Muistojen poluilla

Tänään on taas päivä, jolloin tulee ajateltua normaalia enemmän Fabua. Aikaa tulee nyt kuluneeksi kolme vuotta, saman verran kuin pikkukissatkin täyttävät myöhemmin tässä kuussa. Ihmeellinen on elämä; kun jostakin luopuu, saa jotain tilalle...

Kolme vuotta sitten elettiin paraikaa viimeisiä hetkiä. Voi sitä surun määrää kun eläinlääkäri lopulta soitti pojan siirtyneen "paremmille hiirestysmaille". Nyt kolmen vuoden jälkeen suru on jo erilaista, ei niin akuuttia vaan enemmänkin kaipausta ja lämpimiä ajatuksia.

Voi, missähän mekin oltaisiin mikäli Fabu ei olisi sairastunut? Kenties vielä entisessä asunnossa, tai sitten jossain ihan muualla kuin täällä. Elämä olisi yhtä jossittelua, jos sille antaa vallan.

 Ensimmäiseltä illalta.

Ikävään ei ole kuitenkaan tarjolla muuta helpotusta kuin muistot ja tieto siitä, että kaikki on nyt paremmin. Ei ole särkyjä eikä kipuja. Pikkukissat, joita siis edelleenkin pikkukissoiksi nimitetään, pitävät huolta elämän aktiivisuudesta.

Muistojen täyteistä lauantai-iltaa!

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten siirtyi Fabu vehreämmille hiirestysmaille.

 Taistelu oli kova, mutta lyhyt.

 

Onneksi muistot jäävät!

Magnuksen kanssa eläinlääkärissä

Jouduimme lähtemään tänään Magnuksen kanssa eläinlääkäriin. Poika olikin kolmosista ainoa, joka ei ole pahemmin sairastellut (paitsi jouluna, jolloin kaikki olivat oksennustaudissa).

Puolen päivän jälkeen Magnus alkoi kiertämään vessalaatikolta toiselle. Aikansa aina tikisteli laatikossa, muttei tehnyt mitään. Marmatti vain kulkiessaan ja siirtyi toiselle laatikolle. Kahden maissa poika päätti myös oksentaa ja kylkeäkin tuntui aristavan, joten lääkäriin lähtöhän siinä tuli.


Lääkärissä poika nukutettiin kevyesti ja katetroitiin. Pelkäämiäni tukoksia ei onneksi kuitenkaan löytynyt, eikä liioin tulehdusta tai kiteitä. Näinpä Magnus sai nyt saman diagnoosin kuin Esterkin - idiopaattinen kystiitti. Neljän päivän kuuri Metacamia ja Cystaid-kuuri, näillä mennään nyt alkuunsa. Surettaa, että molemmilla kissoilla vaikuttaisi olevan sama sairaus.

Voi kissa-ressuja, kun tämän elämäntilanteen täytyy niitäkin stressata niin pahasti :(

Kotona on vielä pieni tavarakaaos, vaikka iso osa tavaroista tuntuukin jo löytäneen paikoilleen. Parvekkeen lasitukseen on kuitenkin vielä jokunen viikko aikaa. Josko kissojenkin elämä rauhoittuisi sitten, kunhan päästään kunnolla rauhoittumaan kotiin. Vaikka sitten tietenkin tulee muuttostressikin meille vieraisille! Juuri nyt valvon vielä ja katson hiukan pojan perään, vaikka hienosti hän olikin jo herännyt klinikalla ennen kotiinlähtöä. Vesi maistui hyvin nukutuksen jäljiltä, samoin ruokakin. Pikkuisen taitaa vielä pelottaa tuo reissu, kun mielellään joko ottaa vierellä rapsutuksia tai sitten kyhjöttää yksinään piilosilla. Jospa sen suhteen helpottaisi jo huomenissa.

Kiitämme kovasti Minniä saamastamme tunnustuksesta, palaamme pian sen pariin!

Leppoisaa ja mahdollisimman stressitöntä viikonloppua!

Kipeänä jälleen kerran

Voi, voi ja vielä kerran voi! Meillä sairastetaan jälleen kerran...


