Uusi opittu taito

Nyt se on tehty. Minä nimittäin jouduin opettelemaan ajamaan traktorilla.

Olen kyllä ajatellut, että se olisi hyödyllinen taito osata. En kuitenkaan ajatellut että opettelisin juuri nyt... Ja vielä traktorikärrin kanssa! Kuten kerroinkin, on nyt tiedossa kasvimaan laittoa. Multaa tarvittiin tietenkin melko paljon, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä mullan hakuun traktorilla ja vielä itse.

Voi minua...

Ohjeistukseksi sain vain sen, että älä sitten jarruta ilman kytkintä. Öhm? Sitten vain menoksi ja ihme kyllä selvisin vielä ehjänä takaisin! Eikä traktorikaan kaatunut minnekään, vaikka aika monta kertaa saatoin karjua "apua" siellä yksikseni körötellessäni (eikä edes hävetä myöntää, kerran selvisin sieltä vielä takaisinkin!). Olisinpas edes päässyt tasamaalle harjoittelemaan!

Mutta nyt meillä on mullat laatikossa (joka sekin piti kasata tänään, yllä rakennusvaihetta). Tämän sydämentykytyksiä aiheuttaneen tapahtuman lisäksi keräsin ja ryöppäsin nokkosia talven varalle. Raparperitkin päätyivät pakastimeen ja piirakkaan.

Huhhuh. Jalat tuntuvat vieläkin vähän hyytelöltä!

Toivottavasti en ole myöhässä

Kasvimaiden suhteen nimittäin. Sairastelukierre on viivästyttänyt mitä suurimmissa määrin kasvimaiden laittamista. Toisaalta ennen vanhaan kasvimaat laitettiin viimeistään juhannukseksi, mutta nykyisin tämä kesä tuntuu laukkaavan sellaista vauhtia että kasvimaiden olisi pitänyt olla valmiina jo viikkoja sitten. Terveisin mittarin ylin luku tänään +29, huh hellettä!

Ainakin itse kukin blogimaailmassakin tuntuu laittaneen kasvimaat kuntoon aikaa sitten! Tuohon minä kuitenkin meinasin kasvimaani pykätä viikonlopun aikana, marjapuskien viereen.

Noh, yrittänyttä ei laiteta. Tänäkään kesänä meillä ei ole omaa pihaa, mutta ehkä ensi vuonna olisi jo puutarha mitä laitella. Nyt laittelen kasveja laatikoihin "mummolassa". Minusta tulee siis laatikkoviljelijä. Toivottavasti edes osittain onnistunut! Ei vieläkään lähellä sitä omavaraisviljelyä, mistä siis "trendikkäästi" haaveilen, mutta askel kerrallaan. Viikonlopun aikana on siis tiedossa vähän rakentelua ja mullassa kuopsuttamista.

Meillä alkoi tänään kesäloma!

Sankosankari

Hyvässä kunnossa pieni tihulainen on! Näyttö vuotaa onneksi sisään- eikä ulospäin, joten siitäkään ei mitään haittaa aiheudu. Uuden läppärin hankinta vain on ajankohtaista.

Tässä Magnus esittelee kissojen muuntuvia muotoja. Sanko muotoutuu hyvin ison kissan muotoon. Tai toisinpäin, mutta epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa. Syystä tai toisesta juuri Magnus pitää pienistä nukkumapaikoista. Mitä pienempi ja ahtaampi torkkupaikka, sitä parempi. Toiset eivät välitä niinkään tällaisista vaihtoehdoista.

Tänään taisin hankkia ensimmäiset palovammat, vaikka en ole ollut erikseen auringossa. Ainakin ihoa tuntuu polttelevan melkoisesti. Huomenna olisi tiedossa viimeinen koulupäivä tälle keväälle, merkillistä miten nopeasti aika näyttää viuhtovan eteenpäin!

Levähdys puutarhassa ja pieni tuholainen

Tänään on ollut ensimmäinen sellainen päivä, että minäkin olen uskaltautunut ulos antibioottikuurin jäljiltä. Aurinko on paistanut kauniisti koko päivän, lämpötila ja tuuli ovat olleet oikein optimissa. Pienten puutarhapuuhailun lomassa täytyy muistaa pitää myös taukoja.

