Entisöinti-verhoomo Historian havinan tarina alkaa

Kuten jo edellisessä postissa kerroinkin, olen nykyisellään yrittäjä 

ja Entisöinti-verhoomo Historian havinan ylpeä omistaja!

Valmistelut kestivät pitkään ja onkin tunnustettava, että välillä tuntui tuleeko koko hommasta mitään.

Kuitenkin oli uskallettava tehdä melko suuri hyppy tuntemattomaan...

Mutta mitään ei voi saavuttaa, jollei uskalla edes yrittää!

 Ja tässä sitä nyt ollaan. Kolme viikkoa yrittäjyyttä takana ja ainakin vielä olen liikenteessä hyvillä mielin. Töitä on riittänyt jonkin verran, mistä saan näin aloittavana yrittäjänä olla todella kiitollinen. Toivottavasti töitä riittää myös jatkossa!

Entisöin ja verhoilen huonekaluja laidasta laitaan. Jokainen huonekalu arvioidaan yksilönä ennen entisöintiä. Valitettavasti ihan kaikenlaisia töitä en kuitenkaan pysty tekemään, esimerkiksi suurien nahkahuonekalujen uudelleenverhoilu voisi olla hankalaa näissä tiloissa ja näillä laitteilla (puhumattakaan toki siitä, että prosessi on melko kallis).

Nämä ylläolevat maalaukset ovat alkuperäisen tekijän käsialaa enkä kajonnut niihin millään tavalla.

 Haaveissani olisi vielä kouluttautua lisää, mutta katsotaan missä vaiheessa se on ajankohtaista.

Ainakin teollisen verhoilun ja yrittäjän ammattitutkinto kiinnostaisivat kovasti.

Entisöinnin ohella teen myös pieniä käsitöitä myyntiin. Joku saattaa muistaakin aikaisemmin tekemäni ajoneuvotossut? Niitä voi tilata minulta mittatilaustyönä. Kaikenlaisia ajoneuvoja voi toivoa, mutta mallista ja koosta riippuen tilauksen valmistamisessa saattaa kestää hyväkin tovi. Mikäli toivot tossuja johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä, kannattaa tilata hyvissä ajoin (pari kuukautta etukäteen)!

Käsityöt ovat kuitenkin enemmän harrastukseni kuin leipätyöni, joten hirmuisen suurta määrää tilauksia en kykene vuodessa tekemään.

Tämän postin kuvituksena on kuvia ensimmäisestä asiakastyöstäni, vuonna 1946 valmistetusta kapioarkusta. Arkkua oli säilytetty vaihtelevissa olosuhteissa ja esimerkiksi kannen koristemaalaus oli todella kulunut, kuten alta voi huomata:

Tein arkun kanteen uuden pinnan vanhan mallin mukaan, tosin värisävyeroja maalauksissa on jonkin verran. Mikä tosin on ihan ymmärrettävääkin, kun käsipelillä maaleja sekoittaessa ei pääse välttämättä juuri täsmälleen entiseen sävyyn.

Kannen lisäksi arkun muitakin pintoja on elvytetty ja siitä on puhdistettu kaikki irrotettavissa ollut lika. Lisäksi olen paikannut pahimmat lohjenneet osat mm. viiluttamalla. Vanhat saranat olivat irronneet ajan saatossa ja nyt tilalla on uudet, samanväriset saranat.

Toivottavasti omistajansa on tyytyväinen!

Yrityksen yhteystiedot löydät esimerkiksi Facebookista.

Kotisivut ovat edelleen pahasti vaiheessa, mutta tulossa kuitenkin!

Nyt onkin tiedossa ensimmäinen varsinainen lomapäiväni yrittäjänä, sillä Historian havina on suljettuna huomenna. Palaan kuitenkin takaisin sorvin ääreen normaalisti tiistaina 24.6. klo 9.

Teen toki töitä maanantaisinkin, mutta verstas on avoinna asiakkaille tiistaista perjantaihin klo 9-15.

Maanantaipäivän olen varannut hiljaiselle työnteolle ja tarpeen tullen asiointi- ja asiakaskäynneille, niin ei tarvitse sulkea verstasta erikseen muina päivinä. Tarpeen tullen olen paikalla toki muinakin aikoina, joten jos haluat tulla paikalle muuhun aikaan, soittele hyvissä ajoin!

Oikein kaunista torstai-iltaa kaikille!

Valmistujaisjuhlat

Näinhän siinä kävi, että valmistuin huonekalujen entisöijäksi 20. joulukuuta! Olen siis nyt virallisesti käsityöläinen ja pieniä juhlia vietettiinkin 21. päivä sukulaisten ja ystävien kesken.

