Juhlien jatkot

Kakkos-synttäreiden jatkot olivat erittäin rauhalliset.

Kansalaiset opettelivat pelaamaan uudella pelikoneella ja ulkoilivat parvekkeella.

Minä sain jostakin kummasta päähäni idean piirtää. Se on erittäin harvinainen juttu, sillä en ole juuri koskenutkaan piirtotarvikkeisiin taidelukion jälkeen. Ehkä nyt oli aika? Parasta on, että nyt piirroksia ei tarvitse näyttää yhtään kenellekään. Ei ole mikään pakko piirtää mitä ei halua ja työn parissaa saa viettää aikaa juuri sen verran kuin tahtoo, voi jättää työn kesken tai näpertää ikuisuudelta tuntuvan ajan. En ole koskaan ollut piirtäjä, en piirrä hyvin enkä ole taitava piirtämään teknisestikään, mutta ehkä nyt olisi aika vain nauttia siitä, ilman mitään pakkoa.

Illan päätteeksi uppouduin lukemaan W. Kirk MacNultyn kirjaa Vapaamuurarit -Symbolit, salaisuudet, merkitys. Ehdin lukemaan kirjasta melkein kaksi kolmasosaa, kunnes väsymys voitti. Olen ollut pitkään kiinnostunut vapaamuurareista, mutta en ole kuitenkaan erityisen perehtynyt asiaan. Luen asiasta silloin, kun on jotain mielenkiintoista luettavaa. Turkissa isäntäperheeni host-isä oli vapaamuurari, mutta hänen kanssaan ei syystä tai toisesta tullut koskaan keskusteltua asiasta syvällisemmin. Johtui ehkä siitäkin, että hän teki pitkää työpäivää ja oli väsynyt kotiin tullessaan. Kuitenkin tuollaiset mystiikkaa sisältävät jutut kiinnostivat minua silloin erityisen paljon.

Ilmeisesti monen asian summana nukuin hyvin levottomasti. Aamuyöstä näin loputtoman pitkän tuntuisen unen eräästä bloggaajasta, hänen perheestään, vanhasta talosta ja kummituksista. Blogien lukeminen yhdistettynä tuollaiseen kirjaan ei taida olla iltapuuhien suositeltavimpia asioita, jos uneen on uskominen?

Unen jäljiltä olen tuntenut itseni tänään äärettömän väsyneeksi. Kissatkin ovat lähinnä torkkuneet ja välillä ihmetellen kyselleetkin, että miksei tehdä yhtään mitään. Sain kuitenkin pilkottua kissojen lahjaksi saaman hirvipaistin ja nyt kansa näyttää pesevän itseään massut täysinä. Lihaa oli sen verran, että projetktiin upposi yli puoli tuntia.

Kissojen mielestä päivä ei siis selvästikään ole mennyt täysin hukkaan. Täysi massu = onnellinen kissa!

Mystistä päivää jokaiselle!

Kakkos-synttärit!

Kolme hurraa-huutoa:

Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Tänään on juhlittu kaksi vuotta täyttävää kolmikkoa oikein olan takaa!

 

 

 

Kissat saivat paljon lahjoja, paras oli ehkä (tai ihan ehdottomasti) iso mötkäle hirvenlihaa. Voiko pieni kissa parempaa lahjaa toivoakaan?!

Felixiä ei kiinnostanut niinkään lahjojen avaaminen, vaan tuohon vanhaan leluun suihkutettu kissanminttusuihke. Ainakin alkuunsa se näyttäisi olevan mieluinen!

Myös ihmis-vieraat saivat herkkuja:

 

 

Iltapalaksi otetaan tupla-annos nappuloita ja possunsydäntä, kun hirvenmötikkä ei ehdi siihen hätään sulaa... Mutta josko huomenna sitten ;)

Juhlavalmisteluja

Tänään olisi ollut mitä oivallisin keli käpertyä Magnuksen viereen lukemaan. Iltapäivällä satoi ja oli oikein "raukea keli".

Vaan ei auttanut käpertyä kehräävän ja leipovan kissan viereen, sillä suuren juhlan juhlavalmistelut ovat olleet tänään kuumimmillaan!

Sytykeruusut

Aikaisemmin blogissa vilahtikin kuva sytykeruusujen aihioista, kun kokeilin niiden valmistamista elämäni ensimmäisen kerran. Tässä lupaamani erillinen juttu niistä!

Sytykeruusujen valmistaminen on hyvin yksinkertaista. Tarvikkeita tarvitaan aika vähän:

kananmunakennoja
vanhoja kynttilänpätkiä (tai steariinia)

kattila kynttilöiden sulattamiseen (kannattaa olla ihan erillinen askartelukattila)
reikäkauha
(siivilä + erillinen kastoastia)

sanomalehtia, leivinpaperia tai joku muu kuumuutta kestävä ja vahingoittumaton alusta ruusujen kuivattamista varten

Käytä munakennon valmista kuppirakennetta hyväksesi ruusujen askartelussa. Revi munakennosta rennolla kädellä suikaleita ja rullaa suikaleista tiivis sisusta kuppiin. Lisää suikaleita terälehdiksi kunnes ruusu on suhteellisen jämäkkä ja pysyy koossa.

