keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Konservointia

Entisöinnin  ja verhoilun ohella olemme opiskelleet koulussa muutaman peruskurssin myös muita läheisiä aineita, joista tällä kertaa käsittelen konservointia.

Konservointi tarkoittaa esineen käsittelyä niin, että sen säilyminen turvataan. Monta kertaa nämä suhteellisen läheiset alat - konservointi ja restaurointi sekoittuvat arkipuheessa, vaikka kyseessä on kuitenkin eri asiat. Siinä missä konservoidessa esine pyritään säilyttämään siinä kunnossa missä se on, entisöidessä pyritään palauttamaan esine mahdollisimman alkuperäiseen kuosiinsa. Meillä opiskeluihin kuuluu yksi konservoinnin peruskurssi, jossa omaksutaan konservoinnin perusperiaatteet. Lisäksi pääsimme käsittelemään jonkin pienen esineen kurssin puitteissa ja saimme tutustua erityisesti tekstiilikonservointiin oikean konservaattorin johdolla.


Minun konservointikohteeni oli pieni veistetty ovikyltti. Kyltti on äitini miehen tekemä ja ollut ulko-ovessa melko kauan. Kyltti oli hieman homehtunut ja muutenkin likaantunut sään armoilla.


Konservointi alkoi kyltin puhdistamisella. Puhdistin kyltin ensin miedolla astianpesuainevedellä, sen jälkeen pesin sen vielä kide- eli kristallisoodalla. Kidesooda poistaa tehokkaasti esimerkiksi hometta, koska sillä on hieman hiovia ominaisuuksia. Esineen pinta täytyy kuitenkin muistaa vielä pestä ennen seuraavaa vaihetta. HUOM! Peseminen ei tietenkään tarkoita suurta vedellä läträämistä, vaan kostutetulla liinalla puhdistamista.


Seuraavaksi oli tiedossa kaikkein pitkäveteisin vaihe: rapsuttelin vanhat lakat pois. Normaalisti konservointia ajatellessa ei ensimmäisenä tule mieleen vanhan pintakäsittelyn poistaminen, koska kyse on säilyttämisestä, ei entisöimisestä. Tässä tapauksessa vanhan lakan poistaminen oli kuitenkin konservoiva toimenpide: entinen lakka oli alunperinkin ulkotiloihin sopimaton ja tuhosi hiljalleen esinettä. Kyltti oli ehtinyt vääntyä ja homehtua hengittämättömän lakan takia. Lakan poistamisessa käytin esimerkiksi kirurginveistä, puukonkärkeä ja hiomapaperia. Lopuksi hioin pinnan vielä hyvin kevyesti.


Sitten seurasi vaihe, joka ei oikeastaan enää istunut konservoinnin piiriin: vaalensin tummuneimpia kohtia erilaisilla hapoilla. Kyseessä on kuitenkin käyttöesine, joten se sallittakoon tässä. Puun vaalennukseen ja tahrojen poistoon sopivat vetyperoksidi, ammoniakkiliuos sekä sitruuna- ja oksaalihappo. Näiden aineiden kanssa työskenneltäessä tulee noudattaa suurta varovaisuutta ja hapot täytyy muistaa neutraloida esineen pinnasta ennen työskentelyn jatkamista.

Lopuksi käsittelin kyltin kolmeen kertaan Osmo Colorin kirkkaalla vahalla. Koska kyltti ei ole suoraan säiden armoilla, pitäisi vahan hengittävänä aineena soveltua tähän käyttöön.


Konservointi olisi kyllä melko mielenkiintoinen ala, mutta täältä on pitkä matka alan oppilaitoksiin...

Nyt alkoikin minun pääsiäislomani, joten taidan viettää tänä iltana hieman normaalia pidemmän ajan kirjan parissa!

3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Onpa kiinnostavaa! Ja kaunis kyltti.
Kävin Ateneumissa helmikuussa ja oli hauskaa huomata yhdessä kohdassa ikkuna, josta pääsi kurkkaamaan konservoijien työtilaan. Siellä oli käsittämättömän suuria taulunkehyksiä, ja itse taulujakin, ja nainen työn touhussa. Tarkkaa puuhaa!

Myrsky kirjoitti...

Konservoinnin maailma on mielenkiintoinen, aina tulee varmasti uutta ja odottamatonta eteen. Oikein kauniisti käsittelit kyltin, asiakas on varmasti enemmän kuin tyytyväinen.

Elina kirjoitti...

Saila: Miten mielenkiintoinen idea! Kuulostaa todella kivalta :)

Myrsky: Kiitos, mieleinen tuntui olevan :)