Olemme juuri saaneet Esterin antibioottikuurin loppumaan, kun Felix sairastui jälleen. Toissapäivänä poika antoi ylen kerran, eilen kahdesti ja tänään seitsemän kertaa. Mitään erityistä emme voi nyt tehdä, muuta kuin juottaa poikaa (tarvittaessa viedään taas nesteytykseen, mikäli alkaa näin helteillä kuivua) ja toivoa parasta. Varasin meille viikon päähän perjantaille ajan endoskopiaan, eli tähystykseen. Hermostuttaa ja pelottaa jo etukäteen, kun pikkuinen, laihtunut ja sairas poika täytyy kuitenkin rauhoittaa melko vahvasti operaatiota varten. Emme pääse edes omalle klinikallemme, sillä heidän endoskooppinsa on yhä matkalla Suomeen (oli jumissa matkallaan jo pääsiäisenä). Joudumme siis menemään aivan uuteen paikkaan, mutta onneksi heilläkin on kuitenkin heräämö - emme joudu heräilemään kotona eikä tarvitse itsekseen huolehtia akuutista reaktiosta.


On se niin surullisen riipaisevaa katsoa, kun pikkuinen sairastaa eikä itse voi tehdä oikein mitään :(

Eikä asiaa paranna lainkaan se, että joudun lähtemään jälleen muualle ja Felixin täytyy jäädä hoitoon. Onneksi hoitopaikka ei ole nytkään vieras, vaan Felix menee mummolaan hoitoon, minun äitini luo. Silti surettaa.


Jälleen kerran jään vain ihmettelemään ja kysymään,
"miksi taas näin".

Tasan vuosi sitten...

Fabu eleli viimeisiä minuuttejaan näillä hetkillä. Puoli kymmenen maissa lääkäri soitti, että poika on kuollut happikaapissa.

En voi ymmärtää, miten aika on kulunut taas näin nopeasti...




Lepäile rauhassa siellä missä ikinä oletkin, pysyt aina muistoissamme.

Idiopaattinen kystiitti

Tänään suuntasimme pikkuisen Ester-tyttösen kanssa lääkäriin.

Perjantaina ja lauantaina alkoi pissa-oireilu, ja siihen lähdimme syytä etsimään. Pissanäytteestä löytyi pieni määrä verta ja tulehdussoluja, muttei merkkiäkään minkäänlaisesta bakteerikasvustosta. Näyte otettiin aivan hereillä, ohuella neulalla ja ultraamalla avustaen. Koska nyt ei mitä ilmeisimmin ole syytä epäillä mitään muuta, saimme diagnoosiksi idiopaattisen kystiitin.

Ester sai kipulääkekuurin (Metacam) ja kahden viikon kuurin Cystaidia. Jatkamme luultavasti tehokuurin jälkeen tuota ylläpitoluontoisesti. Nyt onkin erityisen tärkeää saada tyttö juomaan hyvin sekä poistaa kaikki ylimääräinen stressi. Stressi on suurin tekijä tässä sairaudessa. Mitään erityistä syytä ei pitäisi olla stressiin, sillä vaikka minä olenkin reissannut kodin ja muiden paikkojen välillä, kissat ovat olleet yhtenä laumana samassa paikassa koko ajan. Vaikka kiirettä on pitänytkin, en osaa yhdistää omaa poissaoloanikaan tähän stressiin, ei mene oikein yksiin. Ainoastaan Felixin sairasteleminen on sellainen asia, jonka voisin nähdä asiaan liittyvän pidempää aikaväliä tarkastellen. Felix on saanut paljon enemmän huomiota toisiin verrattuna, poikaa on paapottu oikein olan takaa. Ehkä se on vaikuttanut negatiivisesti Esteriin, vaikkeivat toisetkaan ole tietenkään täysin huomiota vaille jääneet.

Nyt tyttö on torkuilla, mutta muutoin pieni on ollut varsin reipas pieni. Pesi hienosti Magnuksen turkkia ja on jaksanut innostua asioista entiseen malliin. Ruokakin on maittanut. Lääkkeet menivät alas yhtä hienolla reippaudella kuin päiväinen lääkärikäyntikin!