Jalkakylpy virkistää sopivasti väsyneitä jalkoja.

Sitten vielä vähän evästä, että jaksaa loppupäivänkin.

Sitten tuohon mainittuun pieneen tuholaiseen... Kyseessä on siis Magnus. Pieni hetki tietokoneen kanssa kahdestaan ja nyt näyttö on puraistu puhki. Näytön neste on valunut iloisesti hampaiden jäljistä ja sateenkaaren väriset värijuovat leviävät pitkin näyttöä. Juuri ja juuri näkee kyllä käyttää käyttää konetta näin väliaikaisesti, mutta kyllä tässä on nyt uusi hankittava tai näyttö vaihdettava.

Voihan pientä tuholaista..!

Pikku pormestari

Meillä riittää pieniä huonekaluja vaikka jaettavaksi. On sänkyä ja jos vaikka mitä. Tämä tuoli on pieni pormestari, jonka olen aikoinani ostanut Fabulle. Vaikka Fabukin piti tuolista, on sen käyttöäste kuitenkin noussut huomattavasti entisestä. Tässä Magnus esittelee pormestarissa otettuja torkkuja.

Monta kertaa kuulee sanottavan, etteivät kissat pahemmin välitä erityisesti niille hankituista makuupaikoista. Meillä tämä väite on kuitenkin kumottu monta monituista kertaa!

Illan torkku

Vai miten päin se meni? Ainakin meidän "vauvasta" on tullut varsinainen iltatorkkuja.

Aamulla on sitten hyvä herätä ikkuna-metsälle. Aikaisin.

Kauniita unia!

Hurrrmaavasti puntarilla

Saimme hurrrmaavan tunnustuksen oikein kahdeltakin hurrrmaavalta kissa(blogi)lta: Minniltä ja Nerolta.
Kiitos!!

Me haluaisimme lähettää tunnustuksen ainakin Ruskalle ja Kolmen Neljän kissan koplalle.


Meidän hurrrmurit kävivät tänään puntarilla. Kotona meillä ei ole yhtään kissapunnitukseen soveltuvaa puntaria, mutta nyt mummolan piiiitkällä reissulla pistettiin kolmikko puntariin. Tiedättekös minkälaiset tulokset saimme? Pienin onkin nyt suurin! Eli Felix on kirmannut koko joukon suurimmaksi. Eipä olisi uskonut silloin, kun poika sairastelukierteessään oli melkeinpä pelkkää luuta ja nahkaa. Nyt on komeat 5,5 kiloa puntarissa ja se on melko sopusuhtainen luku.

Tyttöjen painoja ei kysellä!

Silti Felix saa olla pikkuveli, Ester toimittaa sekä pikku- että isosiskon virkaa ja Magnus huushollaa isoveljenä. Mitään tietoa syntymäjärjestyksestä ei ole, mutta semmoisiksi ne roolit vain ovat muotoutuneet.

Muikeaa viikonloppua!

BB niin kuin Baby Blanket

Tällä kertaa näkyvillä pieni vauvanpeitto. Toteutettu perinteisesti isoäidinneliöillä ja Seiskaveikalla, väreinä vaaleanvihreä, ruskea ja luonnonvalkoinen.

Kuvausolosuhteet olivat melkoisen haastavat: hurjan kirkas aurinko ja vielä hurjempi tuuli. Peitto ei meinannut pysyä millään paikallaan ja harmittelinkin, kun ei ollut pyykkinarua ja pyykkipoikia.

Peitto syntyi nopsasti reilussa viikossa. Koukku 4,5mm ja lankaa vähän päälle kolme 150 gramman kerää.

Toivottavasti sen alla nähdään kauniita unia!

Kokeilevaa flunssahoitoa

Nyt on taas otettu kokeilevat flunssahoidot käyttöön. Viime yö meni yskiessä ja muutaman tunnin välein heräillessä. Muutkin flunssaoireet ovat pitäneet pintansa antibioottikuurista huolimatta. Joskus muistelin lukeneeni tai nähneeni vinkin valkosipulijalkahauteesta, joten eikun tuumasta toimeen. Ei tuo mitään ota jos ei annakaan! Ohje on helppo: murskasin noin 14 kynttä kuorineen ja laitoin murskan noin puoleentoista desilitraan rypsiöljyä. Seos sai seisoa ensin noin puoli tuntia itsekseen ja sitten jaoin sen kahteen vahvaan muovipussiin. Sitten vaan jalat muovipusseihin ja villasukat pussien päälle!

