Yritteliästä

Huomasinpa juuri, että en ole liikkunut blogistaniassa melkein ollenkaan koko viikolla! Syy tähän on ihan selvästi se, että aloitin maanantaina yrittäjyysopinnot ja aika on kulunut lähestulkoon vain niiden parissa. Opinnot kestävät kolmisen kuukautta ja viikossa koulupäiviä on tällä hetkellä kolmesta neljään. Alunperin olin siinä uskossa, että opintoja saattaisi olla jopa kuusikin päivää viikossa, muttei onneksi sentään (ainakaan koko aikaa -huh!). Näissäkin on jo riittämiin sulattelemista.

Odottavan aika on muuten toooodella pitkä, mutta toivottavasti odottajan tunnelin päässä näkyisi kirkasta valoa tämän kuukauden aikana. Kissat jaksavat silti ilostuttaa puuhillaan, ihan aina.

Katselen tässä nyt parhaillaan vuoroin vaihtuvaa maisemaa; välillä sataa vettä, välillä suuren suuria lumihiutaleita. Kevät vyöryy päälle mitä suurimmalla voimallaan ja kunnollisesta talvesta on turha enää edes haaveilla. Uskottava se on, eikä auta itku markkinoilla. Onneksi keväässä ja kesässä on sentään hyviäkin puolia, paljon valoa ja tuleva kasvukausi, niistä kannattaa toki olla iloinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille karvoihin katsomatta!

Katsaus kuluneeseen jouluun ja vuoteen

Alkuunsa ISO KIITOS teille kaikille onnittelijoille ja tsemppaajille! 

Ette tiedäkään miten iloisiksi minut teitte... ♥

Istun täällä "uuden" kirjoituspöytäni ääressä näin uudenvuodenaattona ja katselen välillä hämärtyvää maisemaa. Hiljalleen leijaileva lumi peittää alleen maiseman ja olo tuntuu rauhalliselta, mutta toisaalta omalla tavallaan myös hyvin haikealta. Taustalla soi Johanna Kurkelan joululevy, josta suosikikseni on noussut ehdottomasti Lyhty. Se kuvaa jotenkin tämänhetkistä sielunmaisemaani todella hyvin; Kissa kippurassa halkolaatikolla, lämpö lohduttava puskee kaminasta...Työt on saatettu loppuun, liekin vierellä valvon. Ihan pian kaikki kohdallaan on... Lyhdyn sytytän kun tulee hämärä, sen nostan koukkuun kuistille. Ehkä valo näkyy kauas pimeään ja johdattaa sut polulle, perille...

Tämä joulu toi paljon elämänmuutoksia tullessaan ja samalla jouduin jättämään jonkinasteiset hyvästit opiskelutovereilleni, vaikka toki pidämme varmasti yhteyttä tulevaisuudessakin. Emme kuitenkään näe enää päivittäin ja se tuntuu hyvin surulliselta. Jään kaipaamaan teitä! ♥

Odottelen tässä ystävääni saapuvaksi meille uuden vuoden viettoon, tiedossa on hyvin rauhallinen aatto. Samoissa tunnelmissa meni myös joulun aika, vaikka olin ehkä turhankin väsynyt. Viime yönäkin nukuin melkein 14 tuntia ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin, jolleivat kissat olisi mieluilleet jo kovasti myöhästynyttä aamiaistaan. Tämän postauksen kuvituksena on kuitenkin kuvia menneeltä joululta, joka jää mieleen myös Danielin kautta. Väsymyksestä ja kiireisestä joulunalusajasta huolimatta mieluinen joulu siis, vaikkakin tuntui loppuvan ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan! Sama tunnelma koskee oikeastaan koko tätä vuotta - minne ihmeeseen aika oikein katosi?

Ylläolevassa kuvassa kuvastuu oikein hyvin lahjojen avaamistunnelmat kissojen kohdalta: Ensimmäinen onki (juuri tuo kuvassa näkyvä) särkyi jo aattona ja olemme onnistuneet särkemään jo kaikki Pukin paketeista paljastuneet onget. Kuviin kolmea on hyvin hankala saada yhtä aikaa, mutta tässä edes yritelmä!

Viime vuoden tavoin tarkoitukseni oli julkaista kokooma tämän vuoden käsitöistä, mutta muutama käsityö on itse asiassa vielä esittelemättä, joten palaan asiaan ensi vuoden puolella.

♥♥♥

Näissä tunnelmissa toivotamme koko sakin voimin

oikein riemukasta uutta vuotta teille jokaiselle 

ja tuokoon tuleva vuosi sen, mitä kaipaatte elämäänne!