Yhtä kaikki, melko surullista. Vuosi takaperin Fabrizio alkoi sairastelemaan juuri näihin aikoihin. Toivottavasti tänä vuonna paremmalla onnella eikä kenellekään käy huonosti!

Ilkitöitä

Talovahteilun lomassa piipahdin kotona. Vuokraisännän kanssa saimme sovittua pienistä remonttikohteista ja muista kotijutuista - vaan mikä yllätys minua odottikaan postilaatikossa?!

Joku ihana ihminen oli yrittänyt sytyttää postilaatikkoni tuleen viime yönä!!

Kirjeposti oli hieman hiiltynyt ja lehtiposti lähinnä vain mustunutta. Onneksi eivät olleet kuitenkaan täysin syttyneet tuleen, kärynneet vain. Haju oli kuitenkin erittäin paha, rikkimäinen. Koko nippu joutaa siltä seisomalta paperinkeräykseen. Onneksi juuri eilen ei ollut tullut mitään erityistä arvopostia. Postilaatikon sisus täytyy kyllä pestä. Löysin sieltä sellaisen pienen papatin tms. Ilmeisesti se on työnnetty sytytettynä luukusta sisään (meillä on lukollinen laatikko).

En ymmärrä, miksi naapureille täytyy tehdä tuollaista ilkivaltaa..
En vain ymmärrä.

Pikku-Ukko

Felix on saanut viime aikoina uuden lempinimen, "Pikku-Ukko". Magnusta kun olen kutsunut Isoksi Ukoksi (johtaa painotilastoa yli kilolla seuraavaan).

Felix ja uusin reippauslelu.

Kävimme taas tänään siellä lääkärissä. Ja arvatkaapa mitä, tietysti minun tuurillani tähystäminen ei onnistunutkaan! Kun varasin tuota aikaa päivystäjältä, oli päivystämässä tuuraaja. Hän ei ilmeisesti tiennyt lainkaan, että klinikan tähystin seilaa jossain Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Joten sain valita, leikataanko maha ihan perinteisesti leikkaamalla auki vai kokeillaanko muuta hoitoa. Lääkäri ei lähtenyt ensimmäisenä suosittelemaan aukileikkausta, sillä mitään akuuttia tukosta ei kuitenkaan ole nyt syytä epäillä (maha toimii kuitenkin osan ajasta normaalisti). Joten lähdemme hoitamaan Felixin tilaa mahdollisena mahalaukun tai suoliston tulehduksena, antibioottikuurilla. Poika sai ensimmäisen antibioottipistoksen klinikalla, joten kuuri alkaa huomenna. Siihen kun on lisäksi mahansuojalääkitys (vaihdettiin Zantaciin), niin poikaa lääkitään viisi kertaa päivässä. Toinen mitä nyt tutkitaan myös, on allergian mahdollisuus, vaikkei se kovin todennäköistä olekaan. Ruokailu täytyy järjestää erikseen, ja Felixille tarjoillaan keitettyä kanaa ja jauhelihaa suolistovaivaisille tarkoitetun ruoan ohella.

Jos tähystystä sitten tarvittaisiin kuitenkin, joudumme menemään toiselle klinikalle. Koetamme nyt antibiootteja ja tuota ruokavalionmuutosta ja toivomme parasta.

Vappusuunnitelmani menivät nyt uusiksi, olin menossa Lord of the Rings-sinfoniaan Tampereelle. Mutta eihän tämä nyt tietenkään onnistu, viisi kertaa lääkitystä päivässä + ruokaa on tarjottava pieniä annoksia lyhyin väliajoin. Se on aivan mahdoton yhtälö matkustamisen kanssa. Minulla on ylimääräinen normaalilippu tyhjänpanttina, saa tiedustella ;)

Kipeänä edelleen

Molemmista etutassuista on ajeltu karvoja pois, toisessa kädessä on ollut tippaletku ja toisesta on otettu verinäytteitä.

Meillä sairastetaan edelleen :(

Tiistai-ilta meni jotakuinkin hyvin, mutta keskiviikkona olo taas huonontui. Menimme päivystyspotilaina klinikalle ja Felix otettiin sisälle. Alkuunsa puhuttiin vain nesteytyksestä, mutta pari tunnin sisällä Felix päätettiin ottaa yöksikin klinikalle - vointi oli sen verran huono että päätös tehtiin jo kahden jälkeen iltapäivällä.