Tulevaisuudessa siintää toivottavasti yrityksen perustaminen. En tiedä millaista on olla yrittäjä, mutta jostainhan se on vain aloitettava. Ainahan yrityksen voi lopulta sulkea jollei toiminta kannata, mutta se ei ole mikään syy olla uskaltamatta yrittää... Tämä ala on pitkälti sellainen, että yhden hengen yrityksen pärjääminen on hyvinkin mahdollista, mutta työntekijöiden palkkaaminen muuttuu jo kannattamattomaksi. Onneksi olenkin jo todennut moneen otteeseen sen, että saan tulosta aikaiseksi parhaiten juuri yksin tehdessä. Tiedä sitten, miltä yksin työskenteleminen tuntuisi pidemmän ajan kuluttua, mutta ei siinäkään auta muu kuin asian kokeileminen.

Valmistujaisten tarjoilu koostui vuohenjuusto-päärynäpiiraista, lohivoileipäkakusta, valkosuklaa-mansikkajuustokakusta, suklaa-kardemummakakusta ja mokkapikkuleivistä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Pieni tupakkapöytä

Tämä pieni tupakkapöytä oli asiakastyö. Pöydän pinta oli kärsinyt ajan saatossa melkoisesti ja värikin oli haalistunut auringonvalon myötä oranssihtavaksi.

Vanha pinta täytyi siklata pois sektoreittain, mutta reunoissa oleva lakka oli poistettava maalinpoistoaineella. Viilu rapsahtaa nimittäin melko helposti rikki.

Pöydän jalat olivat suhteellisen siistit, mutta ne olivat imeneet jossakin vaiheessa reilusti kosteutta. Jalkoja en kuitenkaan puhdistanut paljaalle puulle saakka noiden koristeurien takia, sillä se olisi ollut oikeastaan tarpeetonta ja vienyt melkoisen määrän lisätyötunteja.

Pöydän lakka on selluloosalakkaa, jonka kanssa saa noudattaa melkoista varovaisuutta. Tinneri ei haise erityisemmin hyvälle, mutta hajuhaittojen lisäksi se on myös "aivoja liuottavaa". Raikasilmasuodatin on ihan paikallaan noita aineita käsiteltäessä. Lisäksi jouduin opettelemaan tämän pöydän kohdalla kokonaan uuden taidon, ruiskulakkauksen.

Äkkiseltään pöytä näyttää kyllä kuvissa tummemmalta kuin luonnossa, mutta ainakin pöytäpinnan väri on nyt yhdenmukainen jalkojen kanssa. Mikäli väriä taas oltaisiin lähdetty muuttamaan oranssimmaksi, olisi pöytä ollut taasen erinäköinen tulevaisuudessa, värien haalistuessa.

Tässä työssä tuli kyllä erityisen paljon haasteita vastaan, mutta opettavainen se ainakin oli..!

Ohi on!

Näyttöviikot ovat vihdoin ja viimein ohitse..!! Jes!

Jos tuoli näyttää tutulta, on sille yksinkertainen selitys. Tein nimittäin samanlaisen tuolin viime keväänäkin, sen Askon k-tuolin. Kävi oikein hyvästä harjoituksesta. Lähtökohta:

Huomenna on taas aikainen herätys, mutta tässä vielä tänään tekemiäni korvakoruja.

Niitä voi halutessaan lunastaa itselleen kymmenen euron hintaan (sis. toimituskulut).

Poroja ja lumihiutaleita:

Vaikka onkin perjantai ja 13. päivä, toivotan silti oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!!

Mökin valkoinen sohvapöytä ja äitienpäivävalmisteluita

Tänään piipahdimme mökillä ja sukuloimassa. Onnekas reissu sinänsä, että katiskoita viedessä löysimme viime vuonna ajelehtimaan karanneen laiturin osan, jes! Kevät oli todellakin edennyt pitkälle myös mökillä ja pihapiirissä kukkivatkin niin valkovuokot kuin leskenlehdetkin.

Samalla reissulla vein takaisin mökille myös vanhan pienen pöydän, joka käväisi minulla laitettavana. Jälleen kerran nyt niin muodikasta valkoista, mutta toisaalta valkoinen sopii hyvin mökille ja veden läheisyyteen. Olen muutoinkin ajatellut tehdä samaisen käsittelyn muutamalle muullekin mökin huonekalulle, jotta tupa saisi hieman lisää neliöitä (edes silmää huijaamalla).

Yllä vielä lähtötilanne, pöytä petsilakattuna.

Nyt tupa näyttää omalla tavallaan entistä hullunkurisemmalta, kun huonekaluja on jos minkäkin väristä. Ainakin tuo vasemmassa kulmauksessa vilahtava hylly muuttuu vielä valkoiseksi ja toivottavasti tuvan pirttikalustokin. Kalusto ei ole mikään vanha ja arvokas, joten sen kohdalla ehkä vielä kehtaankin tuon uudistuksen tehdä. Apteekkarin lipastoa vielä vähän harkitsen.

