Varsinaista pikakelausta

Kyllä tuntuu kovasti siltä, että aika vain valuu sormien välistä, eikä sille edes mahda mitään! Tunnit kuluvat ja päivät seuraavat toinen toistaan minkä ehtivät. Tulevaa syksyä tarkastellessani huomasin, että minulla on kunnollista, oikeaa vapaata seuraavan kerran vasta lokakuussa. LOKAKUUSSA?! Sehän tarkoittaa melkein jo sitä, että yksi kokonainen kuukausi häviää jonnekin...

Kohta puoliin aloitan myös seuraavan näyttökokeeni, toiseksi viimeisen ennen valmistumista. Näyttötyöni on k-tuoli, samanlainen kuin yksi aikaisemmin laittamani - ne ovat pari.

Ulkonakin tuoksuu jo ihan syksyltä, peltoja puidaan ja ilma raikastuu koko ajan.

Voi, kunpa olisikin parempi kamera! Elämässä olisi niin paljon sellaisia hetkiä, jotka olisi mukava tallentaa parempilaatuisina. Vanha Nikonin järjestelmäkamera, digi sekin, nököttää turhan panttina kaapissa. Kuulema melko tyypillinen vika sille mallille. Särkymisestä saakka olen kuvannut tällä vanhalla Sonyn pokkarilla, mihin olen kyllä melko tyytyväinen. Taitaa olla seitsemän vuotta vanha tällä hetkellä. Uudesta järkkäristä kyllä haaveilen, mutta mikä merkki ja malli, siinäpä pulma!

Kasvimaa kasvaa edelleenkin kohisten. Maistellut porkkanat ovat jo mukavan kokoisia ja mikä tärkeintä, hyvän makuisia. Punajuuret ovat kuitenkin yllättäneet minut suuruudellaan! Miten mahtavia niistä näyttääkin tulevan, vaikka alku oli enemmän kuin epävarma.

Nyt nautiskelemaan vielä jäätelöannoksesta ja Housen viimeisimmästä jaksosta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Mustikkakissa

Mansikkakattien jälkeen seuraa tietenkin mustikkakissa, avulias purkittaja ja seuranpitäjä. 

Mitään ei tarvitse tehdä yksin, ei edes mustikoiden purkittamista. Nyt on varmaankin tämän kesän mustikkasato pakastimessa ja enempää ei ehkä lähdetä haalimaan. Viime kesänkin mustikoita löytyy vielä jonkin verran, joten siinä lienee saalista ihan riittämiin.

Sormet olivat urakan jäljiltä melkoisen sinertävät, joten vinkkinä kaikille muillekin mustikkatassuille: peskää kädet sitruunalla, niin suurin osa väristä häviää kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan!

Yllä vielä hyvä esimerkki siitä, miten suurin osa otetuista kuvista on yleensä sellaisia, joita harvemmin tulee julkaistua... :)

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Mansikkakatit

Mansikat ovat mielenkiintoisia!

Eilen saatiin saaliiksi 35 litraa ja vielä olisi tarkoitus kerätä yksi samanlainen pompsi. Kissojakin kaivattiin mansikkapellolle, tämän toiveen esitti yksi syntymäpäivävieraista ja kortin piirtäjistä. Harmillista, ettei sellainen ole mahdollista! Varmasti olisivat kissatkin olleet innolla lähdössä.

Iltapilviä

Eilen illallakin saatiin taas ukkosta ja vesisadetta, sähkötkin katkesivat ajoitellen. Lähdin yhdeksän jälkeen vähän jaloittelemaan ja palasin vielä erikseen hakemaan kameran, sillä mielestäni pilvet olivat kerääntyneet perin merkillisesti taivaalle. Ukkos- ja sadekuuropilvet isona yhtenäisenä rintamana ja niiden takana ihan kirkas taivas.

Liekö sitten ukkosesta johtunut, mutta melkoinen päänsärkykin rantautui ukkoskuuron mukana. Lisäksi aiemmin kaipailemaani lepoon viitaten, nukuinkin sitten melkein kellon ympäri. Ja tänään olisin ihan hyvin voinut nukkua päiväunet, ei olisi tehnyt tiukkaa laisinkaan!

Huomenna olisi tarkoitus palata mansikkapellolle, mikäli ilmat ovat suosiolliset.

Kasvimaa

Tässä se nyt vihdoin on, minun kasvimaani!

Lajikkeita on suhteellisen monta ja alaa vähän, mutta kerrostalossa sitä olisi vielä vähemmän. Maasta löytyy seuraavia lajeja:

porkkana 'Berlicum'
silpoydinherne 'Kelvedon Wonder'
punajuuri 'Cylindra'
valkosipuli
pinaatti
keräsalaatti
lehtisalaatti
tilli
persilja
rucola
ruohosipuli

Maanantaina koetan löytää vielä tomaatin-, basilikan- ja rosmariinintaimia, toivottavasti löytyy. Nyt on niin hurjat helteet (varjossakin +26) että ihmiset ovat saattaneet ostaa kaupat tyhjäksi...

Pieni on kasvimaa, mutta toivottavasti saadaan jonkinlaista satoa!

Uusi opittu taito

Nyt se on tehty. Minä nimittäin jouduin opettelemaan ajamaan traktorilla.

Olen kyllä ajatellut, että se olisi hyödyllinen taito osata. En kuitenkaan ajatellut että opettelisin juuri nyt... Ja vielä traktorikärrin kanssa! Kuten kerroinkin, on nyt tiedossa kasvimaan laittoa. Multaa tarvittiin tietenkin melko paljon, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä mullan hakuun traktorilla ja vielä itse.

Voi minua...