Klinikalla poika sai nesteytystä ja ravinnetta suoneen, ja uusien röntgenkuvien ohella otettiin laaja verenkuva. Kummassakaan ei näkynyt mitään muutoksia, eikä Felix ollut oksentanut klinikalla lainkaan. Torstaina sitten haimme pojan kotiin, ja silloin maittoi kaikki ruoka minkä vain keksi nenän eteen laittaa. Ilta meni rauhallisesti ja uudet lääkkeetkin menivät hienosti alas (mahansuojalääke Antepsin).

Tänä aamuna aamulääkkeiden jälkeen poika kuitenkin oksensi jälleen. En soittanut siihen hätään päivystäjälle, mutta kun Felix alkoi taas illalla oksentaa, otin yhteyttä klinikalle. Meidän onneksemme klinikka on aina auki, 24 tuntia vuorokaudessa sekä arkena että juhlapyhinä. Saimme ajan tähystykseen, tiistaiaamulle. Nyt on niin paljon synnytys- ja esimerkiksi mahalaukunkiertymäleikkauksia heillä, että jollei Felixin tila nyt romahda, meitä ei ehditä tutkia tarkemmin, varsinkaan kun verikokeet ja röntgenkuvat ovat olleet puhtaita. Saimme "luvan" oksentaa muutaman kerran päivässä tällä välin, mutta jos yleistila menee huonoksi, poika muuttuu apaattiseksi tai oksentaa aivan kaiken ruoan ja juoman pois, menemme etuajassa. Tänäänkään ei ole ruoka eikä juoma maittanut oikeastaan ollenkaan, mutta nyt illansuussa sain pojan syömään vähän jauhelihaa. Ei ihan parasta ruokaa mahavaivoissa, mutta uusi erikoisruokakaan ei maistunut yhtään. Vettäkin poika onneksi vähän suostui juomaan. Nyt jännitetään sitten, mitenkä käy.

Voi että, kun osaakin pelottaa :(

Kaunista pääsiäistä kuitenkin teille kaikille!

Päivystyksessä

Tultiin juuri äsken Felix-pojan kanssa päivystyksestä. Tänään mentiin vähän huonompaan suuntaan, joten suuntasimme lääkäriin. Otettiin röntgenkuvat ja saatiin lääkettä. Kummallisesti tämä on nyt mennyt, ripulin kautta ummetukseen ja oksenteluun. Peräruiske auttoi ja suoli alkoi toimimaan, mutta pahoinvointiin saatu Primperan ei auttanut pahemmin, poika oksensi heti kotiin päästyään.

Jos tila ei nyt vaadi uutta päivystysreissua, menemme ensi viikon torstaina tarkempiin tutkimuksiin, että mikä ihme oikein vaivaa. Pelkään jo valmiiksi sitä, mitä siellä paljastuu :(

Yksi mahdollisuus on siinä, että suolisto-ongelmat johtuvat aikaisesta emonmaidosta vieroittamisesta (pentueeni emo kuoli lapsukaisten ollessa kolmeviikkoisia). Vaikka meillä syötiin ahkerasti vastiketta, ei se vastike tietenkään koskaan korvaa emonmaitoa. Joten muistakaa te rakkaat ihmiset, että jos pennulla on mahdollisuus olla emonsa kanssa 12-viikkoiseksi saakka, niin ottakaa se pentu vasta oikeasti luovutusikäisenä! Pentuaika on varmasti melkeinpä merkityksellisintä aikaa kissan elämässä. Älkää laiminlyökö vastuutanne. Silloin kun pentu pakotetaan emostaan eroon liian aikaisin, voi seurata vaikka mitä...

Mutta nyt katsellaan. Äsken poika otti vähän ruokaa ja kävi tosiaan laatikolla, nyt seurailee Esterin puuhia :)

Vatsanpuruja

Viikonloppu on päättymässä hieman ikävissä tunnelmissa; pikkuinen Felix sairastaa :(

Aamulla tyhjensin vessalaatikoita, kun Felix riensi ohitseni melkoista vauhtia jo tyhjennettyyn laatikkoon. Ei kulunut kunnolla hetkeäkään kun kuulin, että nyt on maha sekaisin.

