Ajan olemuksesta

Viime yönä valvoin vaihteeksi, minulla on nyt jostakin syystä unirytmi muotoutunut niin, että valvon joka toisen yön ja nukun joka toisen, noin kärjistettynä. Viime yönä nukuin viitisen tuntia, toissayönä peräti neljätoista tuntia ja sitä edeltävänä nelisen tuntia kolmessa pätkässä. Täytyisi nyt keskittyä unirytmin korjaamiseen, mutta koetan olla stressaamatta enää siitä asiasta enempää. Tällä viikolla menen vihdoinkin uusyrityskeskukseen juttelemaan yritysasioista, jotta se asia saadaan lopultakin kunnolla liikkeelle. Monta muutakin asiaa on paraikaa käynnissä, kuten aikaisemminkin olen täällä maininnut. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka varmasti vaikuttavat omalta osaltaan unen määrään ja laatuun.

Niinpä sitten on aikaa monenmoiselle ajatukselle. Eilen, tai oikeastaan tänään pohdin ajan merkillistä olemusta. Isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 13 vuotta. Toisaalta tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, toisaalta taas aikaa voisi olla kulunut vain hetki. Merkillistä! Miten aika voikaan olla niin erilainen eri tilanteissa. Ajankulun muuttuminen lienee tuttu ilmiö jokaiselle; kuinka usein odottaessa aika tuntuu hidastuvan, mutta onnellinen hetki katoaa historiaan ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes rekisteröidä? Luen juuri Esko Valtaojan kirjaa Kaiken käsikirja, ehkä sekin availee polkuja ajatuksille. Alku on ollut perin filosofinen; onko mitään tai ketään olemassa ja jos on, niin missä ja milloin. Kaikki totuttu voikin olla olematta, mitään ei voi todistaa. Ajattelin jatkaa tänä iltana, mutta jo nyt olen todella väsynyt. Luulenpa, että teekupposen jälkeen höyhensaaret kutsuvat. Jos seuraan nyt totuttua rytmiä, huomisiltana on taas lukemisen -ja kenties ajattelemisen- aika...



Ps. Jouduin nyt vihdoinkin päivittämään itselleni Google+:n, kun en saanut tuota kuvaa ladattua kunnolla. Kuva oli kuin maalattu, täysin erilainen kuin koneella. Nyt on kummat oletusasetukset poistettu, vaikken ymmärräkään miksi ne toimivat silti, vaikkei edes käytä palvelua.

Illan tunnelmaa

Sunnuntai-iltana ei jaksa kyllä tehdä kummempia, korkeintaan istuskella, lueskella ja neuloa.

Tuo kynttilälautanen on muuten nykyään uusi suosikkini, ostin sen jo syyskuussa Amanda B:n alesta. Peilipinta ja teräs kertaavat kynttilänvaloa oikein kauniisti. Aikaisemmin minulla oli pelkästään teräksinen alusta, joten siihen on mukava saada vähän vaihtelua. Luvussa olevassa kirjasta joskus myöhemmin myös lisää!

Oikein energistä tulevan viikon alkua toivottelee

Iki-ihana Kaari Utrio

Tänään tapahtui jotain sellaista, mistä tulin erittäin iloiseksi. Tapasin nimittäin Kaari Utrion!

Utrio on ollut vuosikausia yksi suosikkikirjailijoistani ja olikin melkoinen haaveiden täyttymys tavata hänet henkilökohtaisesti. Koska satuin olemaan vielä joukon viimeisenä, jäi meille hieman enemmän aikaa vielä jutusteluunkin. 

Nimmaroitavan kirjan valitsin aiheeseen sopivasti...

Toki uuteen Seuraneiti-kirjaankin piti saada nimmari,
vaikka se ilmestyykin minulle varsinaisesti vasta jouluna.

Utrio-hyllyssä ei enää varsinaisesti ole tilaa, mutta muutama minulta edelleenkin puuttuva teos kelpaisi siitäkin huolimatta... Hiljakseltaan olen kartuttanut kokoelmaani antikvariaateista. Muutaman vanhan kirjan on tuonut Pukkikin. Kyllä Pukki tietää!

Tämä oli ihan paras "synttärilahja" vuosikausiin!

Syksymäinen sadepäivä

 

Syksymäisen sadepäivän kolme kovaa koota ovat tietenkin kissat, käsityöt ja kirjat.

Lukemistossa on tällä hetkellä Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, puoliväli ylitetty.

Kissat ovat tietenkin samat vanhat ja käsityö mötköttelee tuossa ahkeran käsityökissan alla.

Työ jääköön vielä suuremmin esittelemättä, mutta yhden lankakerän sain siihen tänään uppoamaan!