Sulata kynttilänpätkät suurta varovaisuutta noudattaen, sillä tässä puuhassa on aina suuri tulipalon riski. Pidä siis kattilankansi ja esimerkiksi sammutuspeite helposti saatavissa - vettä ei saa käyttää palon sammuttamiseen!! Itselläni on käytettynä ostettu keittolevy kynttiläpuuhia varten ja teenkin itse kaikki tällaiset puuhat ulkorakennuksessa riskejä vähentääkseni (ulkosalla ei ole kissojakaan riskinä...).

Kynttilämassa kannattaa sulattaa vesihauteessa tai veden kanssa (vesi ja kynttilät samaan kattilaan, jolloin steariini nousee pintaan ja vesi jää pohjalle). Kynttilöistä lähtevä höyry syttyy helposti. Itse kierrätän aina vanhoja kynttilänpätkiä, jolloin tarvikkeissa mainitsemani siivilä ja erillinen kastoastia ovat tarpeen. Sulatan ensin kynttilät, jonka jälkeen kaadan sulan massan siivilän läpi erilliseen kastoastiaan. Siivilän ideana on kerätä vanhat sydänlangat pois massasta, joten kannattaa varata käyttöön riittävän tiheä siivilä. Mikäli käytät uutta massaa, voit kastaa ruusut sulatuskattilassa.

Monessa muussa ohjeessa näytetään käytettävän pihtejä ruusujen dippaamiseen, mutta minusta askartelukäyttöön laittamani reikäkauha on oikeastaan helpompi tässä hommassa. Silloin ruusu jää pystyasentoon kastettaessa ja sisälle jää hieman enemmän steariinia. Ruusuja kannattaa kastaa useamman kerran, kolme tai neljäkin kertaa. Pystyasennossa kastettujen ruusujen kannattaa antaa kuivua jonkin aikaa kastamiskertojen välissä, jotta uusi kerros tarttuu paremmin. Mikäli haluat ruusuista jonkun muun kuin munakennon alkuperäisen värisiä, kannattaa varautua kuivattamaan ruusuja kastokertojen välissä hyvä tovi.

Anna valmiiden ruusujen kuivua rauhassa ja nauti sen jälkeen tuloksesta. Sytykeruusut ovat kaunis ja käytännöllinen lahja tulisijan omistajalle!

Askartelun iloa!

Juhannuspäivänä

Ötökkä-taikoja

Meillä ei tehty yön pimeydessä juhannustaikoja, vaan ötökkä-taikoja.

Mitä lie yö-ötököitä metsästäneet, kun olivat ensimmäistä kertaa (juhannuksen kunniaksi) yölläkin parvekkeella.

Viimeisessä kuvassa tallentui kaikesta heiluvaisuudestaan huolimatta hyvin Felixin into ötökän perään. Pikkuiset kun eivät kai koskaan ole nähneet noin paljon ötököitä yhdellä kertaa - vieläpä niin läheltä katsottuna!

Herkulliset sillileivät

Herkulliset sillileivät

Tarvikkeet noin 12-15 leipään:

1 keskikokoinen punasipuli
1 omena
2 keitettyä kananmunaa
2 dl kermaviiliä
tilliä maun mukaan
sinappia
suolaa
valkopippuria

silliä
12-15 viipaletta tummaa limppua

Keitä kananmunat, jäähdytä, kuori ja hienonna. Kuori ja raasta omena, silppua sipuli hienoksi.

Valuta enimmät nesteet kermaviilistä esimerkiksi kahvinsuodatinpussin tai harsokankaan läpi. Hienonna tilli ja lisää se valutetun kermaviilin kera kananmunien, omenan ja sipulin joukkoon. Mausta noin ruokalusikallisella sinappia, ripauksella valkopippuria ja suolalla. Anna maustua kylmässä.

Leikkaa limppuviipaleista reunat pois. Levitä täytettä leiville, nosta valutetut sillit seoksen päälle ja koristele tillin oksilla.

 

Mukavaa juhannusta!

Meillä aloitettiin juhannus hieman huonoissa merkeissä. Eilen jompi kumpi pojista söi (ehkä) pätkän kuminauhaa lelusta ja nyt vahditaan poikasia mahdollisten suolitukosten takia, ihan kotosalla. Toivottavasti kumpikaan ei olisi kauheasti sitä syönyt ja jos joku onkin sitä syönyt, niin olisi purrut niin hienoksi että menisi läpi omia aikojaan.
No, tänään sitten siivosin ja laitoin kuitenkin vieraille tarjottavaa, sillileipiä, bruschettoja ja mansikkatorttua:

Bruschettat ovat niitä samoja, joita tein ensimmäisen kerran äitienpäivän aikoihin:

Ostin myös torttua varten kesän ensimmäiset mansikat. Ensimmäinen ostoserä kuitenkin homehtui melkein välittömästi, aika heikkolaatuisia siis taitavat olla (ainakin täällä myytävät mansikat). Onneksi sain uusia tilalle, vaikkakin hyvin pienen rasian. Hyviä kuitenkin olivat!