Joten ei muuta kuin Aptus Attepectinia ja Biobak-maitohappobakteerikuuri päälle. Ruoan sekaan lisään aina muutoinkin vettä suunnilleen saman verran kuin ruokaakin on, mutta nyt meillä on erikseen tarjolla kalalientä, josko se vielä innostaisi vieläkin enemmän juomaan.

Muutama päivä voidaan seurailla kotosalla (ellei vointi huonone kovasti) ja jos on tarpeen, käydään lääkärissä ennen pyhiä.

Tuntuu että Felix on meidän laumasta se pikkuisin, vaikka Ester onkin kooltaan oikeasti pienin.. Felix on vain jotenkin niin erityisen reppana kun se sairastaa, ja sitä käy jotenkin erityisen kovasti sääliksi. Olihan se Felix joulunakin pahiten sairaana, tiputuksessa ja kaikkea.

Tuolla se pikkuinen nyt torkkuu matkaboksissaan. Jospa ne uni ja tropit parantaisivat!

Viikko vierähti

Näin se vain viikko vierähti, mahdottoman nopsasti vieläpä. Välillä on tuntunut että meno on kuin päättömällä kanalla, mutta nyt ollaan taas suhteellisen rauhallisesti kotona. Ainakin huominen! Torstaina sitten selvitellään vähän jo ensi talven juttuja.


Hautajaiset tuovat aina omanlaisensa sävyn ympärillään oleviin päiviin, ja niin kävi tälläkin kertaa. Surettaa ajatella sitä, miten yksi kerrallaan sukua on vähemmän. Nuorempaa polvea äidinpuoleisessa suvussa on vähän verrattuna vanhempaan sukupolveen. Auttamattomasti aika tekee tehtävänsä.


Kissat viihtyvät erittäin mainiosti kotona, sillä ikkunoista avautuvat maisemat ovat muuttuneet jälleen melkoisesti. Liike on lisääntynyt, linnut vähän vähentyneet ja maatakin on paikoitellen näkyvissä (piha on kyllä edelleenkin täynnä lunta, vain polulta on lumet sulaneet osittain pois).


Joka tuutista tulee vaaliasiaa; oletteko te käyneet äänestämässä tai aiotteko käydä? Itse kävin ennakkoon antamassa ääneni ja nyt jännätään pääseekö meidän ehdokas mukaan peliin vai ei ;)

*****

Heippa kaverit, ja kuulostellaan taas piakkoin!

Surullinen perjantai

Olin tänään hautajaisissa.

Hautajaispäivät eivät koskaan ole mitenkään iloisia tai hilpeitä, mutta tänään suruväen ajatukset olivat kuitenkin ehkä enemmän rakkaissa muistoissa kuin pelkästään surussa. Vanha ihminen, jonka elämään mahtui laaja kirjo kaikenmoisia kokemuksia, saatettiin viimeiseen lepoonsa.


Erityisesti eräs kohta papin puheessa kosketti minua kovasti. Seuraavat sanat ovat Saarnaajan kirjasta (Saarn. 3:1-8);

1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Sitähän se elämä tosiaan on; aina on jonkun tai jonkin aika tulla ja toisen mennä. Kukaan ei pääse tätä elämän kiertokulkua pakoon. Tämä elämän tosiasia olisi hyvä jokaisen muistaa arjessa. Nautitaan elämästä kun voidaan!

Jo kokonainen vuosikymmen

Uskomatonta, miten vikkelään aika kuluukaan... Tasan kymmenen vuotta sitten isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Vieläkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä on ollut poissa jo noin kauan.