♥♥♥

Valmistujaisjuhlat

Näinhän siinä kävi, että valmistuin huonekalujen entisöijäksi 20. joulukuuta! Olen siis nyt virallisesti käsityöläinen ja pieniä juhlia vietettiinkin 21. päivä sukulaisten ja ystävien kesken.

Tulevaisuudessa siintää toivottavasti yrityksen perustaminen. En tiedä millaista on olla yrittäjä, mutta jostainhan se on vain aloitettava. Ainahan yrityksen voi lopulta sulkea jollei toiminta kannata, mutta se ei ole mikään syy olla uskaltamatta yrittää... Tämä ala on pitkälti sellainen, että yhden hengen yrityksen pärjääminen on hyvinkin mahdollista, mutta työntekijöiden palkkaaminen muuttuu jo kannattamattomaksi. Onneksi olenkin jo todennut moneen otteeseen sen, että saan tulosta aikaiseksi parhaiten juuri yksin tehdessä. Tiedä sitten, miltä yksin työskenteleminen tuntuisi pidemmän ajan kuluttua, mutta ei siinäkään auta muu kuin asian kokeileminen.

Valmistujaisten tarjoilu koostui vuohenjuusto-päärynäpiiraista, lohivoileipäkakusta, valkosuklaa-mansikkajuustokakusta, suklaa-kardemummakakusta ja mokkapikkuleivistä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Joulukuun seitsemästoista

Ihan viimeisiä koulupäiviä viedään, mutta jotakin valmistakin olen vielä saanut aikaiseksi. Sorvatuista vasaroista toinen lähtee pukinkonttiin ja toinen itselle, vielä en tosin tiedä mikä menee minnekin. Sorvauskokeiluiden perusteella tekisi mieli hankkia sorvi itsellekin!

Joulukuun kolmas

Joulukuun kolmantena minulla on hyvin vähän sanottavaa (ajanpuutteen vuoksi...), mutta se on sitäkin ytimekkäämpää: Tänään sain viimeiset näyttöarvioinnit ja minä valmistun tässä kuussa!!

Pikkujakkarat mökille

Lisää pieniä töitä esittelyssä; tällä kertaa jakkarat itselleni. Tai oikeastaan ne ovat kylläkin perheemme mökille laitetut, mutta kuitenkin. Kyseessä ovat jo hieman kellastuneet pikkujakkarat, jotka toimivat ihan vain yleisistuimina mökin tuvassa. Viime keväänä aloitin mökin "valkaisuprojektin" ja nämä olivat seuraava osa siinä suunnitelmassa. Nyt tuvassa on kaksi valkoista asiaa, pieni sohvapöytä ja nämä jakkarat:

Jakkarat saivat samanlaisen vahakäsittelyn Osmon peittävällä valkoisella sekä kirkkaalla (3101) vahalla kuin pikkupöytäkin. Seuraavana laittovuorossa olisi tuvan pirttikalusto, siitäkin olisi tarkoitus tehdä valkoinen. Nämä ovat taas näitä entisöijän perisyntejä, mutta toisaalta kyseessä ei ole yksikään oikeasti vanha huonekalu ja sikäli on sama mitä niille tekee. Kellastuneesta lakasta en varsinaisesti pidä, joten valkoinen on ihan sopiva vaihtoehto. Tuvan apteekkarinlipasto jäänee entiselle värisävylleen, samoin levitettävä sohva. Tuo nurkan pieni lastulevyhyllykkö saanee jossain vaiheessa lähtöpassit, kunhan löydän jonkun siihen sopivamman hyllykön.

Porontaljat ovat sisäsäilytyksessä talven, mutta siitäkin huolimatta ne ovat alkaneet varistaa karvaa kovasti. Niinpä taitaakin olla, että ne eivät enää ensi kesänä pääse käyttöön. Mikäli jollakin on keino saada kuivuneet eläimentaljat takaisin elinvoimaisiksi, otan vinkkejä vastaan! Ostin kuitenkin jo palosuojattua kangasta, joten taidan suosiolla ommella grillikotaan penkinlevyiset istuintyynyt... Ei ole nimittäin laisinkaan mukavaa, kun takapuoli karvaantuu hetkenkin istumisesta!!

Talonpoikaisrokokootuolit

Nämä tuolit olivat asiakastyö ja niitä olikin yhteensä neljä kappaletta. Muutoin tuoleissa ei ollut suuremman korjauksen tarvetta, mutta alkuperäinen verhoilu oli kulunut kaikista istuimista puhki.