Alkuperäiset suunnitelmani siis kariutuivat hieman. Menee se juhannus ihan näinkin, Hovimäkeä katsellessa ja Täydellistä Häntäkuvaa metsästäen:

Meillä kansa pörhistelee oravina melkeinpä päivittäin. Vieläkään en ole saanut Sitä Täydellistä Häntäkuvaa, kun pörheys ehtii melkein poikkeuksetta laskeutua ennenkuin ehdin saamaan kameran valmiustilaan. Ehkä vielä joku päivä!

Mukavaa ja turvallista juhannusta siis kaikille!

300.

Kappas vain, 300. kirjoitus tässä blogissa!

Se on aika paljon se. Ainakin sillä mittapuulla ajateltuna, miten hiljainen blogini jossain vaiheissa on ollut.

Blogin karvaiset tähdet ovat vaihtuneet ja tapahtumamiljööt osittain myös, mutta eteenpäin mennään siitäkin huolimatta!

Useammankin kerran olen ajatellut, millainen blogin tulisi olla. Nykyään on niin monenlaista blogia ja joka aiheelle on omansa. Minusta on kuitenkin luontevinta, että kaikki on samassa paikassa. En jaksaisi päivittää montaa blogia yhtä aikaa, sillä saisin kuitenkin perustaa ainakin kuusi blogia: kissablogin, sisustusblogin, ruokablogin, käsityöblogin, entisöintiblogin ja vielä sen "henkilökohtaisenkin blogin". Ehkä elokuva- ja kirjabloginkin. Ei, ei minusta ole bloggaamaan sillä tavalla. Kaksi blogia ehkä vielä menisikin, muttei enää useampi. Eikä minulla kuitenkaan riittäisi aktiivista kirjoitettavaa muista aiheista kuin kissoista. Yhteen aiheeseen keskittyviä blogeja on kuitenkin mukava lukea, vaikken sellaista itse pitäisikään.

Onko se tilkkutäkkisyys sitten hyvä vai huono asia, sen päättävät itseni lisäksi myös lukijat. Vaikkei lukijoita aivan hirmuista määrää olekaan, olen kuitenkin kiitollinen jokaiselle! Aion kuitenkin jatkaa samaan malliin, samantyylisistä aiheista kirjoittaen.

Siispä kissoista tänään: Olen ihan tossun alla.

Kissoilla ei edelleenkään olisi noin periaatteessa lupa olla ruokapöydällä eikä tiskipöydällä. Minusta tämä ei ole niin nöpönuukaa, mutta mummolassa ne paikat ovat kiellettyjä. Tästä syystä olisi johdonmukaista pyrkiä samaan kuriin kotonakin.

Mutta katsokaa nyt, voiko tälle sanoa ei?

Ei voi.

Tämä päivä

Tämä päivä muistettakoon siitä, että nuoriherra Magnus Makkara oppi melkein kahden vuoden ikäisenä kiipeämään tikapuita pitkin!

Itse tapahtumasta ei ole kuvia, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Siinä minä istuin kaikessa rauhassa virkkuutyö käsissäni, kun Magnus nousi yhtäkkiä tikapuita kolmannelle pienalle saakka ja siitä sitten hyllyyn. Olenkin aikaisemmin pohtinut, oppivatko nämä kissat sitä taitoa laisinkaan.

Ostin itselleni ruusuja koulun loppumisen kunniaksi!

Olisin kuitenkin voinut ottaa kuvan. Kamerani joko löytyi tai palautui vähän merkillisissä olosuhteissa. Kamera ei ehdottomasti ollut laukussani kun laukku tyhjennettiin useamman silmäparin kanssa. Sen jälkeen kun kävin eräässä paikassa (ja missä laukku oli vahtimatta), löytyi kamera melkein päälimmäisenä laukusta heti autoon päästyäni. Kaksi vaihtoehtoa: Joko kamera oli jossakin laukun vuoren sisällä (ei kyllä tuntunut siltä) tai sitten joku oli vahingossa ottanut minun kamerani omansa sijasta ja palauttanut sen takaisin vaivihkaa. Mikäli kyseessä oli ensimmäinen vaihtoehto, voin vain nauraa näkemättömyydelle. Mikäli kyseessä oli kuitenkin se toinen vaihtoehto, olisin toivonut suoraa tunnustusta. Yhtä kaikki, kamera on kuitenkin takaisin minulla ja saan jälleen otettua kuvia! Pääasia siis ettei se jäänyt lopullisesti kadoksiin.

Voikukat kukkivat innokkaasti mummolassa. 

Ja jänikset pomppivat mielellään voikukkapellossa.

Eilen olin rippijuhlissa ja sää suosi juhlijoita. Illalla ja yöllä satoikin sitten reippaasti vettä. Juhannusviikko alkoi siis hyvin syksyisissä merkeissä! Juhannukseksi meillä ei ole hirmuisen suuria suunnitelmia. Ajatuksena olisi nähdä muutamaa ystävääni, mutta pääasiallisesti olemme kotona ja minä ajattelin tehdä tämän kesän ensimmäisen mansikkatortun!