Kävin tänään äidin kanssa hautausmaalla viemässä kynttilän ja kukkia isän muistolle. Uskomaton määrä lunta! Toisaalta, tuolla alueella on aina ollut paljon lunta... Nimittäin n. 50 metriä vasempaan, niin meidän entinen kotimme sijaitsee siinä. Äidille taisi olla liikaa, kun näki makuuhuoneen ikkunasta haudalle. Näki aina tarkastaa, paloiko kynttilä vielä. Eikä se kyllä ollut herkkua kenellekään, varsinkaan kun isä kuoli kotona. Ehdimme asua kahdestaan tuossa talossa vähän yli vuoden, muutimme pois paikkakunnalta seuraavan vuoden hiihtolomalla. Ja nyt olen ollut paluumuuttaja jo yli neljä vuotta, niin se aika vain kulkee eteenpäin.


Jätimme lumen koskemattomaksi ja laitoimme kukat ja kynttilän vain haudan kohdalle lumipenkkaan.

Lepää rauhassa isä, missä ikinä sitten oletkin.

Toipilas

Pikkuinen toipilas-Eeniski.

Kuva on otettu puolivuotissynttäreitä varten,
meillä oltiin tosiaan puolivuotiaita 28.12.
Painoa tällä pikkuisella oli tasan kolme kiloa
(ja Magnuksella 3,6 kg ja Esterillä vähäiset 2,3 kg).

***

Juuri nyt meillä voidaan ihmeellisen hyvin, mutta Fabun tapauksesta viisastuneena en enää hehkuta sitä täällä, että kissani voisi hyvin. Kesäkuussa nimittäin ehdin kertoa iloisena siitä, miten kissa oli sittenkin loistokunnossa, kunnes sitten lähtikin viimeiselle matkalleen vain viikkoa myöhemmin. Nyt sanotaan että meillä voidaan toistaiseksi hyvin!

Felix oli aika huonona tuon taudin pohjalta. Taisi lopulta oksentaa enemmän kuin Ester, mutta Magnuksen kanssa melko tasoissa. Magnus vain on jykevämpää ja topakampaa tekoa, joten Magnuksen kuntoa tuo tauti ei kauheasti huonontanut.

Tapaninpäivän Felix tosiaan oksenteli ja sama jatkui vielä yölläkin, joten 27. päivä napotimme aamukahdeksalta klinikan ovella. Felix oli hyvin kuivunut ja reppanalla oli vähän kuumetta, joten pikkuinen jäi klinikalle tiputukseen ja sai primperanin lisäksi myös metacamia suonensisäisesti kuumeeseen.

Iltapäivällä sain hakea vauvani kotiin, ja pakko sanoa että kyllä siinä tirahti useammatkin kuin yhdet itkut sitä odotellessa. Pelotti niin vietävästi että ei kai vaan taas käy huonosti. Myös poikaa pelotti melkoisesti yksinään siellä klinikalla kuulema ja taisi olla melko tyytyväinen kun pääsi kotiin.

Sitten koetin ottaa muistoksi kuvia pienestä tassu-paketista. Kuvattava ei ollut täysin samaa mieltä ja pakeni ensin pöydän alle ja siitä makuuhuoneeseen.

Kunnes sitten makuuhuoneessa onnistuimme nappaamaan yhden välttävän kuvan pienestä kädestä.

Sitten lupasin, että nyt syödään mitä vain pikkuinen haluaa ;)
Ja söikin aika reippaasti, ottaen huomioon että pientä piti vieläkin lisäjuottaa pikkuisen ruiskulla.
Helpotus oli ilmeisesti valtava kun suussa maistuikin normaali vesi inhojen troppilitkujen sijaan!

Sairaita kissoja oli kuulema melkoisesti ainakin täällä meidän seuduilla. Lääkäri-parka päivysti koko joulun yksinään, ja sanoikin olevansa pikkuisen sekalainen jo joulun jäljiltä. Oli yötkin täynnä leikkauksia kun vanhemmilta kissoilta piti epäillä pahimmissa tapauksissa suolitukoksiakin, vaikka tämä sama tauti mitä ilmeisimmin oli niilläkin. Kissaressuja!

Sellainen oli siis meidän joulu vuosimallia 2010. Huolta, surua ja puklujen siivoamista selkä vääränä, mutta myös helpottuneisuutta joulukuun loppupuolella.

Toivottavasti tämä vuosi on pienille helpompi!

Itku pitkästä ilosta

Tulin alunperin tänne kirjoittamaan siitä, miten mukava joulu meillä oli...

