tiistai 25. tammikuuta 2011

Tunnustus

Elämäni ensimmäiset tunnustukset, hih ja vau! Pienestä sitä voi ihminen ilostua.
Kiitos Tanskulle!



Tunnustuksen saatuaan pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin jopa viidelletoista blogille. Suuri määrä!

1.

Olen kissaihminen, mutta olen kärsinyt astmasta ja monenmoisista eläin- ja muista allergioista vuositolkulla. Ensimmäinen lemmikkini olikin kissan sijaan maakilpikonna, Milla "Ykkönen"!

Konna kuitenkin kuoli parissa kuukaudessa sairauteen, ja seuraava lemmikkini olikin toinen maakilpikonna, Milla "Kakkonen". Lapsen logiikalla kai ;)
Milla Kakkosesta jouduin luopumaan isän kuoltua, mutta se sai kodin silloiselta kirjeystävältäni.

2.

Äitini on paras ystäväni!


3.

Olen koti-ihminen. Olen ollut sitä lapsena, teini-iässä ja enemmän tai vähemmän aikuisena.
Panostan mieluusti kotiin ja asumiseen.
Haaveilen omasta talosta.

Pidän kyllä matkustelusta ja haluaisin mieluusti matkustaa enemmän jos mahdollista.
"Valitettavasti" se on nykyään vähemmän mahdollista, sillä kissoista on pakko huolehtia -pitkät matkat eivät vain luonnistu. Toisilla on lapset, minulla kissalapset.


En valita!

4.

Pidän itseäni melko lauhkeana ihmisenä, ja tulen vastaan asioissa.

Mutta sitten kun sen lauhkean lampaan selkä katkeaa, se myös katkeaa kunnolla.
Mitä tahansa en minäkään suostu sietämään.
Ei kai pidäkään?

5.

Erakkoluonteestani huolimatta haaveilen siitä, että voisin jokin kaunis päivä käyttää ammattinimikkeenäni psykologia.
En tiedä kuinka kauan sitä työtä tekisin, mutta ainakin alan opiskelu kiinnostaa.

Taidelukio taisi nimittäin osoittaa sen, että ei, ei minusta tule taiteilijaa!

6.

Kohtaan viisi viitaten, voisin kyllä tehdä monta muutakin asiaa.
Olla käsityöläinen, sisustaa koteja, pitää pientä B&B-paikkaa tai vaikkapa "emännöidä" kissataloa.

Ei siitä tulevaisuudesta koskaan tiedä!

7.

Lapsellista kyllä, minä suorastaan rakastan light-cocista.
Olen koettanut päästä tavastani eroon jo pari vuotta, joten nykyään juon sitä vain viikonloppuisin.

Uskottavuuteni loppu?

***

Seuraavaksi blogeja, joiden pitäjiä tahdon muistaa.
Moni näistä blogeista on jo kertaalleen tämän saman tunnustuksen saanut,
mutta mainitsen teidät nyt kuitenkin omassakin listassani.
Uudestaan tuskin hommaan tarvitsee ryhtyä,
eikä minun takiani ole pakko muutenkaan sitä tehdä, jos ei omalta tunnu.
Tahdon vain tällä tavoin ilmaista, miten kovasti arvostan blogejanne!

(Vaikka olisinkin sitten se hiljainen, harvoin kommentoiva kävijä!)

Saila
Miia
Lennu
Kirpparikeiju
Manti ja Mortti
Char
Bea's
Mia Chilen Peikkokukkulalta
Anni
Emilia
Katja
Anu
Sanna
Riitta
Hannah




11 kommenttia:

Hannah kirjoitti...

Voi kiitos Elina! Elämäni ensimmäinen tunnstus ;) Kirjottelen asiasta enemmän kunhan on aikaa; tää opiskelun ja äitiyden yhdistäminen on välillä aika haastavaa, mutta aion selvitä kunnialla. Vapaa-aikaa ei nykyään hirveesti oo, illalla ku saa pojan nukkuu nii sitä vielä saattaa tehä tunnin pari tehtäviä jos sellasia on.. ei oo tekemisen puute ainakaan. Viikonloput tuntuu sit ihanilta, ku ei tarvi lähtee mihinkään kotoo!

Miia kirjoitti...

Voi kiitos kovasti! <3 Hauskoja tunnustuksia :)

Riitta kirjoitti...

Hei, kiitos tunnustuksesta! 15:sta blogia ei tunnustella kyllä meikäläisen aloittelijan uralla, mutta katsotaan...

bean emäntä - bea's kirjoitti...

Kaunis kiitos! Tunnustuksia on siis ilmassa...

LENNU kirjoitti...

Voi kiitos Elina tunnustuksesta ja kauniista sanoista sen siivittämänä!!
Ihanaa päivää sinulle ystäväin!

Elina kirjoitti...

Hannah, uskon että selviydyt hienosti siitä urakasta! :)

Olkaa hyvät, rakkaat bloggaajat, ilman teitä tietokoneaika olisi perin tylsää ;)

Saila kirjoitti...

Kiitos kovasti tunnustuksesta! Minua nauratti teidän Milla Ykkönen ja Kakkonen, kun meillä oli aavikkorotat Himmi Ykkönen ja Kakkonen (joista kirjoitinkin omassa jutussani :-D Sama logiikka!

Elina kirjoitti...

Lapsen logiikka on kätevä! :D

Anu kirjoitti...

Hei
Kiitos sinulle oikein kovasti!!
Mukavaa lauantai-iltaa.

Manti kirjoitti...

Kohta 7.

Olen oikea Pepsi Maxin suurkuluttaja ja meitä tuntuu tosiaan olevan monia. Laskin joskus, että vuodessa kulutan limsaan yli 800€ tai jos pantit lasketaan pois niin noin 600€.

Hattua nostan sinulle, että pystyt limsan heittämään vain viikonlopulle. Olen yrittänyt, ikinä ei onnistu. Se alkaa jostain syystä suu aina kuivaamaan, kun ei ole limsaa saatavilla. Jonkin lainen riippuvuus kai tuostakin tulee. ;)

Sitten kun susta tulee psykologi, niin saat auttaa mua tän homman kanssa.

Elina kirjoitti...

Anu, ei kestä kiittää! :)

Manti... Voi kauhea :D Tuon kommenttisi jälkeen kävin nimittäin sitten ostamassa minäkin täksi viikonlopuksi Pepsi Maxia, ja voi että kun en ollutkaan muistanut, miten hyvää se on!! Mutta aion pitää senkin houkutteluista huolimatta pintani! Hampaat eivät taida yhtään tykätä, varsinkaan juuri noista light-juomista. Hurja summakin rahaa! Lupaan auttaa sitten ;)