Karvaista asiaa

Muutamassa blogissa olen huomannut karva-aiheisia päivityksiä kevään mittaan.

Karvaa irtoaa meilläkin näistä kolmesta ihan kiitettäväksi. Mikä siis avuksi, tai edes helpotukseksi?

Ruokavaliolla voi varmasti vaikuttaa karvojen lähtemiseen ja muutenkin ihon ja turkin kuntoon, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri - kissasta tulee aina lähtemään karvaa. Harjaaminen on nielemistä parempi vaihtoehto, ja voihan sitä ajatella myös kodin siisteydenkin kannalta. Karvatupoilla on tapana pesiä ja lisääntyä.

Meillä karvataistoon on lähdetty seuraavanlaisin "asein":

Vasemmalla furminator, keskellä tavallinen karsta ja oikealla minun vanha vauvaharjani.

Ensin harjataan furminatorilla suurin osa karvoista pois. Sen jälkeen karstataan talteen furminatorin jäljiltä jääneet irtokarvat ja lopuksi kiillotetaan turkki vauvaharjalla.

Furminator on minusta äärettömän kätevä peli, eikä meillä ainakaan kenenkään iho ole siitä kärsinyt. En ole ensimmäisten kertojen jälkeen huomannut edes hilseilyä. Ehkä ensimmäiset kerrat jännittivät jostain syystä?

Tämän päivän saldo on tällainen suuren kananmunan kokoinen tiivis pallo, kolmesta kissasta:


Harjatessa täytyy olla tarkkana, etteivät karvat päädy leikkeihin. Jaa miksikö? Minä säästän karvat. Niitä on kertynyt jo suurehko pussillinen, olenhan kerännyt niitä jo useamman vuoden. Pussissa on Fabusta peräisin olevia harmaita karvoja (jännä juttu muuten, että mustavalkoisen kissan karvat ovatkin harmaita!) ja nyt tämän kolmikon punertavaa karvaa.

Mitäkö sitten aion näillä karvoilla tehdä? Minä säästän lapas-lankoja. Kunhan karvaa on kertynyt tarpeeksi, aion kehräyttää karvat langaksi ja tehdä niistä lapaset. Ei pidettäväksi, siihen ne ovat liian arvokkaat, mutta muistoksi ja koristeeksi.