keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

300.

Kappas vain, 300. kirjoitus tässä blogissa!

Se on aika paljon se. Ainakin sillä mittapuulla ajateltuna, miten hiljainen blogini jossain vaiheissa on ollut.

Blogin karvaiset tähdet ovat vaihtuneet ja tapahtumamiljööt osittain myös, mutta eteenpäin mennään siitäkin huolimatta!


















Useammankin kerran olen ajatellut, millainen blogin tulisi olla. Nykyään on niin monenlaista blogia ja joka aiheelle on omansa. Minusta on kuitenkin luontevinta, että kaikki on samassa paikassa. En jaksaisi päivittää montaa blogia yhtä aikaa, sillä saisin kuitenkin perustaa ainakin kuusi blogia: kissablogin, sisustusblogin, ruokablogin, käsityöblogin, entisöintiblogin ja vielä sen "henkilökohtaisenkin blogin". Ehkä elokuva- ja kirjabloginkin. Ei, ei minusta ole bloggaamaan sillä tavalla. Kaksi blogia ehkä vielä menisikin, muttei enää useampi. Eikä minulla kuitenkaan riittäisi aktiivista kirjoitettavaa muista aiheista kuin kissoista. Yhteen aiheeseen keskittyviä blogeja on kuitenkin mukava lukea, vaikken sellaista itse pitäisikään.

Onko se tilkkutäkkisyys sitten hyvä vai huono asia, sen päättävät itseni lisäksi myös lukijat. Vaikkei lukijoita aivan hirmuista määrää olekaan, olen kuitenkin kiitollinen jokaiselle! Aion kuitenkin jatkaa samaan malliin, samantyylisistä aiheista kirjoittaen.

Siispä kissoista tänään: Olen ihan tossun alla.



















Kissoilla ei edelleenkään olisi noin periaatteessa lupa olla ruokapöydällä eikä tiskipöydällä. Minusta tämä ei ole niin nöpönuukaa, mutta mummolassa ne paikat ovat kiellettyjä. Tästä syystä olisi johdonmukaista pyrkiä samaan kuriin kotonakin.

Mutta katsokaa nyt, voiko tälle sanoa ei?



















Ei voi.

9 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Näin se on, että kun kissa makaa ruokapöydällä hauskasti, emäntä kipaisee kameran eikä hätistä kissaa pöydältä. Niin on meilläkin. Kerrostalokissalla on lisäksi niin pieni reviiri, että mitä sitä kieltämään, kun kuitenkin kissa on suunniteltu hyppimään, kiipeämään ja hallitsemaan eri tasoja.
Samaa minäkin usein pohdin, tilkkutäkkiblogi vai monta erillistä aiheblogia. Olen päätynyt tilkkutäkkiin ja siinäkin on tarpeeksi. Tykkään lukea ja katsella sekä tilkkutäkkejä että yhdessä aiheessa pysyviä.

Saila kirjoitti...

No ei voi tuolle pikkuiselle hurmurille todellakaan sanoa ei :-D Voi Felix ♥
Minusta on kivointa seurata luontevia blogeja, joissa kirjoitetaan vähän kaikesta mikä blogin kirjoittajaa kiinnostaa. Eri osoitteissa olevia monia blogeja on vaikea seurata, ellei niitä sitten laita kaikkia blogilukulistalle, mutta kun se on jo valmiiksi mahdottoman pitkä...
Blogisi on täydellinen juuri näin, karvaisine tähtineen :-D

Tuua kirjoitti...

Ei voi sanoa ei! Ihanuus sentään!

Monesti sanovat että blogin pitäisi keskittyä tarkasti rajattuun aiheeseen, mutta ei se ihan niin aina oo. En oo kauaa ollu lukijana, mutta musta tää blogi on toimiva ja tasapainonen kokonaisuus. On kiva lukea välillä aiheista joista en tiedä paljoa mitään ja sitten tulee kissaihanuutta seuraavalla kerralla. Parempi kuin kuusi yksittäistä blogia!

Myrsky kirjoitti...

Asioiden kieltäminen kissalta ja kissojen toruminen on vaikea laji. Ellei jopa mahdoton. Minä en ole siinä onnistunut:D
Ei tuommoiselle hurmurille sanota ei! Minäkin olen miettinyt samaa juttua, varmaan kaikki bloginpitäjät miettivät sitä joskus. Minullakin on melkoinen tilkkutäkki. Mielestäni on kiva lukea tilkkutäkkejä, siinä saa kokonaisvaltaisen kuvan. Yhteen aiheeseenkin keskittyvät blogit ovat ok, tosin se taitaa olla melkoinen taitolaji, pysyä vain yhdessä aiheessa...
Pidä tämä linja!

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Ei voikaan! Onnee 300-vuotispäivänä tai silleen.

Naukulan Mamma kirjoitti...

Tassun alla on hyvä olla! Onnea merkkipäivän johdosta ! :)

Riitta kirjoitti...

No ei tuollaista massua, tassua ja karvanassua voi vastustaa!!! :D

Elina kirjoitti...

Paula: Totta, reviiri on aika pieni. Entisessä kodissa oli vähän yli parisenkymmentä neliötä enemmän, mutta toisaalta täällä on paljon enemmän aktiviteettia kuin siellä. Ja niitä "sallittuja" paikkojakin olisi aika paljon. Minäkin pidän molemman tyylisistä blogeista!

Saila: Karvaiset tähdet ovat varmasti parasta mitä tämä blogi tarjoaa, niin minulle kirjoittajana kuin lukijoillekin :D

Tuua: Kiva kun kommentoit! Ja tervetuloa lukijaksi! :) Kiitos paljon, jatkammekin kansalaisten kera samalla tavalla eteenpäin.

Myrsky: Pidetään! Ja jatka vain sinäkin tilkkutäkkiä! :) Eikä noille karvaisille vaan voi sanoa ei!

Musta ja Harmaa: Wanhat Harmaat kiittävät!

Naukulan Mamma: Tassun alla! Sinäpä sen sanoit :) Ja kiitos!

Riitta: Ei todellakaan voi :D

Mindy kirjoitti...

Niin tyypillistä, ryhdytääm mahdollisimman suloisiksi, ettei tohdi millään kieltää. Onneksi ehti tallentua kuvaksi lukijoidenkin iloksi.