Danielin luona kyläilemässä

 Nyt on Danielkin madotettu, samoin muu jengi. Ensi viikolla suuntaamme toivottavasti rokotuksille ja Daniel saa toivottavasti myös sirun silloin. Koskaan en ole siruttanut kissaa muuten kuin leikkauksen yhteydessä, mutta kyllä kai se onnistuu samalla tavoin rokotusreissullakin..? Kun kyse ei ole kuitenkaan isosta operaatiosta. Saataisiin sekin asia hoidettua nyt heti alta pois.

Tämän päivän vietin pojan luona kyläillen, ettei ihan pääse unohtamaan minua. Painoa on tullut lisää ja rohkeus kasvanut, vaikka tiettyjä asioita näyttää edelleenkin pelkäävän. Esimerkiksi pidempiä keppejä (=onkilelut) pelkää kovasti, samoin kohotettuja käsiä ja hyvin äkillisiä liikkeitä. Voisikohan olla niin, että Daniel on tullut kaltoin kohdelluksi joko matkoillaan tai edellisessä kodissaan? Kestää varmaan aikansa, että luottamus kasvaa riittävän vahvaksi eikä niin moni asia pelota enää.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emännän vapaapäivä

Tänään on pikkuemännän vapaapäivä. En tiedä oletteko te muut tehneet samanlaisia huomioita, mutta ainakin meillä poikien huoltaminen jää aina ainoan tytön, Esterin, harteille. Pojat vaivautuvat harvoin pesemään itseään kunnolla, sillä siskon pesulapalvelu kyllä pelaa. Ester huoltaa pojat ja siihen päälle itsensä, mutta pojat pesevät Esteriä hyvin harvoin.  Liekö kyseessä luonnonjärjestys vai mikä, mutta naisen osa taitaa olla melko raskas vaikka olisi kyse vain kissoista... ;)

Nyt neiti näyttää viettävän vapaapäivää (tai ainakin -hetkeä), sillä pojat torkkuvat ja kukaan ei tarvitse pesulapalvelua. Vapaapäivänä kelpaa pelata mielileluilla, kuten Joulupukin tuomilla myyrillä tai ikisuosikilla Kickeroolla!

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Tämä vuosi alkoikin vesisateessa ja jälleen on muutamat jo sataneet lumihippuset sulaneet pois. Vuodenvaihde sujui rauhallisissa merkeissä, joten senkin puolesta voidaan palata vielä hetkeksi viime jouluun, lahjojen muodossa nimittäin.

Tein suurimman osan joululahjoista viime joulunakin itse ja erityisesti yksi asia kaipaa vielä esittelyä, nimittäin äidilleni tekemä jalkarahi. Kyseessä on perinteinen joustinperustainen rahi. Itse runkoa en kyllä olisi enää ehtinyt tekemään, joten suuret kiitokset vain koulukaverilleni sen johdosta! Pintakäsittelin rahin Herdinin petsillä (sävyllä Tiikki) ja OsmoColorin kirkkaalla vahalla (3101).

Teinpä muuten huomion, että tämä on jo seitsemäs vuosiluku tuossa reunapalkissa ja blogikin täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Ohhoh!

Tosi kiva juttu, että olette kulkeneet mukana!!!

Katsaus kuluneeseen jouluun ja vuoteen

Alkuunsa ISO KIITOS teille kaikille onnittelijoille ja tsemppaajille! 

Ette tiedäkään miten iloisiksi minut teitte... ♥

Istun täällä "uuden" kirjoituspöytäni ääressä näin uudenvuodenaattona ja katselen välillä hämärtyvää maisemaa. Hiljalleen leijaileva lumi peittää alleen maiseman ja olo tuntuu rauhalliselta, mutta toisaalta omalla tavallaan myös hyvin haikealta. Taustalla soi Johanna Kurkelan joululevy, josta suosikikseni on noussut ehdottomasti Lyhty. Se kuvaa jotenkin tämänhetkistä sielunmaisemaani todella hyvin; Kissa kippurassa halkolaatikolla, lämpö lohduttava puskee kaminasta...Työt on saatettu loppuun, liekin vierellä valvon. Ihan pian kaikki kohdallaan on... Lyhdyn sytytän kun tulee hämärä, sen nostan koukkuun kuistille. Ehkä valo näkyy kauas pimeään ja johdattaa sut polulle, perille...

Tämä joulu toi paljon elämänmuutoksia tullessaan ja samalla jouduin jättämään jonkinasteiset hyvästit opiskelutovereilleni, vaikka toki pidämme varmasti yhteyttä tulevaisuudessakin. Emme kuitenkään näe enää päivittäin ja se tuntuu hyvin surulliselta. Jään kaipaamaan teitä! ♥

Odottelen tässä ystävääni saapuvaksi meille uuden vuoden viettoon, tiedossa on hyvin rauhallinen aatto. Samoissa tunnelmissa meni myös joulun aika, vaikka olin ehkä turhankin väsynyt. Viime yönäkin nukuin melkein 14 tuntia ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin, jolleivat kissat olisi mieluilleet jo kovasti myöhästynyttä aamiaistaan. Tämän postauksen kuvituksena on kuitenkin kuvia menneeltä joululta, joka jää mieleen myös Danielin kautta. Väsymyksestä ja kiireisestä joulunalusajasta huolimatta mieluinen joulu siis, vaikkakin tuntui loppuvan ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan! Sama tunnelma koskee oikeastaan koko tätä vuotta - minne ihmeeseen aika oikein katosi?

