sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Valmiit huonekalut: Chippendale-tuoli

Ensimmäinen koulussa entisöimäni huonekalu on vihdoinkin valmis!


Mitä kaikkea tuolille on tehty?

Aloitin määrittämällä tuolin pintakäsittelyaineen sellakaksi. Vioistaan huolimatta tuolissa oli kaunista patinaa, joten oli turhaa lähteä poistamaan pintaa kaikkialta. Tuoli oli hyvin likainen ja kovia kokenut, joten puhdistin tuolin kolmeen kertaan hyvin laimealla astianpesuainevedellä. Sellakka-pinta ei kestä vettä, joten puhdistaessa saa olla varovainen. Nihkeänkin rätin jäljiltä pinta täytyy kuivata välittömästi kuivalla rätillä.

Puhdistamisen jälkeen koittikin liitosten irrottaminen, sillä liimaukset oli laitettu aikaisemmin vähän miten sattuu ja tästä johtuen tuoliin oli jouduttu laittamaan myös metallivahvikkeet.


Liitoksissa oli käytetty alunperin perinteistä puusepän kuumaliimaa, mutta jonkun "korjatessa" tuolia liitoksiin oli lisätty myös nykyaikaista liimaa. Ilmeisesti siitäkin johtuen liitokset olivat hyvin nitkuvat ja epävakaat. Nykyaikaisesta liimasta johtuen irrotin liitoksia laimentamattomalla etikalla. Etikasta huolimatta kaikki liitokset eivät irronneet ja kolmen turhan työtunnin jälkeen oli pakko luovuttaa niiden kohdalla. Onneksi etujalkojen liitokset kuitenkin irtosivat. Liitoksien uudelleenliimaamisen yhteydessä lisäsin myös yhden paikkapalan ja viilutuksia tukevoittamaan rakenteita. Selkänojakin oli päässyt myös hieman rakoilemaan (valmistettu kahdesta vastakkainliimatusta kuvioleikatusta vanerista), joten sitä liimailin kuntoon viidessä erässä.


Verhoilu oli tässä tuolissa chippendalelle epätyypillistä nahkaa. Nahkaverhoilu oli kuitenkin hyvin kaunis, joten halusin pitää nahkan edelleenkin tuolin mukana. Irrotin nahkan saadakseni sen elvytettäväksi ja tarkastaakseni missä kunnossa verhoilu muutoinkin olisi. Nahkan alta löytyi vain yksi kerros vanua, mutta muutoin pohjatyöt oli tehty huolellisesti. Tästä johtuen en purkanut alimmaisia kerroksia, vaan jätin ne paikalleen. Pesin nahkan kahteen otteeseen satulasaippualla ja rasvasin neljään kertaan nahkabalsamilla. Aikaisemmin hyvin pergamenttimainen nahka muuttui joustavaksi ja heräsi tavallaan eloon. Kyllä se minun käytössäni kestää vielä vuosikausia, kunhan vain muistan rasvata nahkaa tietyin väliajoin. Lisäsin muutaman vanukerroksen nahkan alle pehmeyttä tuomaan ja kiinnitin nahkan takaisin paikoilleen verhoilunauloilla.


Tuolin pinta oli hyvin kärsinyt ja sitä oli korjattu aika heppoisesti. Poistin tuolista hieman viilupintaa ja laitoin uuden koivuviilupalan tilalle. Toinen erityisesti vaurioitunut osa oli selkänojan koristekuvion luona. Sille alueelle laitoin yhden pienen koivuisen puupaikan ja pintahalkeamiin laitoin vahaa. Kevyen hionnan jälkeen petsasin uusien pintojen ohella myös kuluneita kohtia Herdinin tummalla pähkinällä, jolloin pinta saatiin elpymään ilman kokonaisvaltaista uusimista.