 Ostin eilen 12 kerää lankaa, vaikka tarkoitus oli etten osta tänä kesänä yhtään. Nyt ostossaldo on siis 14 kerää, mutta käyttänyt olen vain kolme. Käykö perusteeksi, että nuo 12 kerää kuluvat kaikki vuoden 2014 joululahjoihin ja ne olivat alennuksessa? Siispä tulin säästäneeksi, sillä olin ihan tosissani ajatellut tehdä tuosta langasta joululahjoja ensi vuonna.

Tälläinen syksyinen keli on saa olon ihan hyrisemään. Se on ihan kohta täällä taas!

 

Lueskeltavaa

Sairaana ollessa ei hirveän paljon jaksa puuhastella. Nyt olenkin ollut sen verran voimaton, että käsitöidenkin näpertäminen on ollut liikaa. Eritoten yöaikaan on kuitenkin tuntunut erityisen toimettomalta, kun yskä ei edelleenkään hellitä ennen aamuyötä (olen yhdeksättä päivää sairaana). Yksi vaihtoehto onkin ollut lukeminen, sekin pätkittäisesti. Siispä minulla on ollut kolmenlaista kirjallisuutta sängyn vierellä: ns. tietokirjallisuutta (eli käsityö- ja puutarhakirjoja jne.), englanninkielistä scifiä ja suomalaisia historiallisia romaaneja.

Saaripalstan Sailan kirja Puutarha laatikoissa kotiutui tänne alkuviikosta. Kirja on erittäin oiva senkin takia, että olen suunnitellut kovasti kohopenkkien laittamista. En ole kovinkaan kummoinen viljelijä, joten tällaisista kirjoista on enemmän kuin hyötyä minulle! Lisäksi kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia.

Toinen samassa paketissa saapunut kirja on Nicola Gouldsmithin ja Jacqueline Mannin Löydä perinteiset kädentaidot - Luo, tuunaa ja kierrätä. Tässä kirjassa erityisen kiinnostavaa on ollut saippua- ja kasvivärjäysosio. Myös tietolaatikko saippuan myynnin tarkoista ehdoista oli erityisen mielenkiintoinen, sillä en olisi koskaan osannut ajatella, että kotikutoisista saippuoistakin täytyisi tehdä turvallisuusarviointi ja rekisteriin ilmoittautuminen mikäli niitä aikoo myydä. Myyminen koskee myös esimerkiksi ystäväpiirissäkin tapahtuvaa myyntiä. Saippuan valmistaminen on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta myyminen kuulostaa jo astetta hankalammalta...

Kari Finngaardin, Gudrun Ulltveitin ja Kari Renbergin kirja Syksyn makuja on parin viikon takainen löytöni paikallisen kirjakaupan super-alesta. Uskon että esimerkiksi kotikutoiset Päärynät inkivääriliemessä hakkaavat kaupan säilykepäärynät mennen tullen. Tai miltä kuulostavat Säilötyt kantarellit, Inkiväärinmakuinen vihanneschutney tahi marinoidut valkosipulit? Tämä kirjaa saa kaipaamaan syksyä, vaikkei kevätkään ole päässyt kunnolla alkuun!

Sitten vähän tätä kevyempää lukemista: Iisalmen sekku ja muita kertomuksia sekä Rakas Henrietta Kaari Utriolta. Molemmat joskus antikvariaateista metsästettyjä ja lahjaksi saatuja. Jo useampaan kertaan luettujakin, mutta jokseenkin kaipasin välillä näitä keveitä epookkikomedioita. Seuranaan Holly Scottin & Jaimie Duncanin Hydra sekä Tim Waggonerin Valhalla.

Melko erilaisia teoksia, mut ah kaikki yhtä koukuttavia!

Lumikenkälauantai

Tähän mennessä tämä lauantai on ollut mitä mainioin!

Aamupäivän käytin kuunnellen kissojen kehräystä ja luin The Barque of Heavenia (kuva alla). Päätin joskus viime vuonna, että luen vähintään joka kuukausi yhden englanninkielisen teoksen. Aloin nimittäin jossain vaiheessa huomata, että englantikin näyttää alkavan rapistumaan vähäisen käytön edessä. Nyt olenkin pyrkinyt elvyttämään kielitaitoa vähintäänkin lukemalla ja kirjoittamalla, tosin puheharjoituksetkaan eivät tekisi lainkaan pahaa. Jotta jaksan pitää projektia yllä, on mukana oltava tämänkin kaltaisia suosikkeja!

Iltapäivän puolella lähdin lumikenkäilemään. Alku sujui ihan mallikkaasti, mutta sitten toinen kenkä räsähti rikki ja lumikengät täytyi jättää odottamaan paluumatkaa. Reissu oli tämän talven ensimmäinen, joten ehkä kengät joutuivat liian kovalle kurille... Joskus aikaa sitten toinenkin kenkä on nimittäin särkynyt täsmälleen samasta kohti. Paluumatkan tein pelkästään ylämäkeä pitkin ja pakko on kyllä sanoa, että perille päästyä heikotti hieman, olinhan paarannut hangessa ihan tavan kengillä. Lunta satoi myös reippaasti koko ajan, eikä pakkasesta ollut näillä korkeuksilla tietoakaan.

