12. Rentoa meininkiä

Ei joulustressiä!

Elina 

Hups, kops ja raps

Aika monena iltana viikossa meillä kuuluu kovaa ryminää.

Sen aiheuttaa kaatunut pikkupuu, josta joku pikkutyttö yrittää hypätä uuninpankolle.

Pienillä tytöillä on toisinaan niin lyhyet jalat, ettei niiden pomppuvoima
ole niin suuri kuin pitkäkoipisten veljien.

Raps raps!

Ei enää niin pieniä vauvoja

Eilen oli taas yksi vuoden kohokohdista, sillä kolmoset täyttivät neljä vuotta! Aivan uskomatonta, miten kohta neljä vuotta sitten luokseni saapui kolmeviikkoisia orpoja palleroisia...

Vaikka varsinainen merkkipäivä olikin jo eilen, niin juhlistimme vuosien kertymistä vasta tänään.

Paketeista paljastui tänä vuonna pieniä ratisevia ja ilmeisesti kissanminttuisia lintuja.

Myös Daniel sai oman paketin, ettei paha mieli yllättäisi! Ja tämä olikin pojan ensimmäinen syntymäpäivälahja, vaikka omat pienet juhlat pidämmekin sitten joulun alla, löytöajankohtana.

Jaksaa se vähän vanhempikin vielä leikkiä!

Linnut aiheuttivat paljon iloista mieltä, potkuttelua ja syljen eritystä!

Kissoillle tarjoiltiin possunsydäntä ja nappuloita, ihmiset saivat muuta kahvin kera!

Juhliminen voi väsyttää tottuneemmankin juhlijan.

Hiphiphurraa ja onnea vielä kerran!

Muistojen arkistoa: Felixin surkea kesä

Kesä 2011 oli Felixille melkein yhtä surkea kuin kevätkin. Oksentelu oli käytännössä katsoen jatkuvaa kotona ollessa, muualla olo oli kohtuullinen. Loppukesästä vyyhti alkoi onneksi selviämään ja siltä istumalta alettiin etsimään uutta kotia, kun selvisi ettei Felix voi asua entisessä kodissa.

 Allergiatesteissä selvisi silloin yhteensä 31 eri allergiaa, joista home oli selkeästi se pahin.

Sitten oltiin evakossa mummolassa, kunnes päästiin muuttamaan uuteen kotiin.

Kuinka moni voikaan sanoa, että on ostanut asunnon "ihan vain kissan takia"?

 Jostain kumman syystä kameran muistikortilta ladatut kuvat hyppäävät heinäkuusta 2011 huhtikuuhun 2012, enkä ole vielä onnistunut löytämään niitä ladatuista kuvista.

Yritän jollain toisella kertaa, mihinköhän (ja miksiköhän) kuvat ovat oikein hypänneet erilleen muista?

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 

Muistojen arkistoa: Kevät 2011

Keväällä 2011 Ester kävi leikkattavana ja Felix sairasteli jatkuvasti kotona ollessaan. Pääsiäinen menikin pojalla klinikkahoidossa, kun ei vielä tiedetty mikä ihme pojalla oikein on.

Ester lepäili leikkauksen jälkeen hetken mummolassa ja pojat kotona, ihan kaikkien mielenrauhan vuoksi.

Pieni hammasharjavaras.

Pienet reisijät.

Kevään kuluessa Felix kävi aina vain sairaammaksi ja tilanne oli melko toivoton.

Lääkäri- ja mummolareissujen aikana poika voi melko hyvin, mutta kotona ei ehditty olla juuri päivääkään, etteikö oksentelu ja muu sairastelu alkanut.

Näissä tunnelmissa sujui siis kissalasten ensimmäinen kevät, kunnes koitti varsinainen muutoksien kesä.

Kauniita unia kaikille ja mukavaa naistenpäivän iltaa kaikille naisille!

Yritteliästä

Huomasinpa juuri, että en ole liikkunut blogistaniassa melkein ollenkaan koko viikolla! Syy tähän on ihan selvästi se, että aloitin maanantaina yrittäjyysopinnot ja aika on kulunut lähestulkoon vain niiden parissa. Opinnot kestävät kolmisen kuukautta ja viikossa koulupäiviä on tällä hetkellä kolmesta neljään. Alunperin olin siinä uskossa, että opintoja saattaisi olla jopa kuusikin päivää viikossa, muttei onneksi sentään (ainakaan koko aikaa -huh!). Näissäkin on jo riittämiin sulattelemista.

Odottavan aika on muuten toooodella pitkä, mutta toivottavasti odottajan tunnelin päässä näkyisi kirkasta valoa tämän kuukauden aikana. Kissat jaksavat silti ilostuttaa puuhillaan, ihan aina.

Katselen tässä nyt parhaillaan vuoroin vaihtuvaa maisemaa; välillä sataa vettä, välillä suuren suuria lumihiutaleita. Kevät vyöryy päälle mitä suurimmalla voimallaan ja kunnollisesta talvesta on turha enää edes haaveilla. Uskottava se on, eikä auta itku markkinoilla. Onneksi keväässä ja kesässä on sentään hyviäkin puolia, paljon valoa ja tuleva kasvukausi, niistä kannattaa toki olla iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille karvoihin katsomatta!