lauantai 22. tammikuuta 2011

Sopiva ilta mietiskelemiseen

Viime yönä luonto näytti taas voimansa, kun perhepiirissä koettiin sekä uuden elämän ihme ja kuoleman kyläily. Näin se luonnon kiertokulku vain menee, että uutta syntyy vanhan tilalle, vaikka se toisaalta surullinen ajatus onkin.

Viime aikoina olen miettinyt taas paljon elämän kulkua yleensäkin, ja olen nyt tehnyt paljon huomioita pitkin tätä talvea ja viime syksyäkin täältä blogimaailmasta. Ja muutenkin nettimaailmasta, foorumeilta jne. Olenko pessimisti, jos väitän, että maailma on mennyt taas huonompaan suuntaan?

Yksi huomioistani koskee suoraa kommentointia, johon kenties nimimerkin antama suoja vaikuttaa varmaankin mitä suurimmissa määrin. Moni on herännyt siihen todellisuuteen, että oma itsensä saa ja pitääkin olla. Mutta millä tavoin tämä olisi huono asia, miksi näen siitä nykyään lähinnä vain negatiivisen puolen?

Moni blogi ja foorumikirjoitus "huutaa" kirjoittajansa tyyliä ja mielipiteitä. Siihen saakka näen sen positiivisena, kunnes omaa mielipidettä aletaan pitää ainoana ja oikeana. Nämä henkilöt, jotka aikaisemmin saattoivat kärsiä jonkinasteisesta syrjinnästä ja jotka mahdollisesti joutuivat muokkaamaan omia mielipiteitään yleisen kannan mukaiseksi, vaativatkin nyt samaa kuin heidän entinen vastapuolensa - minä ja minun näkemykseni on oikein, kauheaa miten tuo julkeaakin ajatella tuolla tavoin!

En tiedä miksi, mutta huomasin tällaisia ajatusmalleja toteuttavia kirjoituksia erityisesti nyt viime joulun alla. Joulunhan pitäisi olla vähintäänkin iloista antamisen ja rakkauden aikaa, ja vaikkei joulua edes viettäisi, miksei senkin ajan voisi viettää silti rauhallisesti, toisia kunnioittaen? Jaksan siis ihmetellä, miksi persoonallisuudesta tahdotaan melkein väkisin muokata negatiivinen asia.

Yksi erityisen pistävä kommentti koski jotenkin lahjojen paketointia. Kirjoittaja pohti tekstissään sitä, miten joku voikin pitää kaupallisista lahjapapereista - nehän ovat rumia ja epäekologisia, kuka sellaisen paketin tahtoisi? Ei hän ainakaan, mieluummin olisi ilman lahjaa. Ajattelin pitkään tuota kommenttia (joka siis ei ole suora lainaus mistään) ja sitä, miten määrittelin itseäni paketoijana, lahjan antajana ja saajana. Milloin lahjojen paketoinnista tuli sellainen asia, jolla voi lytätä toisen ihmisen lyttyyn? Minäkin pidän luonnollisista paketeista, mutta paketoin lahjojani myös kaupalliseen lahjapaperiinkin. Tähän saakka en ole edes tullut ajatelleeksi, että joku voisi hyljeksiä antamaani lahjaa paketoinnin perusteella, mutta ilmeisesti sitäkin pitäisi alkaa pohtimaan... On hyvä, että ihmiset panostavat omannäköiseensä tekemiseen, mutta entä ne, joita ei kiinnosta, joilla ei ole aikaa tehdä paketteja tuntitolkulla, tai vielä pahempaa - ne joiden mielestä kaupallinen lahjapaperi saattaisi jopa näyttää kauniilta?

Iva, inho ja jopa lievä aggressio saattaa kuultaa toisinaan kommenttien läpi.

Tyhmä, mauton, osaamaton, ruma.

Minun tapani on uniikki, näin asiat hoituvat oikeaoppisesti!

Luultavasti tämäkin kirjoitus on hukkuva bittiavaruuden syövereihin, eikä se saa mitään muutosta aikaiseksi. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin eikös tämäkin ole pohjimmiltaan juuri sitä, mitä tällä tekstillä koetan alunperinkin kritisoida? Silti harmittaa moinen maailman kulku.

Perinteinen "antaa kaikkien kukkien kukkia" sopisi tähän nyt erittäin hyvin.. Ainakin niin kauan, kunhan nämä kasvavat kukkaset eivät tuhoa toisten kasvualaa ;)

Ei muututa sellaisiksi, mistä emme alunperin itsekään pitäneet!


5 kommenttia:

Tansku kirjoitti...

Moikka sinulle on blogissani jotain yllätystä käy hakemassa♥

Miia kirjoitti...

Viisaita sanoja :)

Elina kirjoitti...

Kiitos Tansku, piipahdan!

Miia, toivottavasti edes muutama muukin kuin me ajattelee niin! :)

Saila kirjoitti...

Luin tämän hyvän kirjoituksesi eilen, mutta sitten olinkin liian poikki miettimään kommentin sanamuotoja (edesmennyt vatsatauti väsytti, ei tekstisi!). Niinpä palasin vasta nyt...
Se on hurjaa, miten paljon ihmisjyriä on liikkeellä. Ja ehkä, niin kuin alussa sanot, maailma on huonommassa jamassa. Ehkä joidenkuiden puolustus- tai selviytymiskeino on muuttua jyräksi?
Toisten huomioon ottaminen on niin mahdottoman tärkeää, kun meitä on monta ja toimimme vuorovaikutuksessa koko ajan. On ihmeellistä, että jotkut haluavat tahallaan pahoittaa toisten mieliä tunteakseen jonkinlaista ylemmyyttä.
Kyllä mielipiteen saa sanoa, mutta on eri asia toitottaa sitä pahansuovasti ja pakottamalla. Et sinä minusta niin tehnyt.

Elina kirjoitti...

Varmastikin se jyrääminen on puolustuskeino, pakkohan sen on olla. En jaksa kuitenkaan uskoa, että ihmiskunta olisi muuttunut niin paljon "laadullisesti huonommaksi" (onpa muuten aika kauhea ilmaisu). Ajattelin vain sitä "antaa kaikkien kukkien kukkia"-osiota. Jos kieltää jyräämisen, niin syyllistyy osittain itsekin siihen toisten jyräämiseen, vaikka tarkoittaisikin sen hyvällä. Mutta ehkä siihen on jonkinlainen oikeuskin, siihen hyvällä jyräämiseen.. Muutenhan ei kohta kai olisi enää ketään "hyviä jyriä"..