perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kaksi vuotta sitten


Kaksi vuotta sitten siirtyi Fabu vehreämmille hiirestysmaille.


 Taistelu oli kova, mutta lyhyt.


 
Onneksi muistot jäävät!


8 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Onneksi muistot jäivät - tosiaan. Fabu on komea mustavalkea kissaherra suloisella vaapeanpunaisella nenällä varustettuna. Ei ehkä vanhuuteen kuollut, näyttää kuvissa ihan vetreältä ja nuorelta.

Myrsky kirjoitti...

Kuinka kaunis kissalapsi sinulla on ollutkaan. Muistot ovat rakkaita, niitä täytyy vaalia. Edesmenneitä lemmikkejään ei eläinrakas ihminen unohda ikinä.

Cheri kirjoitti...

Suloinen Fabu. Urhea taistelija ♥

Saila kirjoitti...

Voi Fabu ♥ Onneksi on muistot ja kuvia! Se on kumma, miten joka vuosi samaan aikaan tulevat muistot mieleen ja kova ikävä, vaikka se taka-alalla aina kolkutteleekin. Minä menetin Viljon marraskuussa tänä vuonna neljä vuotta sitten, se on muutenkin kuukausista ankein ilmankin surua. Otan osaa, vieläkin, eihän suru lakkaa vaikka se haalistuukin.

Zepa kirjoitti...

Tosi nätti Fabu <3

Elina kirjoitti...

Paula: Tutkitutin asian jälkeenpäin, ja syyksi sain äkillisen sydämen vajaatoiminnan. Tähän ainakin avauksen suorittanut lääkäri päätyi. Parisen päivää taisteli klinikkahoidossa mystiseltä tuntunutta sairautta vastaan, jota sillon kukaan kolmesta hoitaneesta eläinlääkäristä ei osannut diagnosoida.

Myrsky: Kiitos! Puhut aivan totta. Vaikka aikaa kuluu, muistot eivät unohdu.

Cheri: Niin olikin!

Saila: Onneksi nykyään kuviakin on enemmän! Lapsuuteni eläimistä kuvia on huomattavasti vähemmän, mikä on omalla tavallaan sääli. Kiitos! <3

Zepa: Kiitos, niin olikin! <3

Naukulan Mamma kirjoitti...

Muistot säilyvät - kun minun Wilmani nukkui pois, oli viimeinen arvio myös sydän. Päivystyksessähän meillä meni koko edellinen päivä eikä mitään löytynyt.

Elina kirjoitti...

Naukulan Mamma: Olen niin pahoillani vieläkin Wilman puolesta :( Sydänvaivat ovat tainneet yleistyä kissoillakin.