Alkuperäistä kangasvalintaamme ei sitten lopulta ollutkaan enää saatavissa, joten päädyimme lopulta Annalan Lineen sävyssä numero 13 (materiaalit: 15% viskoosi, 15% pellava, 40% polyesteri, 30% puuvilla). Kangas on kauniin harmaaraidallinen ja siinä on ripaus kultaa raitojen reunoissa.

Ja miten kauniisti juuri tuo kangas sopiikaan näihin tuoleihin! Vai mitä olette mieltä?

Tassuja tarjottimessa

Koulussa oli mahdollista tehdä mosaiikkitöitä ja minäkin päädyin tekemään tarjottimen. Tarjotin on materiaaliltaan puuta ja laatat kierrätysmateriaalia. Aiheen inspiraation varmaan arvaattekin?
Tassuja nuo kuviot ainakin esittävät.

Mosaiikkilaatat ovat niin ohuita, että ne liimantuvat ihan yleisliimalla. Ainakin tällaisessa tapauksessa, jossa laatat eivät joudu juurikaan rasitukselle. Saumat on tehty ihan perinteisellä, valkoisella saumalaastilla ja suojattu saumansuoja-aineella. Tarjottimen hioin ja maalasin aluksi Otexilla (tartuntapohjamaali) ja sitten valkoisella Empirellä.

Käyttötarkoituksiahan tarjottimelle löytyy monenlaisia, vaikkapa kynttiläalustana (on ainakin turvallinen siihen tarkoitukseen) tai kissojen ruokailualustana.

Mitä pidätte?

Pieni tupakkapöytä

Tämä pieni tupakkapöytä oli asiakastyö. Pöydän pinta oli kärsinyt ajan saatossa melkoisesti ja värikin oli haalistunut auringonvalon myötä oranssihtavaksi.

Vanha pinta täytyi siklata pois sektoreittain, mutta reunoissa oleva lakka oli poistettava maalinpoistoaineella. Viilu rapsahtaa nimittäin melko helposti rikki.

Pöydän jalat olivat suhteellisen siistit, mutta ne olivat imeneet jossakin vaiheessa reilusti kosteutta. Jalkoja en kuitenkaan puhdistanut paljaalle puulle saakka noiden koristeurien takia, sillä se olisi ollut oikeastaan tarpeetonta ja vienyt melkoisen määrän lisätyötunteja.

Pöydän lakka on selluloosalakkaa, jonka kanssa saa noudattaa melkoista varovaisuutta. Tinneri ei haise erityisemmin hyvälle, mutta hajuhaittojen lisäksi se on myös "aivoja liuottavaa". Raikasilmasuodatin on ihan paikallaan noita aineita käsiteltäessä. Lisäksi jouduin opettelemaan tämän pöydän kohdalla kokonaan uuden taidon, ruiskulakkauksen.

Äkkiseltään pöytä näyttää kyllä kuvissa tummemmalta kuin luonnossa, mutta ainakin pöytäpinnan väri on nyt yhdenmukainen jalkojen kanssa. Mikäli väriä taas oltaisiin lähdetty muuttamaan oranssimmaksi, olisi pöytä ollut taasen erinäköinen tulevaisuudessa, värien haalistuessa.

Tässä työssä tuli kyllä erityisen paljon haasteita vastaan, mutta opettavainen se ainakin oli..!

Ohi on!

Näyttöviikot ovat vihdoin ja viimein ohitse..!! Jes!

Jos tuoli näyttää tutulta, on sille yksinkertainen selitys. Tein nimittäin samanlaisen tuolin viime keväänäkin, sen Askon k-tuolin. Kävi oikein hyvästä harjoituksesta. Lähtökohta:

Huomenna on taas aikainen herätys, mutta tässä vielä tänään tekemiäni korvakoruja.

Niitä voi halutessaan lunastaa itselleen kymmenen euron hintaan (sis. toimituskulut).

Poroja ja lumihiutaleita:

Vaikka onkin perjantai ja 13. päivä, toivotan silti oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!!

Pikkuinen peti

Tällä kertaa tarjoilen entistämistä, en entisöintiä... 

Oikeastaan olen tehnyt varsinaisen entisöijän perisynnin!

Pikkuinen nukensänky on (jälleen) äitini miehen tekemä ja lapsiensa pienenä koristelema.

Tarrat lähtivät helposti öljyllä, mutta sänkyyn jäi suuret laikut tarrojen paikalle. 

Auringonvalo ei haalistanut laisinkaan jälkiä, joten valkoista maalia pintaan.

Sänky on ollut pitkiä aikoja pelkästään säilytyksessä, mutta nyt se pääsi jälleen "hyötykäyttöön" ja sisätiloihin. Nyt siinä nukkuu kolme kissaa ja mikseipä joku päivä joku voi sillä taas leikkiäkin.