lauantai 11. toukokuuta 2013

Mökin valkoinen sohvapöytä ja äitienpäivävalmisteluita

Tänään piipahdimme mökillä ja sukuloimassa. Onnekas reissu sinänsä, että katiskoita viedessä löysimme viime vuonna ajelehtimaan karanneen laiturin osan, jes! Kevät oli todellakin edennyt pitkälle myös mökillä ja pihapiirissä kukkivatkin niin valkovuokot kuin leskenlehdetkin.


Samalla reissulla vein takaisin mökille myös vanhan pienen pöydän, joka käväisi minulla laitettavana. Jälleen kerran nyt niin muodikasta valkoista, mutta toisaalta valkoinen sopii hyvin mökille ja veden läheisyyteen. Olen muutoinkin ajatellut tehdä samaisen käsittelyn muutamalle muullekin mökin huonekalulle, jotta tupa saisi hieman lisää neliöitä (edes silmää huijaamalla).


Yllä vielä lähtötilanne, pöytä petsilakattuna.


Nyt tupa näyttää omalla tavallaan entistä hullunkurisemmalta, kun huonekaluja on jos minkäkin väristä. Ainakin tuo vasemmassa kulmauksessa vilahtava hylly muuttuu vielä valkoiseksi ja toivottavasti tuvan pirttikalustokin. Kalusto ei ole mikään vanha ja arvokas, joten sen kohdalla ehkä vielä kehtaankin tuon uudistuksen tehdä. Apteekkarin lipastoa vielä vähän harkitsen.


Ennen meillä oli tuollainen yllä näkyvä sohvapöytä tuvassa mutta kuten kuvastakin näkee, on tupa ollut hyvinkin täysi. Pöydän vaihto auttoi hieman tilaongelmaan mutta suurin helpotus tapahtunee vasta sitten, kunhan saamme takan vaihdettua. Se olisikin tämän kesän remonttikohde. Tähän saakka meitä on palvellut vanha avotakka, josta on iloa tasan makkaranpaiston verran. Toiveissa olisi varaava takka, jotta siitä olisi talvivierailuillakin jotain iloa. Ja jos asia olisi täysin minun vallassani, tuo kammottava (mutta ah niin käytännöllinen) nahkainen televisiotuoli lähtisi matkoihinsa... Mutta edelleenkään asia ei riipu täysin minusta. Siinä minun isäni kuitenkin torkkui ties kuinka monen uutislähetyksen ajan, joten ainakin tuolilla on nostalgista arvoa.


Samaisella mökkireissulla kävimme myös viemässä mummon haudalle perinteisen ruukkuruusun.



Serkkukissaakin piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa.



Illan ajan väkelsin vielä äidin toiveissa olleet kakkuset huomista varten.

Sitten kävikin hieman hassusti. Vein tyhjentynyttä kulhoa tiskialtaaseen ja yhtäkkiä polveni sanoi ruksis. Mitään vääntymistä tms. ei tapahtunut, mutta karmiva ääni siinä rytäkässä lähti. Kyseessä on tuo rikkinäinen polveni, jota operoitiin 2007. Nyt polvi on hieman turvoksissa ja saankin pohtia, että mitä ihmettä tuossa nyt kävi? Merkillistä!

Mukavaa huomista äitienpäivää äideille ja mukavaa päivää toki kaikille muillekin!

 

4 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Toivottavasti polvi on kunnossa jo! Ei ole mukavia yllätyksiä tuommoiset.

Myrsky kirjoitti...

Punainen on pop teidän suvussanne?

Mehu kirjoitti...

Minulla ihan silmät vetistyi kun luin isäsi uutis-torkuista.. Tekisi mieli tulla sinua halaamaan. ó.ò

Toivottavasti polvi alkaa paranemaan ilman lääkärireissua.

Elina kirjoitti...

Mamma N: Ainakin sillä on kärsinyt kävellä tänään!

Myrsky: Ehdottomasti kyllä :)

Mehu: ♥ Kunhan nyt saadaan takka vaihdetuksi, niin tuo tuoli pääsee seinän viereen ja siinä se näyttää varmasti jo paremmalta! Eikä se romota siinä tiellä :) Kyllä jalka on ollut nyt jo vähän paremmassa kunnossa, joten eiköhän se tästä ihan itsekseen mene ohi :)