Pintakäsittelyaine oli alunperinkin sellakkaa, joten käsittelin pinnan 3-8 kertaa (riippuen kohdasta, uudet paikkaosat useammin, jotta niihin tulisi sama kiiltoaste kuin muualle tuoliin) ohennetulla orange sellakalla. Viilupaikkoja saan lakata vielä uudestaan kotonakin, koska uusi käsittelemätön pinta imee lakkaa aikamoisesti.

Loppumetreillä kävi pieni onnettomuus. Tuolin pintaan oli sivelty aikanaan ties mitä lakkaa, hyvin huonosti ja sinne tänne hutkien. Tästä johtuen kuluneisiin pintoihin laittamani petsi imeytyi paikoitellen tämän mysteerilakan alle, jolloin pinnasta tuli hyvin laikukas ja epämääräinen. Nämä kohdat hioin ja petsasin vielä uudelleen ennen sellakkaa.

Sellainen on chippendale-tuolini tarina, vaikka oikeastaanhan sen seikkailut minun kanssani ovat vasta alkamassa. Nyt tuoli etsii paikkaansa makuuhuoneessani, ensin täytyisi kylläkin saada entiset huonekalut menemään eteenpäin. Lähiaikoina tuoli saanee kaverikseen myös koululla olevat kaapitkin.

Mukavaa ensimmäistä pääsiäispäivää!

9 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hieno tuoli ja siitä tuli todella kaunis! Ihana todellakin tuo vanha nahka ja patina muutenkin. Olisihan se kauhea sääli, jos vanha kaluste tulisikin aivan uustuotannon näköiseksi. Tuosta tulikin mieleeni, että pitäisikin taas rasvata isoisäni vanha nahkalaukku (lääkärinlaukkutyyppinen) satularasvalla, se on ihan sitä varten ostettu. Vanha nahka menee todellakin kuivaksi korpuksi aika helposti.

Naukulan Mamma kirjoitti...

Kaunista! Minä niiiiiin ihailen ihmisiä jotka osaavat tehdä käsillänsä. Ja nyt kissafanin pariin...

Elina kirjoitti...

Kiitokseni!

Saila, totta puhut. Ei vanhan ja elämää nähneen kuulukaan näyttää uudelta. Laukku kannattaa totisesti rasvata!

Mamma, mukavia lukuhetkiä! :)

Paula kirjoitti...

Kaunis vanha tuoli ja hienosti korjattu. Kiinnostava selvitys korjaamisen vaiheista.

Elina kirjoitti...

Kiitos, Paula! Ajattelin pitää tässä samalla jonkinsortin oppimispäiväkirjaa, josta sitten saa näppärästi tekstiä myös tänne :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Löysin äsken blogisi, kun etsin googlesta chippendale-huonekaluista tietoa. Suvussamme on periytynyt koko olo- ja ruokaluhuoneen kalustesarja, eikä niitä ole kukaan jaksanut huoltaa. Kiva kun olet kertonut noinkin tarkasti tekemisistäsi. Tässä pohdin uskaltaisinko alkaa itse noita siistimään pintapuolisesti, vai pitäisikö viedä joskus kunnolla entisöitäväksi. Voisin varovasti kokeilla johonkin näkymättömään paikkaan jotakin tuollaista sellakkaa. Omat huonekaluni ovat kylläkin (ainakin kuvien perusteella) hieman punertavammat. Omissani on myös punaista samettia sohvassa sekä tuoleissa.

Elina kirjoitti...

Hei, kiva kun kommentoit!

Onko huonekaluissa suuria vikoja, onko pinta esimerkiksi kulunut puhki jossakin kohtaa? Suosittelen kyllä kysymään arviota joltakin entisöijältä, vaikkapa kuvan välityksellä. Sarja kuulostaa isolta ja arvokkaalta, varsinkin kun valikoima on noin laaja (käsittää niin olohuoneen kuin ruokailuhuoneenkin).

Mikäli päädyt kokeilemaan elvytystä itse, kokeile tosiaan johonkin huomaamattomaan paikkaan ensin. Sellakkaa täytyy käsitellä sikäli varovaisesti, että levitystullo palaa mikäli levitys pysähtyy hetkeksikään. Sellakoita on myös eri värisiä, joten olisi hyvä tietää, mitä sellakkaa siinä on alla (ja onko kukaan laittanut päälle mitään muuta lakkaa).