Ohjeistukseksi sain vain sen, että älä sitten jarruta ilman kytkintä. Öhm? Sitten vain menoksi ja ihme kyllä selvisin vielä ehjänä takaisin! Eikä traktorikaan kaatunut minnekään, vaikka aika monta kertaa saatoin karjua "apua" siellä yksikseni körötellessäni (eikä edes hävetä myöntää, kerran selvisin sieltä vielä takaisinkin!). Olisinpas edes päässyt tasamaalle harjoittelemaan!

Mutta nyt meillä on mullat laatikossa (joka sekin piti kasata tänään, yllä rakennusvaihetta). Tämän sydämentykytyksiä aiheuttaneen tapahtuman lisäksi keräsin ja ryöppäsin nokkosia talven varalle. Raparperitkin päätyivät pakastimeen ja piirakkaan.

Huhhuh. Jalat tuntuvat vieläkin vähän hyytelöltä!

Kokeilevaa flunssahoitoa

Nyt on taas otettu kokeilevat flunssahoidot käyttöön. Viime yö meni yskiessä ja muutaman tunnin välein heräillessä. Muutkin flunssaoireet ovat pitäneet pintansa antibioottikuurista huolimatta. Joskus muistelin lukeneeni tai nähneeni vinkin valkosipulijalkahauteesta, joten eikun tuumasta toimeen. Ei tuo mitään ota jos ei annakaan! Ohje on helppo: murskasin noin 14 kynttä kuorineen ja laitoin murskan noin puoleentoista desilitraan rypsiöljyä. Seos sai seisoa ensin noin puoli tuntia itsekseen ja sitten jaoin sen kahteen vahvaan muovipussiin. Sitten vaan jalat muovipusseihin ja villasukat pussien päälle!

Annoin jalkojen muhia pusseissa puolisen tuntia ja sitten pesin jalat normaalisti. En vielä tiedä varmasti vaikutuksista, mutta kokeiltu on! Ainakin nenä tuntuu huomattavasti selvemmältä, mutta toisaalta valkosipulin tuoksu auttaa siihen usein muutenkin... Huomenna pitäisi kuitenkin olla taas kunnossa, sillä sairaslomani loppuu tähän iltaan. Jos ei muuta, niin toivottavasti saan ainakin pehmeät jalat!

Viime yönä oli myös kaunis kuutamo, vaikkei täysi vielä olekaan. Valvomisen ohessa kävin nappaamassa ulko-ovelta pari kuvaakin, ajattelin josko raitis ilma myös tekisi hyvää.

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Köhimistä, leikkiä ja puputtamista

Tohtorin pakeilla käyty ja antibioottikuuri napattu taas kahdeksaksi päiväksi...
Voihan harmistuksen huokaus!

Olen koettanut viihdyttää kissoja sängystä käsin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tässä Ester esittelee kuinka onkileikki sujuu onneksi sutjakkaasti siitäkin huolimatta, ettei onki liiku kovinkaan suurella alalla:

Lisäksi olemme keskittyneet joukolla jänisten "metsästämiseen":

Nappasin puputtajan kuvat ikkunan läpi.
Kissatkin olisivat menneet varmasti ihan mielellään ikkunan läpi...

Myöhästyneesti onnea Esterille

Eilen pieni Ester-neiti vietti nimipäiviään. Valitettavasti emäntä on jälleen kerran kuumeen kourissa ja melkeinpä vuodepotilaana, joten juhlallisuudet jäivät melko vähäisiksi. Sai pieni sankari sentään tilkan kermaa ja kinkkua päivää ilostuttamaan! Hip hip hurraa ja paljon onnea!

Kesä on saapunut näillekin korkeuksille kohisten, hetki vain ja ollaan täysin kesässä. Lämpötilat ovat ainakin olleet sen mukaiset, varjonkin puoleiset lämpömittarit olivat jo parinkymmenen paremmalla puolella. Hurjaa!

Yksi jähmeä tyyppi

Tänään on ollut mitä hienoin päivä ulkoiluun, vaikka auringonpaistetta onkin siivittänyt kylmähkö tuuli. Puolentoista tunnin ulkoilureissun aikana ehdin nähdä yhtä ja toista kaunista.

Tapasinpa yhden todella jähmeän tyypinkin.

Kevätaurinko ei ollut herättänyt tätä puupinossa lepäilevää tyyppiä ihan kokonaan, sillä sisilisko ei lähtenyt minnekään karkuun vaan liikuskeli hitaasti halon päällä.

Sisiliskon rakenne on aika mielenkiintoinen, mm. nuo varpaat tai miksi niitä sitten sisiliskoilla kutsutaankaan. Yksi on hirvittävän pitkä verrattuna toisiin. Kai sillekin löytynee jokin hyvä selitys?

Sain jopa silittää silkkistä pintaakin, eikä häntä tippunut minnekään...

Kuvaushetken jälkeen lisko paineli omille teilleen, minne ne tiet sitten ikinä vievätkin...

Iltakuvia

Huhheijaa! Lopetin juuri melkein neljän tunnin paperityöurakan, sillä kirjoitan liiketoimintasuunnitelmaa aina kun ehdin ja jaksan. Vaikka aihe onkin ihan mielenkiintoinen (tosin ei se kaikkein mielenkiintoisin yritystoiminnassa...), niin useamman tunnin kirjoitustyö vie voimia. Niinpä pistin vielä nokkani ulos, sillä sadekin hellitti illansuussa. On lämmintä ja tuoksuu selvästi keväältä.

Ja miten kaunista ulkona olikaan!

Kyllä tuollaisen näyn edessä lepää sielu ja ruumis.

Oikein kaunista viikonloppua jokaiselle!