Reissun jälkeen saunoin oikein kunnolla puusaunan loimotuksessa ja sitten olikin aika paistaa kotitekoista pitsaa - hyvin suomalaisin täyttein, hedelmine päivineen.

Loppuilta on pyhitetty kissojen ohessa pelkästään lukemiselle ja ehkä jollekin elokuvalle. Samalla saa hieman verrytellä sormia neulepuikkojen ja virkkuukoukun seurassa sekä herkutella vielä tähteeksi jääneellä pitsalla.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Sataa, sataa ropisee

Lomaviikko alkaa olemaan puolessa välissä ja vettä tulee taivaan täydeltä.

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinnäkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa."

-Tove Jansson, Muumilaakson Marraskuu

Nyt on erittäin hyvä aika laittaa villasukat jalkoihin ja lukea Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu, vaikkei ihan vielä marraskuussa ollakaan. Seurana ehkä kupillinen mustikkaglögiä ja palanen puolukkapiirakkaa. Jos minulla olisi takka, sytyttäisin siihenkin tulet. Nyt on syksyn suuremmat tapahtumat takana ja voi alkaa odottamaan talvea ja joulua hyvillä mielin.

Rauhaisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Jamie Oliver keittokirja-haaste

Tulipa taannoin Sannan kanssa puhetta keittokirjoista, että kuinka paljon olen kokkaillut esimerkiksi Jamie Oliverin keittokirjojen ohjeilla. Hyllyssäni kuitenkin seisoo muutama opus ja häpeäkseni olikin kyllä myönnettävä, että ne ovat toimineet enemmänkin "silmäkarkkina" kuin oikeina ohjekirjoina.

Nyt siis tuumasta toimeen: Haastan itse itseni kokkaamaan loppukesän aikana jotakin jokaisen omistamani Jamie Oliverin keittokirjan mukaan. Hyllystäni löytyy neljä opusta: Alastoman kokin paluu, Alastoman kokin onnenpäivät, Jamien keittiössä ja Jamie's Italy.

Oikeastaan tämän haasteen myötä harrastan myös julkisesti monessa paikassa peräänkuulutettua slow-bloggingia, sillä osan tulevaisuudessa esiteltävistä ruoista olen kokkaillut jo pienen blogitauon aikana.

Juhlien jatkot

Kakkos-synttäreiden jatkot olivat erittäin rauhalliset.

Kansalaiset opettelivat pelaamaan uudella pelikoneella ja ulkoilivat parvekkeella.

Minä sain jostakin kummasta päähäni idean piirtää. Se on erittäin harvinainen juttu, sillä en ole juuri koskenutkaan piirtotarvikkeisiin taidelukion jälkeen. Ehkä nyt oli aika? Parasta on, että nyt piirroksia ei tarvitse näyttää yhtään kenellekään. Ei ole mikään pakko piirtää mitä ei halua ja työn parissaa saa viettää aikaa juuri sen verran kuin tahtoo, voi jättää työn kesken tai näpertää ikuisuudelta tuntuvan ajan. En ole koskaan ollut piirtäjä, en piirrä hyvin enkä ole taitava piirtämään teknisestikään, mutta ehkä nyt olisi aika vain nauttia siitä, ilman mitään pakkoa.

Illan päätteeksi uppouduin lukemaan W. Kirk MacNultyn kirjaa Vapaamuurarit -Symbolit, salaisuudet, merkitys. Ehdin lukemaan kirjasta melkein kaksi kolmasosaa, kunnes väsymys voitti. Olen ollut pitkään kiinnostunut vapaamuurareista, mutta en ole kuitenkaan erityisen perehtynyt asiaan. Luen asiasta silloin, kun on jotain mielenkiintoista luettavaa. Turkissa isäntäperheeni host-isä oli vapaamuurari, mutta hänen kanssaan ei syystä tai toisesta tullut koskaan keskusteltua asiasta syvällisemmin. Johtui ehkä siitäkin, että hän teki pitkää työpäivää ja oli väsynyt kotiin tullessaan. Kuitenkin tuollaiset mystiikkaa sisältävät jutut kiinnostivat minua silloin erityisen paljon.

Ilmeisesti monen asian summana nukuin hyvin levottomasti. Aamuyöstä näin loputtoman pitkän tuntuisen unen eräästä bloggaajasta, hänen perheestään, vanhasta talosta ja kummituksista. Blogien lukeminen yhdistettynä tuollaiseen kirjaan ei taida olla iltapuuhien suositeltavimpia asioita, jos uneen on uskominen?