Punaisuus johtuu eri värisestä petsistä (Herdinin petsikartta netissä on aika hyvä, enkä itse käytä muita petsejä ainakaan tällä hetkellä) ja kenties värjätystä sellakastakin.

Olisiko lähellä entisöintialan oppilaitosta? Opiskelijat tekevät yleensä sopuhintaan hyvää jälkeä! Itsekin teen myös asiakastöitä opintojeni aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos oppilaitosvinkistä ja toki myös muistakin! Ihanaa, kun jaksat vastata. :)
Koitin äsken katsoa oppilaitostöistä, mutta jäi sen verran epäselväksi nettisivujen perusteella, että lienee parasta soittaa oppilaitokseen ja kysyä asiaa. Osaatko sanoa missä hintahaarukassa teidän oppilaitoksenne työt menevät (esim. n.90cm halkaisijaltaan olevan pyöreän pöydän pintojen kunnostus)?
Olohuoneen pyöreässä pöydässä on keskiosan päällipinta mennyt huonoon kuntoon ja lakka on lähtenyt ihan lohkeilemaan. Ruokailupöydässä on myös yhdessä kohdassa pintavaurioita vedestä johtuen. Muutoin sarja on kohtuullisen siisti ja uskon pienellä huollolla pärjäävän. Sohva toki kaipaisi uutta kangasta ja luultavasti samalla kannattaisi verhoilla myös tuolit, jotta kokonaisuus pysyisi yhtenevänä. Nämä tosin ovatkin jo verhoilupuolen töitä.
Pitääkin mennä tutkimaan tuota Herdinin petsikarttaa. Jäin väriä vielä miettimään ja saattaa olla, että muistelemani enempi punaisuus onkin harhaa, jos punaiset samettipäälliset harhauttavat muistiani. Pitää katsoa tarkemmin, kun näen huonekalut seuraavan kerran.

Elina kirjoitti...

Eipä kestä!

Kannattaa tosiaan soitella lähellä olevaan oppilaitokseen ja mahdollisesti mennä myös paikan päällä käymäänkin! Silloin on hyvä olla mukana vähintäänkin valokuva, mutta jos mukaan on mahdollista ottaa esimerkiksi se pöytä, niin se helpottaisi arviointia huomattavasti.

Hintahaarukkaa on valitettavasti hirveän vaikea sanoa, kun ei näe mitä kaikkea pintojen suhteen on tehtävä. Tuntihinnat pyörivät meillä noin 7-10 euron paikkeilla. Jos pöydässä on esimerkiksi halkeamia, saattaa siihen joutua vaihtamaan uutta viilupintaa. Mikäli pöydässä taas ei olisi muuta tehtävää kuin puhdistus, meikkaus ja lakkaus, tunteja saattaisi kulua joku 4-6. Lakkauksen kestoakin on hieman hankala arvioida. Jos pinta on sellakkaa, niin sellakka kuivuu kyllä nopeasti ja käsittelyn voi uusia suhteellisen nopeasti. Jos kuitenkin pinnan luominen täytyy aloittaa melkein alusta (ohut tai olematon kerros alla), kestää siinä jo huomattavasti kauemmin.

Ainakin meidän koululla opiskellaan myös verhoilua, se kuitenkin kuuluu niin tiukasti entisöintiin. Kun lähdetään verhoilemaan kalustetta, on kunnollisen verhoilukankaan etsiminen tärkeää. Yhden sohvan uudelleen päällystämiseen (riippuu tietenkin sohvasta ja onko verhoilussa esim. nappeja jne.) saattaisi kulua aikaa noin 15-25 tuntia, muutama tunti suuntaan tai toiseen. Se on hyvä esimerkki, miten laajasti arvio voi heitellä huonekalua näkemättä ja siksi sellaiset arviot ovatkin aina vain arvioita.