Ylläolevassa kuvassa kuvastuu oikein hyvin lahjojen avaamistunnelmat kissojen kohdalta: Ensimmäinen onki (juuri tuo kuvassa näkyvä) särkyi jo aattona ja olemme onnistuneet särkemään jo kaikki Pukin paketeista paljastuneet onget. Kuviin kolmea on hyvin hankala saada yhtä aikaa, mutta tässä edes yritelmä!

Viime vuoden tavoin tarkoitukseni oli julkaista kokooma tämän vuoden käsitöistä, mutta muutama käsityö on itse asiassa vielä esittelemättä, joten palaan asiaan ensi vuoden puolella.

♥♥♥

Näissä tunnelmissa toivotamme koko sakin voimin

oikein riemukasta uutta vuotta teille jokaiselle 

ja tuokoon tuleva vuosi sen, mitä kaipaatte elämäänne!

♥♥♥

Valmistujaisjuhlat

Näinhän siinä kävi, että valmistuin huonekalujen entisöijäksi 20. joulukuuta! Olen siis nyt virallisesti käsityöläinen ja pieniä juhlia vietettiinkin 21. päivä sukulaisten ja ystävien kesken.

Tulevaisuudessa siintää toivottavasti yrityksen perustaminen. En tiedä millaista on olla yrittäjä, mutta jostainhan se on vain aloitettava. Ainahan yrityksen voi lopulta sulkea jollei toiminta kannata, mutta se ei ole mikään syy olla uskaltamatta yrittää... Tämä ala on pitkälti sellainen, että yhden hengen yrityksen pärjääminen on hyvinkin mahdollista, mutta työntekijöiden palkkaaminen muuttuu jo kannattamattomaksi. Onneksi olenkin jo todennut moneen otteeseen sen, että saan tulosta aikaiseksi parhaiten juuri yksin tehdessä. Tiedä sitten, miltä yksin työskenteleminen tuntuisi pidemmän ajan kuluttua, mutta ei siinäkään auta muu kuin asian kokeileminen.

Valmistujaisten tarjoilu koostui vuohenjuusto-päärynäpiiraista, lohivoileipäkakusta, valkosuklaa-mansikkajuustokakusta, suklaa-kardemummakakusta ja mokkapikkuleivistä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Joulusaunassa

Joulusauna on yksi joulun kohokohtia. Olemme saunoneet mummolassa nyt kolmena jouluna peräkkäin ja aina aatonaattona. Josko meillä olisi ensi jouluna jo uusi koti, niin saataisiin joulusauna taas aatolle ja omaan kotiin?

Joskus aiemminkin olen kertonut, että minun joulusaunaani kuuluu tervan tuoksu ja jouluna käytettävän shampoon on ehdottovasti oltava tervashampoota. Saunassa on oltava jotain kylmää juotavaa, tänä vuonna Olvin karpalo-lähdevettä. Kynttilöitä ei sovi unohtaa, eikä päreistä valmistettua saunakoria. Pyyhkeetkin ovat aina samat, joulunpunaiset ja pehmoiset. Pellavaiset laudeliinat kruunaavat koko jutun! Tänä vuonna olin sen verran onnekas, että mummolassa oli vielä lunta joulun aikaan. Meillä sitä ei kotona ollut juurikaan (ainakin nyt kaikki on poissa), mutta tärkeintä olikin päästä saunasta suoraan lumikävelylle. Hankikylpyjä en ole vieläkään uskaltanut kokeilla, mutta kyllä siinä hankikävelyssäkin on oma taikansa.

Millainen on sinun joulusaunasi?

Pienen orpokissan joulu

Uusin lapsukainen vietti vielä joulun hiljaisessa mummolassa, sisäkissana tosin jo. Eipä ole tehnyt tuhojaan tai mieluillut ulos, joten kyllä Danielista vielä sisäkissa tulee! :)

Nyt joulun jälkeen käydään läpi madotukset ja rokotukset, niin päästään sitten yhdistämään laumaa hiljalleen. Toistaisesta erosta huolimatta pienelle pojalle järjestettiin oma joulu, paketteineen kaikkineen. Vähän kulkemistahan tämä joulu oli, kun kävin katsomassa poikaa pari kertaa päivässä, mutta ensi jouluna sitten erilailla.

Aivan ihana kaveri onkin! ♥

Hetkeen en olekaan nähnyt näin sylissä viihtyvää ja puheliasta kissaa...

Rasahdukset vielä vähän pelottavat ja ruoka hotkitaan sellaisella tahdilla, että Daniel pelkää selvästi jäävänsä ilman seuraavaa annosta. Luulenpa kuitenkin, että hiljakseltaan poika oppii ymmärtämään että hän on tullut jäädäkseen eikä joudu enää mierontielle, jolloin eroahdistus (=jää oven taakse, jolloin alkaa kamala huuto) sekä loputon ruokahalu laantuvat. Ruokaa saa vielä mennäkin hyvällä tahdilla, sillä paksun turkin alla on melko laiha poika. Esimerkiksi selkäranka törröttää melko pahasti, sillä aluksi luulin että pojalle on sattunut jokin onnettomuus, jossa selkäranka on vioittunut. Tarkemmalla tutkimuksella selvisi, että kyse on vain niin hoikasta pojasta että selkäranka tuntuu niin vahvasti kädellä koetellessa. Painoa on noin kaksi kiloa, joten sitäkin saa kyllä tulla vähän lisää.

Daniel on muuten viides orponi. Fabu oli ensimmäinen ja tuli aikuisena löytökissana löytöeläinkodista. Ester, Felix ja Magnus tulivat naapurista emottomiksi jääneinä ja nyt Daniel taas aikuisena löytökissana. Löytöeläinkodissakin oltiin enemmän kuin mielissään, kun kissa sai odottaa löytöajan mummolassa ja jäikin sille tielleen :)

Leppoisaa ja rakkaudentäyteistä Tapania!!!