Ennen meillä oli tuollainen yllä näkyvä sohvapöytä tuvassa mutta kuten kuvastakin näkee, on tupa ollut hyvinkin täysi. Pöydän vaihto auttoi hieman tilaongelmaan mutta suurin helpotus tapahtunee vasta sitten, kunhan saamme takan vaihdettua. Se olisikin tämän kesän remonttikohde. Tähän saakka meitä on palvellut vanha avotakka, josta on iloa tasan makkaranpaiston verran. Toiveissa olisi varaava takka, jotta siitä olisi talvivierailuillakin jotain iloa. Ja jos asia olisi täysin minun vallassani, tuo kammottava (mutta ah niin käytännöllinen) nahkainen televisiotuoli lähtisi matkoihinsa... Mutta edelleenkään asia ei riipu täysin minusta. Siinä minun isäni kuitenkin torkkui ties kuinka monen uutislähetyksen ajan, joten ainakin tuolilla on nostalgista arvoa.

Samaisella mökkireissulla kävimme myös viemässä mummon haudalle perinteisen ruukkuruusun.

Serkkukissaakin piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa.

Illan ajan väkelsin vielä äidin toiveissa olleet kakkuset huomista varten.

Sitten kävikin hieman hassusti. Vein tyhjentynyttä kulhoa tiskialtaaseen ja yhtäkkiä polveni sanoi ruksis. Mitään vääntymistä tms. ei tapahtunut, mutta karmiva ääni siinä rytäkässä lähti. Kyseessä on tuo rikkinäinen polveni, jota operoitiin 2007. Nyt polvi on hieman turvoksissa ja saankin pohtia, että mitä ihmettä tuossa nyt kävi? Merkillistä!

Mukavaa huomista äitienpäivää äideille ja mukavaa päivää toki kaikille muillekin!

 

Pikkuinen peti

Tällä kertaa tarjoilen entistämistä, en entisöintiä... 

Oikeastaan olen tehnyt varsinaisen entisöijän perisynnin!

Pikkuinen nukensänky on (jälleen) äitini miehen tekemä ja lapsiensa pienenä koristelema.

Tarrat lähtivät helposti öljyllä, mutta sänkyyn jäi suuret laikut tarrojen paikalle. 

Auringonvalo ei haalistanut laisinkaan jälkiä, joten valkoista maalia pintaan.

Sänky on ollut pitkiä aikoja pelkästään säilytyksessä, mutta nyt se pääsi jälleen "hyötykäyttöön" ja sisätiloihin. Nyt siinä nukkuu kolme kissaa ja mikseipä joku päivä joku voi sillä taas leikkiäkin.

Lisää k-tuoleja

Jälleen lisää k-tuoleja. Ylläoleva tuoli on kummitätini ja tuoli kävi minulla kunnostuksessa. Edellinen kangas on iloisen oranssi, muisteluidemme mukaan 70-luvulta. Puuosat ovat mustat. Alkuperäinen kangas oli punertava, ehkä hieman oranssiin taittava, tällainen:

Tämä tuoli on kuitenkin hieman harvinaisempaa laatua, seuraavassa kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota tuolin alareunaan:

Kyseessä on tällainen merkki, keskellä alareunassa:

Tuoli on Askon huonekaluja, mikä on käsittääkseni melko harvinaista k-tuoleissa. Yleisemmin tuolit valmistettiin kotioloissa ja niistä tarvikkeista mitä vain oli saatavilla. Tehdasvalmisteiset tuolit ovat siis harvinaisempia.

Sitten pieni todistus siitä, että tuoli kävi todella pelkällä rungolla:

Työvaiheet ovat samat kuin aikaisemmin esittelemässäni k-tuolissa, sillä tämäkin tuoli on hieman uudempaa tuotantoa ja siinä on siksak-jouset.

Ja sitten lopputuloksen:

Tuolissa on punainen verhoilukangas ja puuosat on käsitelty ensin petsaamalla ja sitten vahaamalla. Herdinin petsin sävy on muotiruskea ja vaha on Osmo Colorin kirkas vaha 3101. Nyt on ollut niin pilvistä että kuva on todellakin turhan hämärä, mutta toivottavasti lopputuloksesta saa jotensakin selvän.

Toivottavasti tuolin omistaja on tyytyväinen lopputulokseen!

Sitten lisää tuoleista, sillä ostin itsellenikin k-tuolin, tällaisen:

Yksi takajalka on poikki ja se täytyy korvata kokonaan uudella jalalla. Lisäksi tuolin istumakorkeus on ns. väärä ja nostankin sitä vähintään viidellä sentillä. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että istuimen ja käsinojan välinen korkeus olisi noin 20 senttiä, tässä tuolissa se on huomattavasti korkeampi. Oma tuoli saa kyllä jäädä ehkä ensi syksyn projektiksi, ellen sitten tee sitä kesällä kotona. Ostin tässä taannoin melkein 16 metriä kangasta, jota mielisin laittaa tähän k-tuoliin, kotiin tulevaan uusrokokoo-sohvaan ja jo kotona olevaan uusrokokoo-tuoliin. Tarpeen tullen ne istuvat sitten hyvin samassa tilassa.

Ulkona on hämärää ja kosteaa, vettä sataa eikä tee mieli laittaa nenäänsä ulko-ovea pidemmälle... Kissojakin nukuttaa, ehkä kömpisin seuraksi?

Hämärästä säästä huolimatta mukavaa lauantaipäivää kaikille!