Unen jäljiltä olen tuntenut itseni tänään äärettömän väsyneeksi. Kissatkin ovat lähinnä torkkuneet ja välillä ihmetellen kyselleetkin, että miksei tehdä yhtään mitään. Sain kuitenkin pilkottua kissojen lahjaksi saaman hirvipaistin ja nyt kansa näyttää pesevän itseään massut täysinä. Lihaa oli sen verran, että projetktiin upposi yli puoli tuntia.

Kissojen mielestä päivä ei siis selvästikään ole mennyt täysin hukkaan. Täysi massu = onnellinen kissa!

Mystistä päivää jokaiselle!

Lisää ensiavusta

Niin, mikäs se komeileekaan kuvassa?!

No, ei voi mitään - "onneksi" tämä kissojen hieno ensiapulaukku on mallia mini... Miksi kissat eivät muka tarvitsisi normaalikokoista ensiapupakkausta?

Kyselitte edellisen kirjoituksen kommenteissa mitä ensiapupakkaus sisältää, joten tässä on molempien pakkausten sisällysluettelo:

Lemmikin ensiapulaukku (punainen):

Ensiapuside, pieni 1 kpl
Punkkipihdit 1 kpl
Lämpöpeite 1 kpl
Haavapyyhkeet 4 kpl
Silmähuuhde 1 kpl
Kertakäyttökäsineet 1 kpl
Pinsetit 1 kpl


Kissan mini ensiapupakkaus (sininen):

Sideharsorulla 1 kpl
Haavapyyhkeet 2 kpl
Kertakäyttökäsineet 1 kpl
Pinsetit 1 kpl

Punkkipihtejä ja pinsettejä meillä on vaikka muille jakaa, mutta erityisesti tuo lämpöpeite, pikkuinen silmähuuhde ja erilaiset sidetarpeet ovat hyvä hankinta.

On meillä ensiaputavaraa tietenkin muutakin. Kotona kissojen tavaroille on oma laatikkonsa, jossa tärkeimpänä varmaankin loishäätöön tarkoitetut lääkkeet, silmähuuhde, lääkehiili, Attapectin, maitohappobakteerivalmisteet ja hoitoravintolisät. Hoitoravintolisiä meillä on tällä hetkellä NutriPlus ja Canikur, mutta kumpikaan niistä ei sovi Felixille. Normaalisti meillä onkin ollut CarnivoreCarea Felixiä varten, mutta siinä on suhteellisen lyhyt säilyvyysaika joten sitä meillä ei ole ollut hetkeen varalla. Pieni pussukka on suhteellisen kallista, hiukan päälle 20 euroa, mutta on se aika hyvää tavaraakin. Tarvikelaatikossa on myös iso kasa ruiskuja, lähinnä Felixiä varten.

Yksi hyvä lisä hoitotarvikkeiden rinnalle on viime vuonna hankkimani Sari Haikan Kissan uusi kotilääkäri (Gummerus):

Minulla on myös Haikan aikaisemmin julkaisema Kissan kotilääkäri-teos, mutta se on pieni vihkonen verrattuna tähän opukseen. Olin hyvin tyytyväinen kun tämä kirja julkaistiin, sillä ensimmäistä kertaa kissojen terveystietoa on saatavana suomalaisesta lähteestä. En tietenkään tarkoita sitä, että ulkomaiset julkaisut olisivat huonoja tai puutteellisia, mutta muutama asia näyttää silti olevan toisin. Moni ulkomainen kirja myös keskittyy lähinnä ensiapu-tapauksiin, mutta tässä teoksessa käsitellään kaikkia terveysasioita laajasti.

Suosittelen!

Kirjahyllyt kokonaisuudessaan - ja hieman sisältöäkin

Vihdoinkin on kirjat koottu paikoilleen. Ja täällä on hei aivan mahdottoman tyhjän näköistä! Oikein kaikuukin. Suunnitelmissa on ollut pyöreän pörrömaton ostaminen tähän lattialle, mutta vielä mennään entisillä matoilla.

Takkakin on saanut tuollaisen suojuksen, sillä meillä on kolme tuhkassa kylpevää kissaa ilman sitä. Tällä hetkellä tosi elämän-versioidensa sijaan takassa asuu kolme kivistä kissaa; Takana Magnus, vasemmalla Ester ja oikealla Felix ;)

Tästä eteenpäin onkin sitten vain kuvia kirjoistani. Kirja-uteliaat voivat halutessaan klikata kuvat suuremmaksi ja tutustua osaan kirjahyllyjeni sisällöstä!



Ovatko kirjahyllyt sielun peilejä? Mitä kirjahyllyni mahtaakaan minusta kertoa...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa lukea, sadekelikin kun on!