Siitäkin huolimatta että äitini oli kipeä ja Ester oksenteli aattopäivän.

Tarkoitukseni oli kertoa miten ihanaa oli

muistella lämmöllä edesmenneitä läheisiämme...


saunoa kynttilänvalossa ja muutenkin hämärässä saunassa...


sytytellä kauniita ulkotulia pimeään jouluiltaan...


syödä hyvin kauniisti katetun pöydän äärellä...


loikoilla päiväunilla ja odottaa pukkia kärsimättömästi,
(Missä se oikeeeeeeeesti viiiiiiipyyyyyyy..)
"marmarmar"...


ja avata ihanan kihisyttäviä lahjoja ja koettaa vohkia ihania pakettinauhoja...

Mutta liian optimistinen olin tänäkin vuonna... Odotin että pitkästä aikaa olisi ollut jotenkin erityisen helppo ja mukava joulu. Toki aatto olikin oikein mukava jos ei tosiaan lasketa Esterin oksentelua ja äitini kipeyttä.
Joulupäivän aamuna joku oli oksentanut vessan matolle ja yhden maissa Felix oksensi myös kerran. Samoihin aikoihin Magnuskin alkoi oksentaa. Siinä vaiheessa aloin jo hiukan huolestua, kun vessalaatikossa ei oltu käyty ollenkaan normaaliin tapaan ja kaikki olivat oksentaneet siihen mennessä jo, kuka useammin ja kuka harvemmin.
Illalla, ehkä joskus seitsemän aikaan Magnus alkoi oksentamaan verta ja siinä vaiheessa soitin päivystykseen. Lääkäri käski tulemaan klinikalle ja niin me lähdimme ajamaan pitkää matkaa kaupunkiin klinikalle. Olimme perillä joskus yhdeksän maissa, mutta meitä ennen oli potilas, joka jouduttiin valitettavasti lähettämään kohti parempia juoksumaita...
Kun sitten pääsimme lääkärin pakeille, todettiin että Ester on kuivunut eikä poikienkaan tilanne ole siitä kaukana. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta veren oksentaminen nyt ei tietenkään mikään hyvä juttu ollut.
Esterin olisi oikeastaan pitänyt jäädä sinne tiputukseen, mutta sai kuitenkin luvan lähteä veljien mukana kotiin. Saimme Primperania, Zantacia ja Nutriplus-energiageeliä.
Magnus jatkoi oksentelua, mutta Ester vaikutti jo hieman paremmalta, ei ollut oksentanut sitten aamun.
Neljän maissa havahduin siihen kun Felix laskeutui puu-pussistaan maahan ja antoi ylen - siinäkin oli mukana verta. Sen jälkeen se onkin raukka oksentanut vaikka kuinka, eikä ruoka ole maittanut yhtään. Koko päivän olen tarjonnut ruokaa, mutta nyt kohta aletaan syömään ruiskun kanssa, ei muuten mene alas...
Lääkkeiden ottaminen ei ole kenestäkään yhtään herkkua, joten sitä tappelua on vielä edessä tällekin illalle.
Summa summarum, Ester voi ilmeisesti jo paremmin, Magnus on siinä rajoilla ja Felix on vielä äärettömän huonovointinen.
Ei tiedetä ollenkaan varmaksi mikä lapsia oksettaa, ja jos Felix oksentaa vielä yön yli niin se on pakko viedä klinikalle tippaan ja tarkempiin tutkimuksiin.
Lääkäri arveli tautia tarttuvaksi, sillä jokainen kissa sairastui tautiin vuorotellen.
Kuulemma harvoin kuitenkaan tuollaisia viruksia tarttuu rokotettuihin ja täysin sisäkissoihin, kuulema.
Mitään uusia ruokia meillä ei ole ollut tarjolla, ja uudet lelutkin kuoriutuivat paketeista vasta Esterin jo sairastuttua. Eli jostakin muualta viruksen on pitänyt meillä tulla, voihan se olla että on tullut ihan omissa kengänpohjissani, tuskin saadaan koskaan sitä tietää.

Nyt kun vielä tuo Felix tointuisi edes pikkuisen paremmaksi...