköistä arpea tai valkoista karvaa? Meidän koiralle ei mahaan ainakaan jäänyt mitään, mutta kiinnostaisi tietää noin näyttelykissan kannalta, kun sen naaras Britin joskus aijon hommata.

Elina kirjoitti...

Ei se nyt ihan niin pelottava sitten ollut, kun tuo kuivanut veri siitä saatiin pois :D Mutta tosiaan, näyttelykissan kanssa varmasti eri juttu, en itse edes ajatellut sitä, jääkö tuosta jokin suurempi jälki vai ei... Mutta lupaan raportoida asiasta!

Manti kirjoitti...

Kysyin muuten tältä meidän naapurin eläinlääkäriltä tuosta kyljestä leikkaamisesta.

Kyljestä leikkaaminen on kissoilla vanhojen eläinlääkärien tapa. Nykyään ell kolussa opetetaan se mahasta leikkaaminen, sillä se kyljestä leikkaaminen parantuu hitaammin, kun joudutaan lihaksia aukomaan.

Joskus koirillakin ollaan tehty kyljestä ja vielä jotkut vanhat eläinlääkärit sitä tekevät, mutta nykyinen suositus on mahan kautta.

Naapuri kuitenkin sanoi, että ei sillä ole sen suurempaa väliä, kunhan munasarjat saadaan vege. ;)