Annoin jalkojen muhia pusseissa puolisen tuntia ja sitten pesin jalat normaalisti. En vielä tiedä varmasti vaikutuksista, mutta kokeiltu on! Ainakin nenä tuntuu huomattavasti selvemmältä, mutta toisaalta valkosipulin tuoksu auttaa siihen usein muutenkin... Huomenna pitäisi kuitenkin olla taas kunnossa, sillä sairaslomani loppuu tähän iltaan. Jos ei muuta, niin toivottavasti saan ainakin pehmeät jalat!

Viime yönä oli myös kaunis kuutamo, vaikkei täysi vielä olekaan. Valvomisen ohessa kävin nappaamassa ulko-ovelta pari kuvaakin, ajattelin josko raitis ilma myös tekisi hyvää.

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Karvainen varhaisperuna?

Mamman pieni karvainen varhaisperuna.
Suoranainen pottulaatikkopoika!

 Huomatkaa vielä isäntämiehen polleva asentokin.

Ei tällä kertaa taas muuta, köh ja kuitti!

Köhimistä, leikkiä ja puputtamista

Tohtorin pakeilla käyty ja antibioottikuuri napattu taas kahdeksaksi päiväksi...
Voihan harmistuksen huokaus!

Olen koettanut viihdyttää kissoja sängystä käsin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tässä Ester esittelee kuinka onkileikki sujuu onneksi sutjakkaasti siitäkin huolimatta, ettei onki liiku kovinkaan suurella alalla:

Lisäksi olemme keskittyneet joukolla jänisten "metsästämiseen":

Nappasin puputtajan kuvat ikkunan läpi.
Kissatkin olisivat menneet varmasti ihan mielellään ikkunan läpi...

Takka-projektin ensimmäinen osa

Alku.

Puhelinkin täällä aiemmin mökkiremontista ja sen etenemisestä. Tänä kesänä ovat vuorossa niin uuden takan laittaminen kuin ulkorakennusten maalaaminenkin. Edelleenkään emme ole saaneet aikaiseksi tehdä laiturin nokkaan penkkiä, kuten olen haaveillut jo hyvin monena muunakin kesänä. Mikähän siinä onkin, että toisten projektien kohdalla toteutuminen vain kestää ja kestää?

Hanskoista huolimatta noki tunkeutui iholle...

No, ainakin saimme tämän kesän remonttikohteet aluilleen kun kävimme alkuviikosta noutamassa uuden takan osat mökille. Kyseessä on käytettynä ostettu mutta melkoisen uudehko ja hyväkuntoinen Tulikiven vuolukivinen takka. Niinpä projektiin kuului erottamattomana osana takan purkaminen osasiksi. Ja arvaattekos kuka sai kunnian kantaa takan osat purkupaikalta traileriin? No allekirjoittanut tietenkin!

500 kilometriä ja yli kellonympärys myöhemmin takka oli saatu purettua ja siirrettyä mökille.

Vanha takka on tosiaan tuollaista avomallia ja vieressä tuollainen taso esimerkiksi istumiseen. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan tasokin saa lähteä siinä missä takkakin, jotta tupaan tulee hieman enemmän tilaa. Avotakkana tämä on toki toiminut ihan hyvin, mutta avotakasta ei ole kylläkään juuri muuta iloa kuin että makkaranpaistossa se on kätevä. Talvella(kaan) siitä ei ole mitään hyötyä lämmityksen suhteen, minkä puutteen tuleva varaava takka tulee kyllä korjaamaan. Mökillä on talviaikaan peruslämpö aina päällä, mutta tulevaisuudessa talvella ei tarvitse tyytyä pelkästään sähkölämmitykseen silloin kun mökillä ollaan.

Ja mikä tietenkin parasta, kissat eivät könyä takkaan!

Joulu-ihmisellä on tonttuja jopa kesämökillä!

Seuraavana vuorossa on vanhan takan purkaminen, mutta se tapahtuu vasta kesäkuun puolella. Minne kylläkään ei ole enää kovinkaan pitkä aika! Ja nytkin luonto saa lisää kasvuvoimaa kaatosateesta...